IRC-Galleria

Meni meikinpoistoainetta silmään. Sattui.

Jaajuu. Kouluun lähtiessä huomasin, että lumet oli vähän sulanu parkkiruutujen päältä. Mun autoni oli ihan just tasan omassa ruudussaan ja katoin vielä, että se pysyy siinä ruudussaan ihan just tasan niin kauan, kun ajan sen siihen niin, että se on sen töpselitolpan vasemmalla puolella. Se on sit vaan voi sääli ja isot kyyneleet, jos se helvetin VOLVO ei mahdu omaan ruutuunsa, on kyllä ihan parkkeeraajan oma vika. Turha mulle mitään lappuja lähetellä >:|

Joo. Tavistorstai. Menin sittenkin kouluun, vaihdoin ruotsin ryhmää. Toivottavasti saan pysyä siinä torstain ryhmässä, ku se sopis mulle paremmin. Ruotsin opiskelu oli vaihteeks hupaisaa. Kaikenlaista sitä ehtii unohtaa, kun ei pariin vuoteen lue lainkaan. Toisaalta oli aika kiva tunne, kun joitakin asioita palautu mieleen aika nopeesti. Varmaan tulee silti olemaan aika paha kurssi, mutta koitan tsempata, en tosiaan halua uusimaan sitä.

Iski siivousinspiraatio (onko se mahdollista edes oikeesti?), ku tulin koulusta. Olin kyllä jo eilen illalla suurinpiirtein (onks toi muuten yhteen vai erikseen? (kauheesti kysymyksii sulkeis o_O (kokeillaanks montako jaksan kirjottaa peräkkäin?))) siistiny tän kämpän silleen, ettei mun tarvinnu muuta, ku tomuttaa tyynyt ja peitot ja sit vaan ottaa imuri kätöseen ja imuroida. Jotain pientä järkkäilin vielä ja vaihdoin vähän erilaista sälää tohon hyllykön päälle. Jaksoin tarkkaan pyyhkiä pölytki ja kaikki. En tiiä mikä ihme pöpö muhun on iskeny. Kai se vaan niin on, että tää ylitsepursuava energia(? (mistä se edes tulee?)) on purettava johonkin. Hyvä homma on se, että tulee tehtyy semmosii järkeviä juttuja.

Tulin äsken tallilta. Ratsastustunti meni ihan kivasti, siitä huolimatta, että menin Matilla. Ei oo aikasemmilla kerroilla sen kans kauheesti sujunu, syystä tai toisesta, ja siks jotenkin ensin pänni sen selkään kiivetä. Se on silti hienoo, ku huomaa kehittyvänsä ja oppivansa koko ajan lisää, ei tarvii "kinata" sen hevosen kanssa vaan "keskustelu" riittää. Oon tyytyväinen! Varmasti Matistaki kivempaa, ku oltiin jossain yhteisymmärryksessä, ettei se ollu sellasta ihmeellistä nahistelua. Kuuma tuli taas, mulla oli kyllä liikaa vaatteitaki, ku maneesissa oltiin. Se on kyl hullua, ku säät vähän väliä vaihtelee miten sattuu niin ei vaan osaa enää hahmottaa miten pitäis pukeutua. Mieluummin tietysti liikaa, ku liian vähän, mutta tänään esimerkiks mulla oli yliampuvasti kyllä vaatetta päällä.

Nyt on vetelä olo, nälkä ja väsy. Suihkussa ehdin käydä jo, ja se kyl saleen teki mut vielä 10x väsyneemmäks mitä olin. Onneks huomenna ei tarvii mennä kouluun, vaan saan rauhassa nukkua. Eikä tarvii myöskään mitään siivousjuttuja harrastaa, koska neki jutut on tänään jo hoidettu. Lepäilen sit sen mitä viitsin (onks normaalia, jos ei VIITSI levätä?). Iltapäivällä varmaan mennään Pipoo ja Hilkkaa heippaamaan ja illalla lupasin lähtee käymään Vaakunassa.

Joopa joo. Kädet on kuivat, menen rasvaamaan. Ja sitte katon jotain hyvää iltapalaa... sikäli mikäli se on mahdollista. Pienempi kissa tekee jatkuvasti taas pahuuksiaan ja kiusaa mua. Eikä sille edes kelpaa mikään. Vaikka sillä olis nälkä, niin se nirsoilee. Leikkiminen on tyhmää. Sylissä oleminen on tyhmää. Silittäminen on tyhmää. Oleminen on tyhmää. Istuminen on tyhmää. Makaaminen on tyhmää. Seisominen on tyhmää. Juoksentelu on tyhmää. Kaikki muukin on tyhmää, mikään ei oo hyvä. En tiä mikä hänen aina välillä tulee, mut yhtä kaikki se raastaa mun hermojani.

