IRC-Galleria

P lähti lauantaiaamuna viikoks Floridaan IBM:n järjestämään konferenssiin. Olin ihan pähkinöinä koko päivän, kun jännitin ihan suunnattomasti sitä pitkää lentoa. Ihan hyvin se kuitenkin meni ja hyvin pääsivät perille. Ei meinannu aika kulua lauantaina sitten millään. Kävin koiran kans kahdesti kunnon lenkillä, pelasin Wiillä, katselin kaikki tärkeet ohjelmat boksilta ja silti tuntui, ettei aika kulu. Siitä viisastuneena meninkin sit eilen melkein koko päiväks porukoille :) Syötiin, katottiin kirpparikamoja, höpistiin kaikenlaista, ja oli aika kivvaa! Sit äiti ehdotti, et jos lähdettäs tässä joskus kaksistaan johonkin reissuun, vaikka Pariisiin! *tapu*

Kotona sovittelin kaikki kirpparivaatteet läpi, jos löytäsin jotain, mitä haluan pitää. Kyl sielt pari kivaa paitaa ja yks jakkupuku löyty. Tosin sen jakkupuvun housut oli mulle ihan liian pienet, mut katotaan, jos saisin treenattua itteni mahtumaan niihin. P:lle laitoin mukaan pari Leviksen mallia, jotka olin sovittanu valmiiks, et voi sit vaan käydä hakeen sielt outletista. Ei siellä tietenkään ollu niitä. Mut myyjä oli sitten jonkun johtajan kanssa etsinyt parhaiten mun toivomuksia vastaavat housut. Nyt vaan sormet ristiin, että ne sopii! Jos ei, niin eipähän ne paljoo maksanu (P sanoi, että se oli pomon kans ostanu yhteensä 5 paria farkkuja ja ne oli maksanu 100$).

Mä oon töissä enkä tiedä, miten selviän tän viikon. P on aina se, kelle voin purkaa tuntojani, kun tuntuu, ettei suju ja nyt se ei oo moneen päivään täällä. Varmaan hajoo pää puolet nopeemmin, ku normaalisti...

Kävin eilen Hekun kans mummulassa, ku mummu oli kotilomalla. En meinannu ensin päästä sisään, ku ovikello oli otettu irti nuutipukkien takia :) Nyt mummu sai sitte oikeen kunnon sielunhoitoa, kun Heku makoili siellä sängyllä mummun kyljessä ja oli kiltisti silitettävänä ja rapsutettavana. Ja mummu tykkäs, voi että se oli niin onnellisen näkönen! Silmät oikein loisti koiraa silitellessä. Vaik vähän huoletti ne irtokarvat... :D Tunnin verran istuskelin siinä sängyn vierellä ja juteltiin sitte kaikenlaista, välillä autoin nokkamukia suuhun. Ihan hyvä päivä hällä vaikutti kuitenkin olevan, mitä nyt selkäkipuja ja väsymystä vähän valitteli. Ja varmaan selkä kipeytyykin, ku vaan paikallaan makaa. Hekusta tykkäs kuitenkin kovasti ja pyysi sitä monta kertaa siihen vatsan päälle köllöttämään :) Mummu halus ehdottomasti nähdä Hekun uuden talvitakin ja puettiinkin se sitten siinä makuuhuoneessa. Se oli oikeen koiramuotinäytös ja mummua nauratti. Matkaevääks sain kahdeksan suklaapatukkaa. Olisin ottanu vaan neljä, mut ei se kelvannu vaan piti ottaa enempi.

Mitäs tässä muuta. Musta tehdään kovaa vauhtia oikeeta tellumimmiä. Eilen käytiin kattoon mulle laskupuku päivällä ja illalla ajettiin vielä Ruosniemeen yksiä monoja koittaan. Ne oli sopivat yksillä lisäpohjallisilla. Yks tyttö oli ostanu kokeilematta itelleen monot ja ne oli ollu iha liian isot. 23,5 eli 37 niissä tais virallinen koko olla, mut ne oli mullekin hiukan väljät ilman niitä toisia pohjallisia. Ja mun jalka on sentään normaalisti kokoo 38. Kyllä noi sit kuitenki mun käytössä menee ainakin toistaseks. Vielä tarttis hommata kypärä ja sauvat, suksimien ja siteiden pitäis tulla ens viikolla. P lähtee lauantaina viikoks Floridaan ja siellä on Oakleyn kauppa, joten tuurilla löytyy laskulasit sieltä. Katotaan ny. Ja sit oon pistäny tilaukseen parit Levikset!


