IRC-Galleria

Hautajaiset on ohi. Ne oli ihanimmat hautajaiset, missä oon koskaan ollu. Jos niin nyt voi edes sanoa. Joka tapauksessa täydellisen onnistunut tilaisuus ja jäi hirveen hyvä mieli.

Lauantaipäivä menikin sitten kokonaan noissa hautajaisjutuissa, sunnuntaina käytiin koirapuistossa Hekun kanssa ja muuten löhöiltiin melkein koko päivä. Tänään mun olis tarkotus hiukan penkoo taas kirpparille vietävii tavaroita, jos tällä viikolla joutais viedä niitä myyntiin. Milanon matkaan on enää 13 päivää, toivottavasti tuhkapilvi on siihen mennessä jo poistunut häiritsemästä lentoliikennettä :)

Tultiin pyörällä töihin. Iha viime metreillä mun pyörästä puhkes kumi. Kivaa toi hiekotussora.

Whatever happened to the funky race?
A generation lost in pace,
-Wasn´t life supposed to be more than this?
In this kiss I´ll change your bore for my bliss
But let go of my hand and it will slip out in the sand if you don´t give me the chance
To break down the walls of attitude,
I ask nothing of you
Not even your gratitude

And if you think I´m corny
Then it will not make me sorry
It´s your right to laugh at me
And in turn, that´s my oppurtunity
To feel brave
It takes a fool to remain sane
It takes a fool to remain sane
It takes a fool to remain sane
In this world all covered up in shame

Every morning I would see her getting off the bus the picture never drops
It´s like a multicoloured snapshot stuck in my brain
It kept me sane for a couple of years
As it drenched my fears
Of becoming like the others
Who become unhappy mothers
And fathers of unhappy kids
And why is that?
´Cause they´ve forgotten how to play
Maybe they´re afraid to feel ashamed
To seem strange
To seem insane
To gain weight
To seem gay
- I tell you this:

That it takes a fool to remain sane
It takes a fool to remain sane
It takes a fool to remain sane
In this world all covered up in shame
(-Oh, take it to the stage!)

So, take it to the stage in a multicoloured jacket take it jackpot, crackpot,
Strutting like a peacock
Nailvarnish Arkansas
Shimmy-shammy featherboah crackpot haircut
Dye your hair in glowing red and blue,

-Do, Do, Do! What you wanna do, Don´t think twice, do what you have to do,
Do, Do, Do, let your heart decide what you have to do that´s all there is to find
Cause it takes a fool to remain sane,
Oh,It takes a fool to remain sane
It takes a fool to remain sane
In this world all covered up in shame
It takes a fool to remain sane,
It takes a fool to remain sane
It takes a fool to remain sane
In this world all covered up in shame.

http://www.youtube.com/watch?v=GNay6BNhpDA

Milano tj 16 :) Vähän ootan sitä matkaa, saan ostella kevätvaatteet sieltä. Oon visusti pitäytyny ostamasta yhtään mitään vaatteita ja asusteita hetkeen aikaan, et voin sit ostaa Milanosta, jos sieltä jotain ihkua löytyy. Ainaki oletan, että löytyy. Ennen matkaa onki aika hektiset pari viikkoa edessä. Yhteen projektiin pitäis saada ns. koko maailma valmiiksi, kun testaus alkaa toukokuun alussa, ja toisessa projektissa ois sit muuten vaan hommia. Katotaan miten hermoraunio oon, kun sinne matkalle vihdoin lähdetään. Reissusta palaaminenkin on varmaan kiva ja kevyt. Ollaan ma-su välisenä yönä kotona ehkä joskus kolmen tai neljän aikaan, maanantaina on työpäivä ja heti keskiviikkona eka asiakaspalaveri Espoossa. Nice :)

Mummun hautajaiset on huomenna ja mua lievästi sanottuna ahdistaa. En mä tiedä, miten selviän siitä hengissä. Oon jännittäny jo varmaan viikon ja pahenee vaan.

Varasin itelleni huomisaamuks vielä kampaajan, toivottavasti siellä edes olo hiukan rentoutuu. Kynnet laitettiinki jo viime lauantaina. Mua hiukan harmittaa, kun se mun kynsien tekijä vissiin nyt lopettaa kokonaan Porissa. Ja mä niin tykkäsin siitä.

Mul on niin hieno harrastus!