Puhuin muuten tänhetkisen elämäni kivimmän (ja pisimmän) puhelun eilen illalla. Ahihi. En kyllä sais tolleen mukamuutenvaan soitella kenellekään, ku ei siitä jutusta vaan tuu loppua. Saati sit, jos soitan jolleki tosi ihqlle tyypille, ni voi taivas! Olis mulla varmaan kaikkii oikeestiki tärkeitä asioita ja kysymyksii ollu, mut tärisee niin hirveesti, ettei niitä asioita voi just siinä hetkessä muistaa. Tarvis kirjottaa jotai listaa tyyliin "Muista kysyä". Sit siinä lukis kaikkia niinku: lempiväri, kengän koko, isän ja äidin nimet, lempiruoka ja sit inhotukset ja sen semmoset. Joo, teenpä sellasen seuraavaks kerraks.

Päätin käydä päivällä turhautumissuihkussa. Tarkotus oli, et jos se turhautuminen vaik valuis viemäristä ja sit olis ihan hyvä fiilis. Se kesti about 5min. Sen jälkeen turhauduin taas, ku hiukset ei menny hyvin enkä tienny mitä vaatetta olisin päälleni laittanu. On mulla ongelmat.

No, kaupunkiin kuitenkin päädyin, Hannan kanssa. Oli kyl erittäin vammasta, ei pystyny yhtään keskittymään mihinkään. Kauhee kitinä ja valitus ja muutenki tyhmäilyolo, kummallakin. Oli kyllä ihan hauskaa, ei sillä, mut ei ollu yhtään semmonen normaali kaupunkitouhu.

Käytiin me sit Wikholmilla syömässä vähän herkkuja, mut se hyvä hetki meni pilalle, ku vieressä istu jotain saatanan tyhmiä teinejä. Kaks tyttöö ja poika. Myöhemmi niiden seuraan liitty vielä joku toinen poika, mut se oli siinä koko ajan hiljaa, onneks. Toinen niistä tytöistä vinku ja tirsku niinQ joku pieni eläin, ärsytti sit niin helvetisti. Sit se sen kaverinsa kans supatti siinä ties mitä (tyyliin "tää on mun ensimmäinen nainen ihihi") ja välillä (liian usein) kauhee "HHIHIHIHIHI TIRSK" ja voi taivas. Jutuista pääteltiin, et ne ois jotain 13-14 -vuotiaita, kunnes ne alko puhumaan vanhojen tansseista. Just. En ihan heti kuvitellu, että ne olis sen ikäsiä. TSHIHIHIII vaan saatana. Ois tehny mieli viskoo mun juustokakkuni sen toisen tytön päälle. Ois ees hetken ollu hiljaa.

Turhautumispäivä jatkuu. Mun tarvii kohta soittaa MacGyverille!

Voi, miten tylsää. Melkein olisin mieluummin menny kouluun, ku istunu kotona. Tuli taas nukuttuakin niin pitkään, ettei saa itestään mitään irti. Siivota olis voinu, mut nyt just en ainakaan jaksa. Yöllä turhautuneisuudessani en saanu unta millään, niin sillon olisin kyllä voinu siivota vaikka mitä. Siivosinkin, vessan. Kiillotin oikeen. Järjestelin tavaroita. Ei auttanu, olin turhautunu edelleen. Koitin lukea kirjaa. En jaksanu keskittyä. Ei nukuttanu. Ärsytti. Räpläsin puhelinta aikani ja turhauduin siihenkin.

Sen jälkeen päätin sit nukkua. Näin tyhmiä unia koko yön, varmaankin. Tai ainakin yks uni oli tosi pitkä ja tosi typerä. Näen saman tyylisiä unia melko usein. En ymmärrä mikä siinä on, mutta jostain syystä tsunami on mun suosikki uniaihe. Ne tunkee tosi usein mun uniini ja sotkee kaiken. Ketä kiinnostaa nähdä koko ajan unia tilanteista, ku pitää henkensä kaupalla juosta vettä pakoon? Tai no, ei kukaan muu varmaan sellasia näekään, koska mä saleen näen ne kaikki.