Pelasin eilen Wiillä tunnin. Nyrkkeilin, marssein, steppasin, hulasin, laskettelin, jonglöörasin... ja kung futakin koitin. Tuli meinaan hiki, se on kyl ihan mahtava laite.

Nyt lounasta!

Käytiin perjantaina kattoos mummuu sairaalas, minä, P ja mun sisko. Jännitettiin varmaan kaikki vähän, ku ollaan yleensä käyty siellä silleen, että äitikin on mukana. Mummu on siirretty pitkäaikaisosastolle. Siellä oli oikein rauhallista, mut varmaan tylsää sellaselle, joka vaan joutuu makaamaan sängyssä.

Mummu oli aika apea siinä, kun mentiin. Sanoi vaan, että hän kuolee pian. Että on ihan sellanen olo, ollu jo pari päivää. Mitä siihenki sit sanoo? Kyseltiin, onko kipuja vai jotenkin muuten paha olo, mut ei hän oikeen osannu selittää. Onneks mummu sit piristy kuitenki vähän, ku juteltiin ihan muita juttuja, silmätkin kirkastu ihan selvästi ja sit hän jakso jo hiukan vitsaillakin. Me koitettiin nimittäin kolmen ihmisen voimin kääntää mummua kyljelleen siinä sängyssä, mut kun ei meistä kukaan ollu ammattilainen, niin ei siitä tullu mitään. Mummu sano vaan, että "No niin, voitte hieroa sitä siinä vaikka koko loppuillan eikä tuu valmista" :D Tunnin verran me siellä viihdyttiin ja sinä aikana sisko rasvas mummun kasvot ja mä pesin silmälasit ja laitoin huulirasvaa. Halittiin hiukan ja lohduteltiin, kun mummua meinas vähän väliä itkettää. Ehdittiin autella häntä iltapalanki kanssa vielä ennen lähtöä. On aika surullista, kun ihmisen voimat on niin ehtyneet, ettei tahdo edes leipää saada suuhun asti. Mutta parin kunnon haukun jälkeen sekin suju sitte paremmin ja jätettiin hänet sitte rauhassa syömään. Tänään mummu pääsee taas kotilomalle, ajattelin mennä huomenna käymään koiran kanssa.

Sitä mummu harmitteli, että hän ei oo meillä ehtiny käydä kertaakaan. Ei oo nähny meidän taloa. P lupas sitten, että otetaan vähän valokuvia ja viedään näytille, kun seuraavan kerran yhdessä mennään mummua katsomaan.

Ja sit mummu puhu hautajaisista. Toivoi, ettei järjestettäis mitään ja unohdettais kokonaan, että hän on tyyliin edes ollu olemassa. Vaikka onhan mummu nyt niin tärkee meille kaikille, että ei niin voi tehdä. Hän ei halua mitään hössötystä, vaikka "ei sitä häneltä enää siinä kohtaa kysytäkään" ja että kuka nyt sellasen "vanhan haaskan" takia viitsis mitään järjestääkään. Lopulta mummua itseäänkin kyllä hiukan hymyilytti, kun me sanottiin, että hän puhuu ihan kamalia.

Oli aika toiminann täyteinen viikonloppu. Lauantaina muutettiin kaveria Tampereella, siinä meni kevyesti koko päivä. Onneks oli oikeesti valmistelutyöt hyvin tehty, ei tarvinnu, ku kantaa vaan :) Tunsin oloni vähän toimettomaks siellä kaikkien miesten keskellä, mut kannoin sen mitä jaksoin ja auttelin muuten. Kyllä se ihan mukavaa oli, vaikka hyvin muistu mieleen, miten karseeta se oma muuttaminen oli.

