IRC-Galleria

Näin unta työkaverista. Koko yön. Se oli melkein kaikissa unissa. Ymmärtäsin, että työunissa (näen sellasia usein), mutta muissaki?

Istuin aamulla sängyllä hetken aikaa ja pohdin, että miks just se tuppas mun uniin. Vähän hymyilytti. Sitäkin hymyilytti (ja punastutti), kun mainitsin asiasta heti aamulla töissä. Kyseli, että oliko se hyvä vai paha ja sano, että ei ihme, että valvoin =) Olin siis aiemmin valittanu sitä, että olin valvonu myöhään ja kaiken lisäks meinas vallan mennä yöunet Wentworth Millerin takia, kun oli pakko sitä Pakoaki vähän vilkasta. Kysy se jotain muutakin vielä, mut en enää muista. Sit vaan hymyilin sille niin se huudahti, et "No mitä? Anna mun nyt edes hetken aikaa olla tyytyväinen itteeni!" =)

Onkohan mulla jotain patoutumia sitä kohtaan?

Vielä ku keksis sen, miten pääsee kätevästi Ruotsiin! Ja pois sieltä.

Kävin töiden jälkeen kiertelemässä kaupoissa ja etsimässä sitä iltapukua. Äiti ei päässy tulemaan, ku lääkäri määräs sen lepoon, kun se oli loukannu selkänsä lauantaina. No, enivei. Kiersin kaupat uudestaan ja sit alistuin menemään Ratsulan naistenosastolle, vaik siel on kallista. Kokeilin paria mekkoa ja molemmat oli huonoja eikä siel ollu muita tilaisuuteen sopivia. Myyjä oli ihana ja oikein avulias ja harmitteli, kun ei löytynyt muuta, mutta kehotti sit käymään Miiassa, kun siellä on alekellari ja kuulemma heiltäkin menee sinne vanhoja vaatteita myyntiin älyttömän halvalla. No, menin.

Löysin sieltä sellasen ihanan puoleen sääreen ulottuvan olkaimettoman mekon, jota muistan katelleeni siellä yläkerrassa joskus aikaa sitten. Se makso 149euroa. Tai oli joskus maksanu, nyt se oli 90% (!!!!) alennuksessa ja aattelin, et nyt on pakko kokeilla. Ja se oli hyvä! Sain sitten 149 euron mekon hintaan 14,90 =) Sairasta. Oon hiukan onnellinen! Oli se tissien kohdalta hiukan löysä, ei sinänsä ihme, kun en omaa kovin isoja tissejä... mutta ei liian löysä kuitenkaan. Siihen saa jonkun virityksen tehtyä. Ei hitsi. Olin jo melkein luovuttanu ja valmis maksamaan (tai lainaamaan äidiltä, kun saan palkan vasta kuun lopulla) yli sata euroa jostain asusta, mut sain sitten merkkimekon viidellätoista eurolla!!!! En voi käsittää! Äiti sen kyllä itse asiassa makso, koska mulla ei oikeesti oo yhtään rahaa. Mut se sano maksavansa mielellään, kun niin halpa oli :) KIITOS ÄITI! <3

Hilluin äsken se mekko päällä täällä ja olin trinsessa! Tarviin kyllä sellasen kirjekuorilaukun, kun toi nykynen musta on liian massiivinen, tarvis olla ihan pieni ja siro. Mut hitsi. Kyl oon ihanana sit siellä Ruotsissa <3

Mä en tajua miten mun herätyskello soitti tänään 06:01. Ihan varmaan laitoin sen soimaan tasan kuudelta. Se torkkuhälyttää aina 10 minuutin välein ja nyt se sit hälytti 06:11 jne. En tajua miten se on mahdollista! Tarkistin oikeen äsken, että olin laittanu kellon soittamaan tasalta, enkä minuuttia yli. Todellinen mysteeri. No, oli miten oli, nousin ylös vasta 07:11 (normaalitapauksessa olis pitäny torkun soittaa 07:10 tasan, tää on hämärää) ja olin valmiina lähtemään töihin 07:38. Olen nopea.

No ei mulla sit oikeen muuta asiaa ollu.

Ei, ku joopa. Meen tänään äidin kans kattelemaan juhlapukuja. Kävin yksin lauantaina, mut alko vituttamaan hysteeriset ihmiset. Ne ryykäs ihan hulluna joka ikisessä kaupassa. Koita siinä ny sit katella rauhassa jotain, ku kävellään päälle, tönitään, tallotaan varpaille, mätkitään kasseilla ja hengitetään niskaan. Sit tarttee pieniin ruuhkasiin kauppoihin sulloutua vielä kaikenmaailman lastenrattaiden kanssa. Ulospääsy tukittu, ei mahdu kääntymään tai liikkumaan muutenkaan mihinkään. Kyl ahisti. Lähin kotiin. Uus yritys tänään.