Ulkona on paska sää. Piti mennä tallille, mut ei taideta mennä. Voidaan turhautua taas! Tosin, ei oltu kyllä mitään tästä päivästä edes sovittu etukäteen, mut ajateltiin kuitenkin mennä. Tolla ilmalla lenkille meno ei innosta eikä kyllä muutenkaan oikeen... mikään. Pläh. Hilkka kyllä sai sen satulanki, mutta vyö oli liian lyhyt. Hanna tais käydä ostamassa uuden, ku ei ollu ketään keneltä ois lainaks saanu. Ei Hilkalla varmaan silti ratsastaa nyt voiskaan, se pitäis juoksuttaa ensin ihan piippuun, ettei se järjestäis mitään juttuja. Turhauttavaa sekin, kun on tollanen hevonen, jonka kans ei voi vaan normaalisti tehdä asioita, vaan pitää miettiä, että mitä se mahtaa missäkin tilanteessa keksiä.

Joo, sitten ois yks vaihtoehto lähtee kaupungille. Ihanaa, siellä vasta turhautuuki. Ensinnäkin, vaatteet ei vaan sovi, yleensä. Tai sit oon vaan nirso. Toisekseen en voi ostaa nyt kauheesti, ku kuitenkin just shoppasin Tampereella. Ähyy! Pitäis ehkä jäädä kiukkuilemaan vaan kotiinsa, mut miten tyhmää seki sit olis. No en tiiä, ei välttämättä kauheen tyhmää, jos esimerkiks kävis niin, että saisin jonkun itkupotkuraivarin kaupungilla. Nolompaa se siellä olis, ku täällä. Tuskin sellasta saan, mutta kuka näistä turhautuneista tietää...

On edelleen ikävä sitä poikaa jasekin on todella turhauttavaa, puhumattakaan siitä kun oon tämmönen hätäilijä ja panikoija (vaikken koskaan sitä kellekään ees näytä). Pelkään aina pahinta, tietysti sillon ei pety liian usein. Mut todella rasittavaa vammautua jostain tekstiviesteistä! Jos ei heti vastata tai ylipäätään lähetellä 983984798216876483751 tekstiviestiä päivässä niin johan se nyt on maailmanloppu. Muutenkin tietysti tuo oman lisänsä asiaan, ku on niin pitkä matka välissä ja uus tuttavuus kuitenkin. "Mitä jos..." Nii-i. Mut toimii se juttu ihan tasan toisinkin päin. En voi tietää mitä kaikkea siellä tapahtuu, eikä se voi tietää mitä täällä tapahtuu. Möröistä pitäis vaan päästä eroon. Se saattais olla helpompaa, jos ihminen olis tutumpi. Tai sitten ei. Toisinaan tietää vanhojen tuttujen heikot kohdat, helppohan niitäkin on pelätä ja pohtia. Eikä se oo ees terveellistä, hulluks siinä tulee. Hulluks mäki kohta tuun, mut koitan vaan olla järkevä ja rauhallinen. Mopo lähtee siinä kohtaa kyllä täysin käsistä, jos vaan panikoin jatkuvasti, koitan olla tekemättä sitä. En vaan silti voi sille mitään, että pitää luuria vilkuilla tietyin väliajoin ja muutenkin hetkittäin hajoilla ja olla ihan hermoraunio.

Se siitä avautumisesta. Jospa kuuntelisin Idols-Ilkkaa ja Jamie Cullumia, ties vaikka alkais aurinko paistaa.

Mun piisi: Ilkka Jääskeläinen - Unohda En

Silmiisi katson, unohdan sen
lankeevan varjon, saan vapauden
Edessä sun vain vahvistun,
katseestas löydän kaikkeen ratkaisun

Jee. Täs versiossa se sitä paitsi unohtaa ne sanatki, ku tää on siit finaalista. Paras <3

Näin yöllä sit tosi villiä unta, tosin en muista siitä enää puoliakaan. Mut siis ainakin niiltä osin, kun muistan jotain, se oli villi. Kaikkee sitä...

Nyt lähen hiihtelee koululle päin, vaik ei kyllä tähän aikaan yhtään huvittaiskaan. No, kai sielt parin tunnin päästä pääsee silti poiski. Sit tarvii käydä ostaa kissoille raksuja kaupasta ja jotain täydennystä tehdä tonne kaappiin muutenki. Sekä kissoille, että itelle.

Koulupäivää! ->

Siis heti ja välittömästi, kiitos.

Moi, haluun Savonlinnaan.