Sunnuntaina lähdettiin porukalla sitte mäkeen. En oo laskenu varmaan yläasteen jälkeen ollenkaan, eli ainakin 10 vuotta on ollu taukoa. P oli ihan tärinöissään, kun suostuin lähtemään mukaan ja lupauduin kokeilemaan tellua. Se varas mulle hiihtokoulun ja kaikki. Lähtöaamuna nousin niin väärällä jalalla sängystä, ettei ollu tosikaan. Olin muuttotalkoista ihan poikki ja muutenkin jännitti hulluna se laskeminen, väsytti kauheesti. Itku oli silmässä koko ajan, tuntu, että on niin kuitti, että joka paikkaan sattuu. Lähdin sit kuitenki. Perillä vuokrattiin mulle sitte monot, sukset ja kypärä ja pääsin sinne hiihtokouluun. Opettaja vaikutti alkuun ihan hyvältä tyypiltä, mutta kyllä olin niin tuskissani sen 50min, mitä se tunti kesti ja tosi pettynyt sen tunnin päätyttä. Väsyneenä tietysti itkin siellä pihallakin vähän aikaa, kun oli niin huono mieli.

Se opettaja kerto alkuun nimensä ja kauanko on laskenut tellua. Sitten se räpelsin sellasen iiiihan pienen nyppylän päälle ja se näytti sen laskuasennon, ja laskin sen loivan pikkumäen alas. Ja kipusin taas ylös. Pari kertaa laskettiin suoraan, sitten koitettiin kääntyä ja jouduinpa laskemaan ihan yhdellä jalallakin (ja joka välissä räpiköin sitä pikkumäkeä ylös, siihen meni varmaan puolet koko tunnissa ja kaikki voimat). Mitään kunnon vinkkejä en oikein saanut, alempana vaan ois pitänyt kyykkiä. Opettaja vaan totes, että mulla ei ole mitään tuntumaa suksiin, jalat on ihan epävakaat ja että alppivehkeillä olis kannattanu alottaa, lumilauta ois kaikista helpoin. Mutta hei, siitä vaan harjottelemaan, kiitos ja hei! Olin ihan voimaton ja väsynyt, kaikkeni yrittänyt, kyllä tuli surkea olo tollasten kommenttien jälkeen. Hyvä opettaja ois sanonut vaikka, että "Nooh, ei se nyt vielä ihan loistavasti suju, mutta jostain se on alotettava, treeniä vaan, niin hyvä tulee!" eikä vaan lannistanu sanomalla, että ei siitä nyt oikein tuu mitään. Jotenkin oletin myös, että se opettaja ois pistäny mut laskemaan jonkun lasten mäen alas ja yleisesti ottaen katsonut, miten se sujuu ja sitten vasta sen pohjalta lähtenyt sitä tellutekniikkaa opettamaan.

Toivuin järkytyksestä yhden suklaapatukan ja Pepsin avulla, ja sitten uskaltauduin P:n kanssa johonkin ihan helppoon mäkeen kokeilemaan, ja kyllä se tuntu paljon helpommalta, ku siinä hiihtokoulussa. Ensinnäkin ei tarvinnu kuluttaa kaikkia voimia kiipeämällä ite mäkeä ylös ja sai laskea hiukan pidempään, siinä ehti paljon paremmin hakea asentoa ja tasapainoa. Olin ihan katkipoikki muutaman laskun jälkeen, mutta jäi sentään ihan mukavat fiilikset kuitenkin loppujen lopuks. Maaliskuussa ois tiedossa Rukan reissu, sitä ennen pitäis varmaan treenata tässä jossain lähinyppylöillä. Melkein vaan tarttis ostaa omat sukset ja monot. P tossa laski, että Sport Conradilta sais alennuksella ihan jee suksia ja niillä hinnoilla tulis halvemmaks, ku vuokrata kaikki varusteet Rukalta neljäks päiväks. Katotaan ny, musta tuntuu, et se on hiukan vielä enemmän innoissaan tästä ku minä. Mut kyl mä silti kunnon laskupuvun tarttisin sinne Rukalle. Mun Haltin kuori on vähän tylsä, kun pitäs pukea niin paljon alle eikä mulla oikein muita laskemiseen sopivia vaatteita oo. Enkä taida ton yhden Haltin jälkeen enää toista haluta, jotain parempaa on saatava :)

Tänään taidan vähän joogata Wiillä, että ei jumittais kaikki paikat niin kauheesti.