Isä kävi laittaas hyllyn vihdoinkin mun vaatehuoneeseen. Ihanaa! Järjestelyt jäi eilen vähän kesken, kun halusin kattoo Bruce taivaanlahjan. Tänään varmaan jaksan järjestää loput. Kyllä tuli niin paljon tilavamman näköseks se koppi, kun sai turhat laatikot pois lattialta ja samoin varapetarin ja peitot siirrettyä vaatehyllystä pois. Sain laitettua tavaroita ja vaatteita järkevämpään järjestykseen. Toppavaatesäkki olis vielä osittain purkamatta. Jotain kasseja ja turhia vaatteita vein varastoonki. Kyllä se kohta on järjestyksessä ja sit mä oon tyytyväinen. Siellä mahtuu ihan kunnolla seisomaan ja kääntymään ja saa laatikotkin kunnolla auki!

Joo. No ei mulla sit ollu muuta.

Mä tarvisin iltapuvun. Kaks viikkoa aikaa hommata jostain. Hyvä!

Voin pahoin. Ällöttävää.

Tuli yhtäkkiä tosi huono olo. En vaan oikein tiedä, että onko maha muuten vaan kipee vai oksettaako vai mitä muuta. Inhottavaa joka tapauksessa. Pitäs varmaan mennä maate.

Se olen minä!

Hiphei. En tiiä saako Pipo liikaa energiaa ruuasta vai onko sillä muuten vaan loputtomasti virtaa, mut ei hitto OON HUONO!!!!!! Pipolla ratsastus romuttaa lähes poikkeuksetta mun kuvitelmani siitä, et oon joskus oppinu jotain. Tosi masentavaa! Ja sen pitäs olla mun käsityksen mukaan ns. helpompi ratsastettava, ku ratsastuskoulun tuntihevoset. No ei vissiin sit oo. TAI SIT OON VAAN NIIN SURKEE!!!!!

Just tänään kuulin vielä, et aina, kun Pipo on päivisin ulkona, se kulkee koko ajan edestakasin sitä tarhaansa ja siitä kyl oikeesti kertyy kilometrejä aika huimasti, koska se on pitkä tarha ja se kuitenkin ulkoilee useempia tunteja. Ja sil-ti, kun meen ratsastamaan, niin se vaan kohnottaa ja painelee ihan täysillä eikä siihen auta mikään. Koitan istuu, istuu ja istuu, pidättää, laskee tahtii ja ihan kaikkee, mitä vaan osaan ja kykenen, mut ei! Ehkä väkisin eteen ajaminen toimis, mut mössösellä pellolla se ei ehkä oo kauheen turvallista. Ny oli muutenki aika huono keli. Kuitenki, joskus tarttis sitä vaa käskee lisäämää vauhtii niin kauan, et se haluu ite hidastaa ja vähän kauemmanki. Vois toimii. Odotellaa parempia kelejä.

Ei siin mitää, käynnissä se yleensä kulkee suurimman osan aikaa ihan hyvin. Kiireisesti kyllä, mut kyllä se sit suht nopsaan rauhottuu. Mut nopeemmissa askellajeissa se vaan singahtelee, ku ohjus. Sit, ku se innostuu juoksemaan, niin ei se oikeen tahdo ohjautuakaan sinne, minne haluan, se punkee vaan vastaan ja puree ulko-ohjaan kiinni enkä (useimmiten) saa edes ulkopohjetta saati sit sisäpohjetta läpi. Joo moro.

Kyl silti tänäänki se meni ajoittain oikeinki hyvin, käynnissä suju voltit ja avotaivutukset ihan hyvin. Ainaki suurimmaks osaks. Ja ravissakin ympyrällä sai välillä n. kymmenen askeleen verran hidastettua tosi hyvin ja se kokoski itteensä ja alko enemmän vaikuttaa passagelta, ku ravilta. Mut se on sellasta hetken huumaa se hidastus, se kestää pari sekuntia ja sit se taas ryykää johonki. Se johtuu ihan tasan siitä, et oon vaan auttamattomasti liian hidas kädestä ja siinä kohtaa istuntaki menee sotkuun! Mut kyl tää täst. Pärisen itekseni hetken ja koht on taas parempi mieli. Ens viikolla jatkan taas harjotuksii.

Kävin tallilt tulles tos Siwas. Päätin sijottaa kolme euroo illanviettoon, ku saan olla rauhassa kotona. Ostin pussin poppareita ja yhen Talviomena-siiderin. Taidan kattoo Marvinin tyttäret puol kymmenelt.

Naapurinsetä kattoo taas telkkarii aika lujaa. Se Maikkarin välimusa kuuluu aika hyvi.

1 dl sokeria
4 munaa
2 dl kuivattuja hedelmiä
1 tl suolaa
1 dl fariinisokeria
4 rkl sitruunamehua
pähkinöitä
2 l viskiä

Ota esiin suurehko kulho.
Tarkasta maistamalla viskin laatu.

Kaada mittaan 1 dl viskiä ja juo se. Toista.