Ei helvetti, mikä ihana päivä. Olin niiiin kypsä koulussa oloon, ku ekasta tunnista oli ehtiny kulua joku 20min. Toisekseen, ku menin aamulla kouluun, tiesin tasan sen, missä luokassa se eka tunti on ja moneltako alkaa. Seilailin koko päivän vaan kyselemässä kaikilta, että koska pitää olla missäkin. Motivaatio, huhuu! Ja päästiin vasta puol viideltä kotiinki, uaah.

KYLNI NAKERTAA SAATANA! >:|

Maanantai on kyl niin tyhmä päivä koulussa, 8:30-17, ääähähää. Ainoo hauska aine olis kielenhuolto ja kirjottaminen, muut hajoilee siellä ja mä oon ihan intona, ku pääsen harjottelee yhdyssanoja, jeah. No mut muut päivät on kans sit vähän vammoja, koska ei oo niin paljoo tunteja ja sit on ihan epätasasta. Hyvä homma on se, että mulla on keskiviikot vapaat ja torstaitki toisinaan, riippuu miten enkun tunteja sit pidetään. Sit alkaa se projektiki taas hönkii niskaan, onneks en tässä kohtaa joudu olemaan projektipäällikkönä.

Nyt on hirvee tuska, et mitä tässä tekis. Kello tuntuu olevan jo vaikka mitä, eikä viitsis päikkäreillekään enää mennä. Enkä jaksais alkaa pyykkäämäänkään. Pyykit kyllä ehtii huomennaki. Tai ylihuomenna... tai ens viikolla -.- Muutenkin vois siivota, mut ol ny sit siin, ni senki ni! :C

Koulussa oli tosi pahaa tomaatti-mozzarella -leipää. Hyi, en enää koskaan syä semmosta. Nyt voisin kyl lohdutukseks sit syödä sitä lihamakaronilaatikkoa, ku mulla kerran vielä on sitä kaapissa. Sit meen tohon sohvalle kanavasurffaamaan, ku en jaksa muutakaan. Tyhmäilen siinä sit yheksään asti, kunnes tulee Täydelliset Naiset. Samalla voin sit kitistä sitä, että mun puhelin ei piippaa, mua väsyttää, mullon ikävä, ärsyttää ja että telkusta ei sit muuta järkevää tänään tuukkaan.

Jatkakaa :(

Olin Rossossa Nellan ja Hannan kanssa. Tuli vaan yhtäkkiä mieleen, et olispa kiva mennä ravintolaan ja: sit me mentiin! Söin jotain valkosipulibroileria. Siinä oli valkosipulikermaperunat, paahdettuja valkosipulin kynsiä ja valkosipuli-barbecue -kastiketta. Lisäks sit kanan filepihvi ja keitettyjä vihanneksia. Se oli sit ihan älyttömän hyvää, mut haisen kyl salee niin paljon valkosipulille, et ei tästä mihinkään ihmisten ilmoille vois lähtee. Varmaan haisen huomenna vielä aamullaki, ku pitäs mennä kouluun! Itse asiassa me kyl käytiin viel Havanassa kaakaolla ja kokiksella ruokailun jälkeen, mut luotan siihen, et kaikki ei siellä tupakansavussa voinu haistaa mun valkosipulihenkäystä.

Mun elämäni mies lähti tänään 500km päähän musta, yhyy. Taidan seota taas. Mut aloin kuitenkin jo suunnittelemaan reissua sinne suuntaan, hyvä alottaa ajoissa nää järkeilyt. Ehtii vaikka säästää vähän rahaaki, tai pakkokin on säästää kyllä. Tuumailin jo, että ehkä hiihto"lomalla" vois matkustaa viimeistään, se viikko kun on kontaktitunniton. Eikä jäis vaan pelkäks viikonloppuvierailuks, viikonloput menee niin äkkiä :( Voi hitto, et oon oikeen stressipallero taas.

Koulukin alkaa huomenna, ihan outoo. Oon ollu niin kauan lomalla, et olin unohtanu koko koulun. Pieniä motivaatio-ongelmia varmaan tiedossa. Ensinnäki tosi vammasta rutinoitua taas noihin aamuherätyksiin, ku koko loman on nukkunu ja heränny miten sattuu. Toisekseen pitää taas alkaa menojakin miettimään, ku päivät kuluu koulussa. Tosin, jos skippaan pari opintojaksoa, saan keskiviikot vapaiks. Pitää varmaan jättääkin ne kurssit pois, koska en läpässy sitä opintojaksoo, joka niille pääsemiseen vaaditaan. Sen sijaan sit otan tylsempiä kursseja tilalle, ettei mee vallan lomailuks, vaik se lomailu kyl houkutteliski.