Ostettiin Nintendo Wii tiistaina, niillä Sports-peleillä. Siinä on tennis, baseball, keilaus, nyrkkeily ja golf. Nyt ollaan tietysti sit treenattu kaikkia lajeja tässä parina päivänä. Eilen illalla mä pelasin tennistä ja se suju ihan hyvin, kunnes mun oikee olkapää meni sijoiltaan. Siis wtf? :D Kuulu vaan rutinaa ja *klonksklonks*, kun se muljahti pois paikaltaan ja sit heti perään takas. P kattoo silmät suurina, et "tuliks toi ääni sun kädestä" ja mä oon siinä ihan pähkinöinä, et aivvvvvvv ja valun polvilleni lattialle :D No, ei mitää. Vähän jäitä ja kyl se siit sit helppas. Sen jälkeen pelasinki sit vaan golfia :´D Nyt on hiukan lihakset kipeet, mut ei onneks pahasti.

Kyl ton olkapään täytyy olla aika tun löysä, koska se ihan normaalista liikkeestä hyppäs pois paikaltaan. Heilautin siis kättä takaa eteen, alakautta, enkä edes mitenkään erityisen lujaa. Ehkä pitäis käydä näyttääs sitä lääkärille. Äidin olkapää on nimittäin leikattu, koska se oli monen sijoiltaanmenon jälkeen ihan löysä ja sieltä oli menny jotain rikki. Hm. Tai sit mun pitäs alkaa treenata noita lihaksia ihan hulluna, että ne tukis olkapäätä paremmin.

Vielä kun sais tanssimaton ja tasapainolaudan, ni ois aika pop!

Meidän sushi-kekkerit onnistu ihan täydellisesti!

Mikkolan Sittarista löyty tuoretta tonnikalaa ja merilohta, kasvisversioita varten ostin kurkkua, avokadoa ja kylmäsavutofua. Riisin keittäminen ja sen jälkeen jäähdyttäminen vaikutti alkuun lähinnä joltain salatieteeltä ("käytä laakeaa posliiniastiaa ja löyhyttele riisiä viuhkalla tai käytä pöytätuuletinta" ... :D), mutta onnistui kuitenkin hyvin ilman viuhkaa tai pöytätuuletinta. Rullien tekeminen oli yllättävänkin helppoa ja saatiin niistä kyllä ihan sen näkösiä kuin oli tarkotuskin. Nigirit oli sitten astetta haasteellisempia, kun se riisinökö piti muotoilla käsin ja niistä tuli hiukan turhan a) isoja ja b) kiinteitä. Pitäis hommata joku muotti. No, enihuu, ruokittiin kuitenkin sushilla itsemme lisäks viis henkilöä ja vain 7 rullaa jäi yli. Nigirejä oli vähemmän ja ne meni kaikki. Että ihan hyvin ne kelpas!

Mul on jotenkin ollu sellanen luulo muiden puheista, että sushi olis jotenkin muka kallista tehdä ite. Ookoo, alkuun joutuu ostaan tietysti sushiriisiä, riisiviinietikkaa (ja soijaa, jos ei ole), wasabitahnaa, inkivääripikkelsiä ja niitä nori-arkkeja. 10kpl noripakkaus maksaa jotain alle 3€ ja yhdestä arkista saa kaks sellasta ohutta rullaa, josta saa leikattua 6-8 palaa. Riisiviinietikka, soija, inkivääri ja wasabi riittää aika monelle kerralle, eikä nekään nyt ihan älyttömiä maksa. Ja sit vaan täytteet lisäks. Ostin 90g tonnikalaa ja reilu 100g merilohta, ne makso yhteensä muutaman euron, sitte lisäks meni yks vajaa puolikas paketti kylmäsavutofua, n. puolikas kurkku ja yks avokado. Ja sillä määrällä ruokittiin tosiaan 7 henkilöä :) Kalalle ei tarvii tehdä muuta ku vaan leikata sopiviks paloiks sen mukaan, minkälaista sushia tekee, sama pätee moniin muihinki täytteisiin. Vaik kyllä sitä sit voi hifistelläkin, jos käyttää vaikka rapuja ja muita äyriäisiä, tai vaikka jotain muuta lihaa, joka vaatii erityistä valmistelua. Mut tollasista perusjutuista sai kyllä melkolailla edullisesti kunnon aterian. Eli siis tehdään toistekin.