Eilen oli tunti ja olin oikein tyytyväinen siitä, että hevonen oli jo edeltävällä tunnilla verryttelemässä ja sillä ratsasti tyttö, joka ei antanut sen vaan laahustaa kaula pitkällään. Heti alkutunnista oli sai-raan hyvä fiilis ja hevonen liikku niiiiiin kivasti. Ja sit alettiin tekeen sellasta kiintoisaa neliöharjotusta.

Eka tehtiin vaan hyvät, napakat kulmat neliöön ja sitten alettiin tehä sulku- ja avotaivutusta sivuilla. Lyhyiden sivujen puolella tehtiin sulkutaivutus, ratsastettiin kulma ja pitkien sivujen puolella avotaivutus. Sama tehtiin käynnissä ja ravissa ja minä reippaana tyttönä heitin jalustimetkin mäkeen, että saan paremmin istuttua ison hevosen kyydissä.

Sit se alko esittää passagea (ei nyt ehkä ihan sellasta, mitä jossain Grand Prix -ohjelmissa näkee, mut selkeesti kuitenkin). Ehkä jotain kymmenkunta askelta tuli, opettaja hurras ja sano, et eks oo kivaa! Mut ei siinä sit enää oikein multa taivutukset samaan sotkuun luonnistunu. Oli silti ehkä hienointa ikinä <3

Ja siis
perusravi: http://www.youtube.com/watch?v=7xJG21B383Y
passage: http://www.youtube.com/watch?v=fsNPY9CoROE

- Koirat ikävöivät sinua kun lähdet
- Koirilla ei ole ongelmia osoittaa kiintymystään julkisesti
- Koirat myöntävät mustasukkaisuutensa
- Koirat eivät kehuskele sänkykumppaneillaan
- Koirat eivät pelaa peliä kanssasi - paitsi ehkä noutamista, mutta silloinkaan ne eivät naura sille miten ja millä heität
- Hyvännäköiset koirat eivät itse tiedä olevansa hyvännäköisiä
- Koirat ymmärtävät, mitä EI tarkoittaa
- Koirat eivät korjaile juttujasi kun kerrot niitä
- Koirat eivät huomauttele ajotyylistäsi
- Koirat tarkoittavat rakkautta suudelmillaan
- Koirat huomioivat sinua yhtä paljon kuin sinä niitä, jopa enemmän
- Koirat kuuntelevat sinua aina kun puhut niille

Me ostettiin eilen Hekulle uus aktivointilelu (http://www.petpdc.com/files_dev/products/21/brick-large.jpg). Vielä se ei ihan täydellisesti sitä hoksannu, mutta nyt saa ainakin joka päivä harjotella. Eipä tollasesta lelusta paljoo iloa oliskaan, jos sen heti ekalla kerralla ratkasis. Tossa kyllä oli pari lisäpalikkaa hankaloittamaan sitä peliä, mutta koitetaan niitä sitten vasta, kun helpoimman vaihtoehdon ratkasu onnistuu nopeesti :)

Heku innostu siitä laudasta kyllä heti, ja se touhus sen kimpussa ihan hirveellä vimmalla vaikka kuinka kauan. Oikein näki, miten aivot raksutti. Ja kyllä se oli aika väsy sen kaiken miettimisen jälkeen. Väsynyt koira on onnellinen koira <3

Ois noi pääsiäispyhät voinu jatkua vielä vaikka seuraavan kuukauden, oli niin rauhallista ja mä nautin. Olin äidin ja isän luona kylässä perjantaista sunnuntaihin. Pitkästä aikaa sellanenkin oli ihan kivaa, nukuttiin siskon kanssa vierekkäin vuodesohvalla ja koira siinä meidän vieressä lattialla omassa pedissään :) Syötiin hyvin, ehdin nähdä yhtä ystävääki oikein kunnolla, käytiin vähän pääsiäismarkkinoilla, katottiin elokuvia ja lojuttiin. Leffat haettiin oikeen vuokraamosta, koirakin oli (ihan luvan kanssa) siellä mukana niitä valikoimassa. Saaliiks jäi The Reader ja Changeling. Suosittelen kumpaakin.

