IRC-Galleria

Ollaanko hiukan oltu toimeliaita? Aamulla järkättiin koko kämppä ja siivottiin, iltapäivällä tuli vieraita käymään ja kahviteltiin, sen jälkeen lähdettiin pyörälenkille + kauppaan ja lopuks käytiin vielä kävelylenkilläki (ja mää mittasin sykettä uudella sykemittarilla!). Nyt P tekee ruokaa. Mä olisin auttanu, mut ei kuulemma mahdu =)

Hitsi. Mul on ollu jotenki niin haikee olo nyt häiden jälkeen. Se kaikki oli ohi niin nopeesti. Nautin siitä päivästä niin täysillä, voin ihan kevyesti sanoa, että se oli mun elämäni paras päivä. Oon kirjottamassa tonne Amoriiniin hääpäiväkertomusta, kunhan ehdin paneutua asiaan. Kun vielä kuvia saisin. Me ei otettu ite kuvia ollenkaan, ja bestmanilla piti kiirettä koko päivän, joten hänelläkään ei ihan kauheen montaa kuvaa kamerasta löytynyt. Kummisetä sen sijaan kuvasi oikein ahkerasti, mutta varmaan kestää jonkun aikaa, et kuvat on käsitelty kuntoon. Niitä virallisia hääkuviaki odotan malttamattomana. Aika sellanen hullunkurinen olo. Jotenkin tuntuu, et jos ei kohta näe kuvia päivästä, unohtaa kokonaan kaikki tapahtumat. En mä halua unohtaa mitään! :)

Kävin tänään kattelemassa pukuani tuolla vierashuoneessa. On se vaan kaunis. Ja kerran käytetty :) Mun pitäis hakea siihen vaan pukupussi, et saan sen kunnolla säilöön. Kaason äiti unohti pakata sen kaason mukaan hääpäivänä.

Ai nii! Eilen istutettiin hiukan kesäkukkia uuteen kukkapurkkiin pihalle. Tuli nättii <3

Tällanen mukavan pehmee lasku työelämään. Suurin osa porukkaa jossain reissussa (sääli sinänsä, koska tuotiin kakkua) ja vaan tää päivä töitä. Vieläkin meinaan väsyttää. Oishan tämänki päivän voinu periaatteessa ottaa vapaaks, jos olis tajunnu, mutta samapa tuo. Ehti tossa kuitenki aika monta päivää huilata jo :)

Kestää varmaan hetken päästä työn touhuun taas. Kalenterit ja tuntiseurannat on vielä mun vanhalla nimellä ja niissä ei nyt näy mikään, mitä olen sinne lisänny. Tuntiseuranta olis ainakin tärkee saada kuntoon. Pyhh. Kai täst tarttee alkaa hommii!

Kirjotin tänää ekaa kertaa uuden sukunimen, ku maksoin kaupas kortilla! Pitää ehkä harjotella vielä vähän...

Sit mua on vaan väsyttäny ihan sikana. Huomenna on onneks hieroja :)

Lauantai oli ihan täydellinen päivä. Ei kiirettä, hiukan dramatiikkaa, paljon kaikkea ihanaa :) Ei jännittänyt, vaan oli rauhallinen ja odottava olo. En tiiä, miten olinkin niin tyyni. Kirkossa oli aivan mahtavaa ja juhlat onnistu just eikä melkein. Valokuvauskin meni hyvin. Tuli ihan haikea olo, kun päivä päätty. Olis sitä ihanuutta jaksanu vaikka maailman loppuun.

Mulla oli oma paparazzi mukana melkein koko päivän, kokemus sekin :)

Nyt alkaa uuden sukunimen käytön opettelu ja huomenna lähdetään häämatkalle SÄRKÄNNIEMEEN :D

Nyt on aika hyvin asiat kunnossa. Pitkä päivä huomisestakin tulee, mutta suurin osa järjestelyistä on kyllä valmiina. Vielä pitäis parit paperit tulostaa ennen nukkumaanmenoa, ja miettiä istumajärjestys loppuun.

Huomenna tiedossa kylttien pystytystä, juhlapaikan koristelua, häämarssien ja häätanssin treenausta, valokuvauspalaveerausta, äänentoistolaitteiden ja kukkien noutoa yms.

Kyl se siit!

Nyt on sitte kynnet ihan viimisen päälle. Ihanaa! Kulmakarvatkin ojennuksessa ja sopivat meikit löyty lauantaita varten. Ah.

Mut nää kynnet <3

Moi! Tilasin just 50 metrii satiininauhaa :D

On täs vielä hommaa. Vaan onneks on huominen ja perjantai vapaat.

Pitää viimeistellä tiekyltit, valmistaa paikkakortit, tehdä istumajärjestys, tiskata karkkiastiat, tulostella erinäisiä papereita, hakea P:n lahja ja kukat, käydä koristelemassa juhlapaikka, treenata häätanssia, laittaa musiikit kuntoon, noutaa äänentoistolaitteet, sisäänajaa kengät (onneks olen alottanu jo aikaa sit), pakata tavarat juhlapaikkaa ja hotellia varten, hakea polaroid-kamera ja valokuvateippiä, noutaa sulhon ja bestmanin puvut, suunnitella miten lauantaina kaikki hommat hoituu sekä OTTAA RENNOSTI! Olikohan täs edes kaikki? Juhlapaikallekin pitäis muistaa soittaa, kun olis vielä pari asiaa varmistettavana.