Sit meidän kekkereihin osallistu yks henkilö, jonka isä on töissä eräässä makeisfirmassa. Se toi sylillisen karkkia (vissiin neljä pussia karkkia ja neljä levyä suklaata). Yks toinen vieras on töissä eräässä leipomossa ja toi meille hirveen säkillisen erilaisia leipomotuotteita, jotka olis muuten menny roskiin. Oli varmaan 6 patonkia, karjalanpiirakoita, lihapiirakoita, kermamunkkeja ja suklaadonitseja :D Se vei sitten kyllä suurimman osan yli jääneistä herkuista mukanaan, mut me otettiin loput 4 suklaadonitsia, ne oli sellasessa isossa rasiassa. Seuraavana aamuna kaivelin jääkaappia ja huomasin, et sinne oli jääny sellanen pienempikin rasia. Siellä oli kaks kermamunkkia. No, ei jääny happanemaan kuitenkaan :D

Rakettejakin ammuttiin, oltiin oikein ite ostettu vino pino raketteja. Viime vuonna meillä ei ollu mitään. P teki alumiinitikkaista laukaisualustan ja sytytti raketit kaasupolttimella :DD Mut hyvin ne lensi! Mä heiluttelin vaan tähtisädetikkuja kuitenkin ja pysyin kaukana raketeista.

Eläimiä selvästi stressas se rakettien pauke kyllä. Heku oli aika hermona eikä pystyny huilaamaan lainkaan. Se oliki perjantain sitte ihan uuvuksissa ja nukku melkein koko päivän. Kissatki oli normaalia sosiaalisempia eikä vaan jurottanu pesuhuoneessa niinku ne yleensä tekee, kun on vieraita. Nyt ne makoili pöydän alla, kun me syötiin ja muutenkin seurusteli enemmän. Sitten, ku me alettiin pelaamaan lasten Aliasta pantomiiminä, ne hiippaili vähin äänin jonneki kauemmas :D Oli muuten aika huikee peli, yks kaveri veti kyllä niin tunteella niitä selityksiä, et en oo ikänä nähny. Nauroin niin että maha sattu. Parhaat esitykset oli ehkä mustekala, takka ja karttapallo. Tota peliä pitäis treenata enemmän, että pystyis ite esittämään niitä sanoja paremmin. Teatterinuoret veti vähän paremmin ku minä :D Heku vaan siinä sohvalla katteli hämmästyneenä, et mitä ihmettä tapahtuu.

Aika hyvin muuten ihmiset (ainakin meillä päin) noudatti sääntöjä niiden rakettien kanssa. Kyllä kahdelta oli jo hiljasta. Eikä muutenkaan koko ilta ollu sellasta älytöntä räiskintää. Puolilta öin vasta alko selvästi enenevässä määrin kuulumaan pauketta, ja se kesti sen reilun puol tuntia, sit taas rauhottu ja jotain ääniä kuulu sen jälkeen vaan satunnaisesti.

Joulu oli ja herkuteltiin, ruokaa on vieläkin jäljellä :) Pukki toi kaikkea tarpeellista, oon tyytyväinen! Nyt sit odotellaan vuoden vaihtumista. Mua yleensä näihin aikohin vuodesta ahdistaa ja masentaa, en tiedä miks reagoin niin voimakkaasti siihen, että aina alkaa uusi vuosi ja elämä rullaa vauhdilla eteenpäin. Tää vaihe kestää normaalisti joitakin päiviä ja tasaantuu sitten.

Tänä vuonna me juhlistetaan uutta vuotta sushi-kesteillä. Oon kerännyt muutamia hyviä reseptejä valmiiksi ja huomenna on mentävä kauppaan. Saakohan Porista tuoretta tonnikalaa? No, lohta saa ainakin. Tarkotuksena on kuitenkin tehdä enimmäkseen kasvisvaihtoehtoja, niin raakaa kalaa kammoksuvatkin voi syödä :) Aateltiin alotella helpommista ja tehdään makia ja nigiriä eli rullia ja "sormisushia". Miten tässä nyt jaksaa odottaa huomisia herkkuja!

Joulu alkaa olla aika lähellä jo. Vähän liianki lähellä, on vähän sellanen kutina, että saattaa tulla kiire :) Toisaalta, itepähän oon tehtävälistani kasannut.