Toisaalta oli ihan kiva sunnuntaina päästä jo kodin omaan rauhaan, vaik en niin hyvin pimeessä talossa viihdykään. Oma perhe vaan alkaa jossain kohtaa käymään hermoille, jos on tarpeeks kauan samoissa tiloissa :D Mulla oli onneks kirjaki kylässä mukana, niin sain uppoutuu siihen, kun ei huvittanu seurustella. Mul on ny kesken Haydenin Tiikerin lapsi. Äidille lainasin just Sähkökissan. Vähän ehkä ärsyttää, et oon lukenu noi kirjat aika sekalaisessa järjestyksessä. Alotin Sähkökissasta, sit luin Aavetytön ja Häkkipojan, ja nyt ennen Tiikerin lasta luin Lapsi muiden joukossa ja Auringonkukkametsä. Vielä ois hyllyssä jäljellä Toisten lapset. Aavetyttöö ja Häkkipoikaa mulla ei oo omana, pitäs ehkä hankkia. Ja sit puuttuu Hiljaisuuden lapset, Pöllöpoika ja Nukkelapsi.

Ulkona on kauhee sumu ja mua hajottaa. Ei huvittais olla töissä eikä tehdä mitään muutakaan.

P.S. Milano tj 26.

Olin eilen ratsastamassa yhen rästitunnin. Olin tiistaina merkannu itteni keskiviikon 19-20 tunnille ja valkannu hevosen, jonka listan mukaan piti olla myös 18-19 tunnilla. Menin tallille, hevonen ei ollut tunnilla eikä karsinassa. Se oli vielä ulkona. Tallista en löytänyt ainuttakaan riimunnarua, joten olin sitten ilman.

Matkalla perimmäiseen tarhaan kuraa oli noin nilkkaan asti ja sitten huomasin, että toinen kenkä vuotaa. Perkeleen sukka kastui. Hevosia oli portilla tyrkyllä kaks, mut onneks sain vaan sen yhden turvallisesti portista ulos. Se yritti siinä isoimman kuralammikon kohdalla lähteä riekkumaan, kun kaveri viereisessä tarhassa otti vauhteja. Tässä ois ollu se riimunnaru kätevä, ettei ois tarvinnu pelkässä riimussa roikkua... hevosella kuitenkin säkäkorkeus 175cm ja kun se nostaa päänsä ylös niin hehe.

Tallissa sitten aloin harjailla hevosta ja pahin ketutus kastuneesta sukastakin oli mennyt jo ohi. Sitten ovesta ilmestyy tätiratsastaja, joka hihkaisee, että voi kun kiva, kun hänelle on hevonen tuotu valmiiksi sisälle. En tiedä, luuliko se, että mä sitä häntä varten siinä harjaan. Sanoin sitten, että eikös sun pitänyt olla sillä 18-19 tunnilla ja et oon ite menossa siihen seuraavalle. Täti alko sitten kitisemään, että "Voi paska sentään, kun *ratsastuksenopettajan nimi* sanoi maanantaina, että voin tulla kummalle tunnille vaan ja kävin nyt sitten pääsiäistä varten kaupassa". Ahaa. Ehdotin, että mennään katsomaan tuntilistaa ja siellä oli vielä kaks hevosta vapaana.

Tää nainen oli ilmeisen tyrmistynyt siitä, että olin muka jotenkin röyhkeästi hänelle tarkoitetun hevosen varannut (tietenkin, kun siinä kohdalla oli tyhjä ruutu) itselleni ja hoki suureen ääneen vaan "Voi voi sentään, onpas tää nyt harmillista" vähän jotenkin pahotellen, että mä en pääsekään tunnille, kun hän tarvii sen mun varaamani hevosen. Ei siis elettäkään, että ois sanonu "No mä otan sit vaikka ton toisen". Tuumasin, etten jaksa alkaa kinaamaan, koska se täti oli niiiiiin yhteystyöhaluton, ja sanoin, että voin sit vaikka vaihtaa, jos nyt ihan pakko on. Täti sano siihen, että kovin mielellään hän tänään ratsastamaan kyllä pääsisi. Ihmettelin edelleen, että miksei niillä muilla hevosilla ois voinu ratsastaa? Miks piti väkisin se tietty saada, varsinkin, kun mun nimi siinä kohdalla jo oli? En muutenkaan tajua, miten jollekin tulee mieleen, että ei etukäteen yhtään ilmoita tulevansa tunnille eri aikaan kuin normaalisti. Mistä kaikki muut sen vois tietää? Tuolla käy kuitenkin niin paljon porukkaa, että päällekkäisyyksiä tulee ihan varmasti.