Tallillaki oltiin tänään. Hilkka sai nyt lainasatulan, tarvis vaan käydä suutarilla korjauttamassa jalustinhihnat, ku ne on sen verran kuluneet. Ei koskaan tiedä mihin sen konin kans joutuu, ni parasta, et varusteet on tiptop! Tänään se oli taas ihan mäntti ja hullu, sillä ei kyl oo mitään käsitystä miten missäki tilanteessa toimitaan. Se vaan paahtaa täysillä ja tekee kaikkia tyhmyyksiä. Toisaalta se on hellyyttävääki välillä, ku se on semmonen hönö, mutta välillä on kyllä melko vaarallisiaki tilanteita sen takii tullu. Jos vaan jotain juoksutusvermeitä tosiaan olis, ni siltä vois saada vähän ylimäärästä energiaa pois ja uskaltais nousta selkäänki. Ja vois vaan mennä lumiselle pellolle tarpomaan. Piponki kans olis kovin kiva päästä jotain kunnollista tekemään, ettei aina vaan tarvis ajaa. Se kun osaa kaiken maailman koulukiemurat ja on muutenki oikeesti ratsastettava, toisin, ku Hilkka, niin ois kiva sen kanssa joskus kunnolla treenatakin. Se on myöski vähän pulleessa kunnossa, että tekis varmaan kunnon liikunta silleki hyvää. Kärryjen edessä köpöttely on vaan semmosta.. köpöttelyä. Ja jos ottaa ravia, niin se vaan innostuu (tietenkin, ku ei oo saanu tarpeeks lujaa painella varmaan hetkiin) ja alkaa pukitella ja villiintyä. Se ei oo terveellistä, yks kaunis kerta se sit sotkeutuu aisoihin. Ja yleensä Hilkka on perähevosena mukana, joten se kans vaikeuttaa asioita. Tosin se kyl osas ihan kauniisti ravailla siellä perässä, kun kerran kokeiltiin. Sillä on vähän pitkät piuhat, mikä on hyvä. Jos Pipo tekee jotain äkkipikasta, niin Hilkka havahtuu siihen oikeestaan sit vasta, ku tilanne on ohi. Pipo kyl on silti niin kiltti, että se ei kovin usein mistään sätkyile.

Ainii, perkele. Oli autopaikkanaapuri (naispuolinen jopa) jättäny tänään mulle lapun, jossa aluks luki "jätä autosi sivummaksi". Katoin ekana, että no sehän oli varsin ystävällisesti kirjotettu. Sitten jatkui "...automme (VOLVO) ei _mahdu_ ruutuunsa..." Hmm, really? Lopussa oli muistutettu vielä, että "vieressäsi on tyhjä paikka". No, niin taitaa olla. Mut siis mitä helvettiä! Ensinnäkin, mun auto on omalla paikallaan melko harvoin, koska en aina jaksa ajaa sitä niin "pitkälle". Toisekseen, useimmiten kun ajan autoni parkkipaikalleen, se VOLVO on jo omalla paikallaan. Kolmanneksi, ei oo mun vika, että ruudut talvella katoaa, oon koittanu kattoo aina, et oon vastapäisen kanssa suurinpiirtein samalla linjalla ja voisin kuvitella, että ollaan oltu suht oikeella paikalla. Ja mua niin sapetti kesällä ja syksyllä, kun se VOLVO oli todella usein parkkeerattu joko erittäin vinoon niin, että mun pelkääjän puolen ovea ei saanu kunnolla auki tai sitten se auto oli sen parkkiruudun viivan päällä niin, että siitä oli ärsyttävä peruuttaa pois tai avata ovea. Kyllä mä nyt pienen autoni osaan parkkeerata oikeeseen paikkaan, emmä sille mitään voi, että niiden VOLVO on niin suuri, ettei ne saa sitä mahtumaan siihen omaan ruutuun. Naiset on just tollasia ratissa! :D Ja kun mä en kovin mielelläni kyllä parkkeeraa viiiiattia sen tyhjän ruudun puolelle, ku omaan kerran mahtuu mainiosti. En vaan käsitä.

No niin, johan tätä jorinaa tässä taas riittävästi onki, kiitos nam!

KOVA IKÄVÄ, TAAS! MUT OON TULOSSA :´) <3