Perjantaina tein ekan satsin joulusuklaita. Ensimmäinen valkosuklaa-annos meni pieleen, suklaa "leikkas kiinni", kun lisäsin siihen alkoholia (eli mustikkalikööriä) mausteeks. Toinen annos kyllä sitten onnistu, vaikka siinäkin suklaa meni vähän rakeiseks. Pitää kehitellä jotain kikkakolmosia, miten sais sen suklaan pysymään hyvänä. Kermaa oisin koittanu, mut se likööri tuppas juoksettamaan sen, eikä netistä häthätään löytynyt mitään pätevää ohjetta. Tummasta suklaasta tehdyt, Marianne crunchilla maustetut suklaat onnistu kyllä erinomasesti. Muutamiin vaan tuli hiukan harmaata pintaan, mitä kyllä vähän ihmettelen. Pitäis kai kokeilla lämmittää sitä silikonimuottia ennen ku laittaa suklaan sinne. Temperoin kaikki suklaat kyllä, niin tuli muuten kyllä oikein hyvän näkösiä ja tuntusia konvehteja. Tein myös sellasii suklaalla kuorrutettuja marmeladeja. Namnam :) Keskiviikkona pitää tehä kierros sukulaisten luona ja viedä suklaatervehdykset mukana.

Lauantaina kipasin jouluostoksilla, löysinkin P:lle ihan kivan lahjan. Vaatetta ostin, kuten jo etukäteen sille lupailinkin. Toivottavasti on mieluinen :) Pipolle ja omistajalle löysin kans pienet joulututut tallille vietäväks ja siskollekin ostin pienen lahjan. Illalla leivoin jokusen rahkapullan. Niist tuli valtavia :D Siinä samalla sitten suoritettiin hiukan joulusiivousta, P pesi saunan ja pesuhuoneen, mä kiillotin vessan, vaihdoin kaikki pyyhkeet ja pyyhin keittiön kaapit, tasot ja koneet sekä eteisen peilikaapit. Pesin kunnolla kodinhoitohuoneen lavuaarinki. Vessaan laitoin äidiltä lahjaks saadun PartyLite tuoksuöljypullon, ja oottelen tässä, et joulusiivous saadaan loppuun, niin voin laittaa sen Mytologia Hurricanenkin johonkin esille. Se pysyy paketissa niin kauan, et on siistiä :) Siivouksesta uupuis vielä pölyjen pyyhintä, imurointi ja lattioiden pesu.

Eilen oltiin anoppilassa pitkästä aikaa, ja he lupas tulla joulupäivänä meille kylään. Työvoitto \o/ Ja kovin mukavaa, kerrankin saadaan laittaa heille ruokaa eikä päin vastoin :)

Ja joo, sit mä leivoin eilen illalla vielä pipareita. Vähän meinasin menettää hermoni, kun tein piparkakkutalon osia. Toi "meidän suvun" piparkakkutaikina on aika hankalaa leivottavaa, tahmeeta ja tarttuvaa. Ei ollu kauheen helppo pitää niitä talon palasia oikeessa muodossa ennen uuniin laittamista :D Onneks oli isäntä avustamassa, niin neljät kädet sai ihan hyvää jälkee aikaseks. Mut oli kiva leipoo vaihteeks tolleen, että tuli paaaaljon isoja paloja + tietysti vielä alunen sille talolle. Ei paljoo pienii pipareita tullutkaan, toisin ku viime vuonna. P vielä teki viimisestä taikinakökkäreestä aitatolppia ja lautoja. Katotaan, millanen mökki saadaan koottua :D Tänään pitäs ehkä keritä koristelemaan ne osat (ja tehä toinen satsi suklaita).

Sit vähän ikävämpää asiaa. Tai en tiiä ikävästä, mut mä järkytyin, kun äiti kerto.

Mulla on yks lapsuudenystävä, jonka kanssa oon ollu koulussa samalla luokalla ala-asteen ja osan yläasteesta. Myös tämä mun entinen kaveri, josta oon kertonut täällä, on ollut meidän kanssa samalla luokalla. Oon aina tienny, että tää mun ex-kaveri ei oo tykännyt tästä mun lapsuudenystävästä, ja se on ilmennyt kouluaikoina mm. niin, että ei oltais voitu mennä samaa matkaa pyörällä kouluun. Tän mun lapsuudenystävän vanhemmat oli ollu kylässä meidän isän ja äidin luona, ja ne oli kertonu, että tää mun ex-kaveri on kiusannut sitä mun lapsuudenystävää koulussa. Siinä on ollu mukana muitakin tyttöjä, mutta kuitenkin. Ja se kiusaaminen on sen verran vakavaa ollut, että sitä on puitu rehtorin ja opettajien kanssa. On ollu henkistä kiusaamista, mut sit myös fyysistä. Esim. liikuntatunnilla lyöty sählymailoilla jalat mustelmille. Koskaan se mun lapsuudenystävä ei oo niistä asioista kotona puhunut oma-alotteisesti, mutta äiti on nähny jäljet. Ja mikä kamalinta, mä en oo koskaan tiennyt tästä! En oo koskaan edes arvannut, että mitään tollasta on tapahtunu. Oon sentään aika monta koulumatkaa kulkenu ja koulupäivää viettäny tän lapsuudenystävän kanssa.