Laita sähkovatkain päälle.
Maista viskiä uudelleen varmistaaksesi, että se on korkealaatuista.

Sekoita 1 dl voita laajassa sameahkossa kulhossa, lisää 1 rkl sokeria ja vatkaa taas.

Varmista, että viski on vielä hyvää, kuo uusi jupillinen.
Käännä vatkaaja poish päältä.
Riko kaksi kanaa ja lishää kulhoon, shamoin kuivatut hedelmät.
Vatkaa kääntäjä taash päälle.

Jos heivatut kudelmat jäävät kiinni kulhoon, väännä irti muuvireisshelillä.
Maishta shitten, onko vishki vielä herkealaatuishta.
Shitten shiivilöi 2 dl shuolaa, tai jotain. EI OO NIIN NÖPÖNUUKAA!
Tsekkaa vishki.

Shiivilöi shitruuamehu, lishää yksi ruoka. Lusikka. Shokeria tai jotain, aivan shama, @!#$. Voitele uuni.

Käännä kakkuvuoka 220 asteesheen, älä unohda käännyttää vatkainta poish.

Heitä kulho ikkunashta, tshe... tshekkaa taas vishhki.

Mee nnukkummaaan. Kuka ...aatana ylipäättään viittii shyyä jottain pershkeheeln hhtelmäkakkua???

Ihan paskoja ehdokkaita. Jukka Kuoppamäki WTF????? Ja Laura!!!
Ei tu mitää.

Kello oli vähän yli yhdeksän. Päästin kissat ekan kerran viikkoon ulos, kun lumi näytti vähän sulaneen ja oli vähän lämpeempi ilma. Ne hävis kaikki näkyvistä aika nopeesti ja mä jatkoin Täydellisten Naisten kattomista kunnes katolta alko tippumaan lunta. Juoksin ovelle huutamaan kissoja sisälle, ei niitä näkyny missään. Sit kävin huutamassa etuovelta ja samalla rymisi sitte kaikki loputki lumet maahan.

Menin niin paniikkiin. Hetken olin ihan varma, et ne oli kaikki jääny sinne alle ja murskaantunu sen lumen painosta. Ajattelin, et ne on kyyhöttäny seinän vieressä ja sitten sännänny pakoon, ku sitä lunta on alkanu tippua. Itkin hysteerisesti minuutin ja soitin äidille. Se ei vastannu. Soitin isälle, mut äiti vastas. Itkin sille hysteerisesti viis minuuttia ja se lupas tulla isän kanssa käymään. Elvis tuli sillä välillä näkyviin. Kyllä me sit epäiltiin, että Manne ja Pompe on kans kunnossa, mutta ne otti lapion kuitenkin mukaan ja tehtiin sit kimpassa mun viikon vanhat lumityötkin tossa ja huudeltiin kissoja. Pompe ilmaantu jostain, mutta se oli niin vauhkona, että se pelästy äitiä ja lähti karkuun. Hetken päästä se kyyhötti yhden aidan päällä ja mä menin sen hakemaan sieltä ja se näytti kovin tyytyväiseltä, ku mamma otti sen syliin. Vein sen Elviksen seuraks sisälle ja menin vielä isän ja äidin kans lapioimaan. Isä kävi mun kans kiertelemässä tossa tielläki, jos Mannea näkyis.

Katoin siinä kävellessä, et autokatoksen takana on kissa, mut sit aattelin, et se on vaan varjo ja jatkoin matkaa. Nähtiin toinenki kissa siinä matkalla. Myöhemmin saatoin äidin ja isän vielä autolle ja sit isä hihkasi, että näki kissan siellä autokatoksen takana. Huutelin Mannea ja ensin se ei liikkunu mihinkään. Sit ajattelin, et ei se edes ole se, kun se ei reagoinu. Yhtäkkii se kuitenki sit tajus, et olinki tuttu. Ja se lähti silminnähde onnellisena tarpomaan sieltä meitä kohti, ihan ku se olis odottanu, että me haetaan se sieltä. Se kehräs, kun otin sen syliin. Sanottiin heipat äidille ja isälle ja sit tultiin sisälle. Kaikki kissat on nyt onnellisesti kotona, en aio enää koskaan päästää niitä ulos, vaan pidän ne täällä sisällä ja halin niitä koko ajan, enkä kadota silmäteriäni hetkeksikään. Paitsi sillon, kun oon töissä.

Nyt on parempi olo. Meinaa kyl poruttaa vieläki. Mut lapset on kotona. Oon onnellisin ikinä. Mun vasen käsi sattuu, ku lapioin niin raivoisasti. Onneks se ei haittaa, ku kaikki on taas niin ihanasti.

Joku ystävällinen vois nyt varmaan silleen lyhyesti selostaa, mitä Täydellisissä Naisissa tapahtu sen jälkeen, kun Bree kerto Andrewlle, että George ei ihan oikeesti tehny itsemurhaa.