Tänään meenki sitte neljäks tunniks kosmetologille :D

Kävin lounaalla hakemassa kaason lahjan. Se myyjätäti oli kyllä niinku hidastetusta filmistä. Siinä se sitte naputteli konetta, pyöritteli sitä lahjaa, vaihto siihen osia ja sitten erehdyin vielä sanomaan "joo", kun se kysy, että laitetaanko pakettiin. Voi ttu sitä kääntämistä ja vääntämistä. Olis tehny mieli kysyä, että PYSTYTKÖ ENÄÄ YHTÄÄN HITAAMMIN, kun ei mulla tässä oikeestaan muutakaan tekemistä oo!

Sitte samalla reisulla kävin hakemassa lounasta Sokoksen ruokaosastolta ja hidas kassa oli siinäkin. Emmä tajua, miten aina osun sen kassalle. Pitäis olla tarkempi. Se puhuukin niin pirun hitaasti, et melkein alkaa nukuttaa. Usein tuntuu myös siltä, et mitä vähemmän on tuotteita itellä siinä linjastolla niin sitä hitaammin se pyörittelee niitä sen viivakoodinlukijan ohi. Työntelee hissuksiin purkkeja ja purnukoita sinne linjaston loppupäähän. Kyl on sit niiiiiiiin viimisen päälle verkkanen ote asioihin. TOIMINTAA, NAINEN! Ja painottaisin vielä, että toimintaa tarvitaan nimenomaan lounasaikaan, kun kaupassa on mummotulppa ja muutenkin kauhea ruuhka.

Tulipa äitienpäiväki sitten vietettyä. Yhdessä mummulassa ei ehditty käydä, mutta kukkia lähetettiin sinnekin. Meidän äidille ostettiin pieni appelsiinipuu (tai joku semmone), siinä oli ihan hirveesti pieniä appelsiineja ja se paino ihan hirveesti. Äiti oli ikionnellinen, eikä vähiten siitä, että siinä kasvissa oli oranssi suojaruukku. Porukoilla on siis oranssi lisävärinä sisustuksessa :) P:n äiti sai ihanan punasen ruukkugerberan.

Sit käytiin kattoos mummua sairaalassa. Hänellä on parkinsonin tauti, mutta lääkkeillä hän on ollu tosi hyvässä kunnossa. Alkuvuodesta iski sitten paha mahatauti, ja koko kropan suolatasapaino meni ihan vituralleen. Mummu oli tosi pitkään tosi kipeenä, ja laihtuki melkein kymmenen kiloa. Sit alko parkinsonin oireet vahvistua ja lääkitystä lisättiin vähitellen. Nyt sitä on ilmeisesti sitten lisätty liikaa. Ne lääkkeet on nimittäin siitä jänniä, että jos niitä syö liikaa, ne aiheuttaa ihan samanlaisia oireita ku parkinsonin tautikin. Mummu oli ollu kuulemma ihan omituinen muutaman päivänä tossa, ei ymmärtänyt mitä puhuttiin, oli kaatunut monta kertaa, kun ei sillä ole oikein mitään kosketusta maahan, puhuminenkin oli ollu hiukan hankalaa. Tuffa oli ollu ihan hermorauniona sen kanssa kotona, kun piti vahtia mummua koko ajan. Tuffa on itekin vähän heikossa kunnossa, niin eihän siitä mitään tullu. Mummu vietiin sitte sairaalaan, että siellä pystytään seuraamaan sitä lääkityksen muuttamista paremmin ja tuffakin saa levätä kotona. Eilen mummu oli aika normaalin olonen, jutteli ja vitsaili, mut huomas kyllä, että ei se ihan kunnossa ollut. Ei oikein tahtonu päästä sängystä ylös, ja ihan selkeenä erona huomas sen, että kun muut siinä jutteli, niin mummu joutu tositosi tarkkaan kuuntelemaan, että ymmärtää mistä on kyse. Oikein hyvin näki, miten päässä raksutti. Mummu oli äidille kyllä tossa männä viikolla sanonut, että välillä, kun hänelle puhuu, tuntuu ettei saa siitä lauseesta kiinni. Että kolmekin kertaa pitää toistaa ennen ku ymmärtää.

Mummulla oli kauhee huoli, että se ei pääse meidän häihin ja melkein itkua tuhersi siinä harmissaan. Äitikin sitä lohdutti, että kunto näyttäs toistaseks olevan paranemaan päin, ja kyllä mummu sinne juhliin sitten saadaan vaikka pyörätuolissa, jos ei itse kävellä jaksa. Äidin edesmenneen siskon mieskin vakuutti, että mummu varmasti pääsee juhliin tavalla tai toisella. Kyllä se siitä sitte rauhottu. Oli vaan aika outoa nähdä toinen tollasessa kunnossa, kun en oikeesti muista, et mummu olis ikinä ollu _kipee_. Aina ollu hirveen puhelias ja touhukas, ja nyt se näytti niin heiveröiseltä ja hauraalta. Mä vein sille pienen söpön kukan ja pussin lakua :)

Voi perse. Ihan järkyttävät kolme työpäivää edessä tässä ennen vapaita.

Sihteerikin palas saikulta töihin, ja nyt tääl on kauhee meteli. Se puhuu kyllä ihan käsittämättömän kovalla äänellä, ja puhelimeen se huutaa vielä varmuuden vuoks vähän lujempaa. Ei tässä melussa voi keskittyä mihinkään. Sitte projektipäällikkö avautuu, kun on kiire ja mä jään vapaalle torstaina...