Nää kiusaamiset on tapahtunu varmaan ~15 vuotta sitten, ja nyt vasta ekan kerran tän ystävän vanhemmat on maininnu siitä meidän perheelle. Tai varmaan ylipäätään kenellekään. On varmasti ollut ihan hirveetä sillon. Molemmat äidin kans mietittiin, et oltaispa tiedetty. Olisinpa mä tienny, niin olisin sillon jo voinu valita paremmin seurani. Ja sit taas toisaalta... kun nyt tätä ex-kaveria ja sen käyttäytymistä miettii, niin en yhtään ihmettele. Silti aika järkyttävää, että jostakin ihmisestä, joka on ennen ollu läheinenkin, paljastuu tommosia asioita. Oon vatvonu tätä asiaa päässäni jo lauantaista asti, ihmetyttää edelleen ja oon vaan jotenkin ihan tyrmistyny, et miten tollanen on voinu mennä multa niin ohi, miten sellasta on voinu edes tapahtua. Ja miks just se mun lapsuudenystävä, miksen esimerkiks minä? Huhhuh. Täytyy ehkä purkaa sydäntä siskolle.

Siitä puheen ollen, me mennään tänään yhdessä syömään. Minä, sisko ja ystävämme M <3 Onkohan ees parempaa? :)

Iltasella sitten kuusen haku, pipareiden koristelua, suklaiden tekoa, huomenna ratsastusta, keskiviikkona ruokien laittoa, kuusen koristelua, kaikenlaista!

Sitä oli aamulla niin paljon, että koira ei millään halunnut mennä normaaliin paikkaansa pissalle :D Kai sille taas täytyy joku polku tampata. Otti se sentään muutamia spurtteja tossa aamulla, kun oltiin töihin lähdössä.

Eilen oli viikon viiminen ratsastustunti. Olin pettynyt. Paikalla oli sijainen, joka on kyllä ennen pitänyt tosi hyviäkin tunteja, mutta eilinen oli niin turha. Alkuverkka lupas ihan hyvää, mutta siihen se sitten lässähti. Tunti kesti vain 50min, yli puolet siitä ajasta käveltiin. Harvemmin käy niin, että tunnin aikana ei tuu edes erityisen lämmin. Odotin tosi paljon eilistä tuntia, kun se olis voinut olla ihan täydellinen päätös hyvälle ratsastusputkelle, kun oltiin tiistaina ja keskiviikkona Akun kanssa niin liekeissä. Nyt sille oli tuotu kangetkin, ja niitä eilen kokeilin, mut turhat ne noissa tehtävissä sitten oli. Ratsastin vaan kankiohjat pitkänä.

Tykkään mun vakkariratsastuksenopettajasta tosi paljon. Yleensä meidän tunneilla on hirveen selkee kulku. Alkuverkka pyörii aina jonkun tietyn aiheen ympärillä, ja luonnollisesti valmistelee sitten seuraaviin tehtäviin. Ja tehtävät hankaloituu lopputuntia kohden ja muutaman kerran tunnin aikana otetaan LYHYT lepokäynti, eikä maleksita minuuttikaupalla turhaan ympäri maneesia. Ihan lopuks on tietysti ihan kunnolline loppuverkkakin. Tollasen tunnin aikana vertyy niin ratsastaja kuin hevonenkin, etenkin suomiputet kaipaa aika paljon kaikenlaista verryttelyä ennen kun ne alkaa olla siinä kunnossa, että voi alkaa tehdä oikeita töitä. Sellanen ihme hipsuttelu ei auta yhtään mitään. Eli joo. Eilen illalla hiukan sapetti, kun hevonen oli taas mitä parhain, mutta tunti ihan tympee.

P lähtee tänään Rukalle ja tulee takas su-ma välisenä yönä. Ajattelin viettää laatuaikaa eläinten kanssa, askarrella joulukortit loppuun ja hevostella vähän. Muuten koitan nautiskella rauhallisuudesta kotona. Tekee joskus niin hyvää, kun saa olla vaan yksin (vaikka mä pelkäänki pimeetä :D). Tai mistäs sitä tietää, vaikka innostuisin kutsumaan jonkun kaverin kylään! Ai niin, eihän mulla oo kavereita :)

Tänään meen äidin kanssa katsomaan mummua ja tuffaa sairaalaan. Tuffa joutui sinne viime viikolla, kun oli kaatunut kotona ja maannut lattialla yli puoli vuorokautta. Onneks ei mikään paikka ollu menny rikki, oli vaan ikäviä ruhjeita. Äidille tuffa oli sairaalassa puhunut hiukan jotain omituisia juttuja, ja äiti oli ollu ihan ihmeissään. En tiedä sitten, onko niihin juttuihin tullu jotain selvyyttä. Tuffa siis kertoi, että heillä kotona jotkut oudot ihmiset pitää juhlia ja tekee sellaisia asioita, että hän ei oikein haluaisi edes katsoa, ja niillä on jotain erikoisia eläimiäkin siellä. Lisäksi tuffa kai jännittää, elääkö hän 84-vuotissyntymäpäiväänsä asti. Hälle oli joku sukulaismies todennut, että ei oo siinä suvussa yksikään mies elänyt yli 84-vuotiaaksi, ja tuffalla olis kyseinen syntymäpäivä ens viikolla. Vitsailihan se, että aikoo tehdä samoin kuin 80-vuotissyntymäpäivänäkin. Istuu olohuoneessa katsomassa kelloa niin kauan, että vuorokausi vaihtuu ja näkee sen syntymäpäivän tulon, tuffa on siis syntynyt joskus heti puolenyön jälkeen.

Tollanen on kyllä sellanen asia, että ei sais mennä kenellekään sanomaan. Vaikka miten tuffakin on sanonut, että hän on valmis ja hyvän elämän elänyt, niin varmasti tollaset puheet saa aikaan aika ikävän olon ja sitä vaan alkaa odottaa, että miten käy...

Askartelin eilen joulukortteja ekat 10 kappaletta kissalapsen avustuksella. Tai ei hän oikeestaan avustanu, hän oli laadunvalvoja :) Korteista tuli oikein kivat, ja suht vähällä vaivalla! Täytyy käydä tänään ostamassa vähän lisää tarvikkeita (ja postimerkkejä!), kun totesin, että muuten ei riitä. Ainakin toiset kymmenen korttia on vielä tehtävänä.

Eilen ripusteltiin jouluvaloja ulos. Täytyy ehkä seuraavalla kauppareissulla kattoo, josko löytys uusia, oli vähän heikossa hapessa meidän jääpuikkovalot :D No, toistaseks ne kelpaa kyllä. Tänä vuonna laitettiin pihavalotolppaan vihree valoköynnös, sitä meil ei ollu viime vuonna.

Tossa joulukorttien yhteydessä tuli taas kaiveltua kaikkia osotteita esiin. Ajattelin ne kirjottaa johonkin yhteen paikkaan kaikki, ja ens hätään löysin jonkun vanhan kirjasen. Olin pitäny siihen kirjaseen päiväkirjaa joskus 2002 vuoden lopulla ja 2003 alkupuolella. Ihan kiintoisaa juttua näytti olevan. En edes muistanut niitä kaikkia juttuja, mitä olin päiväkirjalle kertonut! Oli jotenki jännä lukee niin vanhoja ajatuksia. Olin kirjottanu kirjaseen aika usein Mannesta, kuinka se oli iltasin alkanu riehumaan, kun piti mennä nukkumaan :´) Sitten tietysti olin avautunut erinäisistä miespuolisista ihmisistä, kauheeta angstia. Ja draamaa! Ihan kiva silti huomata, että mulla on nyt kaikki se, mistä silloin haaveilin.

Linnanjuhlatki tuli katottuu. Illan suosikit Paula Vesala, Aino-Kaisa Saarinen, Satu Taiveaho ja Heta Hyttinen.

Ei mulla ny oikee muuta oo.