Otin sitte hiukan vastentahtosesti toisen hevosen, joka oli alkutunnista tosi raskas. Sillä oli joku alotteleva täti mennyt edellisen tunnin ja hevosella oli selkeesti palanut käpy eikä se halunnut kuunnella mitään. Ei siihen meinannu saada mitään kontaktia ja mulla oli jo valmiiks hermo kireellä. Onneks puolivälissä se alko toimia hiukan paremmin ja lopputunti meniki oikeesti tosi hyvin.

Mut voin kertoo, et mua se perkeleen tätiratsastaja vitutti vielä kotonakin.

Yritetään saada lippuja Santa Maria delle Grazieen katsomaan Da Vincin Viimeistä ehtoollista. Saas nähdä kuinka käy, on vissiin kohtalaisesti tunkua sinne.

Muuten sit vaan lähinnä ahdistaa. En tykkää olla yksin kotona, en tykkää olla töissä, en saa illalla unta ja valvon. Vähän sellanen tunne koko ajan niinku joku istuis rinnan päällä eikä saa kunnolla happee. Inhottaa nukkuu isossa talossa yksin. En jotenkaan uskalla nukahtaa. Sit pitää vaan olla hereillä niin kauan, et nukahtaa väkisin. Vois sitä kivemminkin olla. Mut sitkeesti on vaan oltava.

Käytiin eilen hakemassa mummulasta hilloja, mehuja ja pakastemarjoja. Mummu oli kova pakastamaan marjoja, ja vähintään yhtä kova tekemään mehuja ja hilloja. Ensin otin pakkasesta ykstoista rasiaa marjoja.. oli mustikkaa, mansikkaa ja vadelmaa. Ja pakastettua omppuhilloa. Kellarissa oli sitten kaappi pullollaan hillopurkkeja ja kaikenlaisia mehuja. Otettiin kuus pulloa mehuja, vähän kaikenlaisia laatuja: mansikkaa, vadelmaa, vadelmakarviaista, punaherukkaa... Ja samoin otettiin kuus purnukkaa hilloja. Omenahilloa, mansikkahilloa, vadelmahilloa, mustikkahilloa ja karviaishilloa. Hiukan piti sovittaa niitä meidän jääkaappiin, mutta lopulta ne mahtu sinne niin hyvin, että enemmänkin ois voinu ottaa :) Tuli samalla heitettyä taas jotain kaapin perälle unohtuneita vanhoja ruoka-aineita pois. Onneks sellasii ei kauheen paljoo kuitenka kerry.

Pitäis varmaan nyt sitten alkaa kiisseli- ja leivontatalkoisiin, että saadaan tuliaiset käytetyks. Vois niitä sitten lisääkin vielä hakea, jos niitä ei oo ehditty heittää pois. Oli vähän huolta siitä, että mihin ne kaikki marjat ja hillot laitetaan, kun ei tuffa välitä niistä eikä se muutenkan pystyis sellasia määriä yksin syömään. Sääli heittää nimittäin niin paljon hyvää syötävää roskikseen. Mummu pakkas marjat rasioihin aina niin tunteella. Aina oli vadelmat ja mansikat suorissa riveissä, eikä koskaan jäänyt yhtään tyhjää tilaa rasiaan :)

Ehkä keitänkin mannapuuroa ja laitan siihen vähän mummun vadelmia <3

Sisko tuli eilen Suomeen. Oon onnelline :)

Rakas mummu kuoli lauantai-iltana. Ajatelkaa: täytän tänä vuonna 26 ja vasta nyt menetin ensimmäisen mummuni.

Äiti soitti perjantaina kertoakseen, että mummun kunto oli romahtanut, ihan vain, että tietäisin ja olisi mahdollisuus käydä häntä vielä katsomassa jos haluaisin. Olihan mummun kunto hiipunut jo pitkään, mutta sitten se huononi radikaalisti. Kipulääkkeitä piti antaa niin paljon, ettei mummu juurikaan enää ollut edes hereillä. Itse tein sen päätöksen, että en enää mennyt sairaalaan. Mummu kyllä toivoi, ettei hän joutuisi olemaan viimeisinä aikoinaan yksin, mutta tiesin, että äiti istuu siellä hänen vierellään. Itse en olisi pystynyt enää mummua sairaalassa kohtaamaan. Viimeiset vierailut tein suoraan mummulaan, kun mummu oli kotilomalla. Silloin hän jaksoi vielä olla hereillä ja hiukan jutellakin. Ehdin kertoa, että mummu on minulle tärkeä ja että hän oli hyvä mummu. Näistä kyläilyistä minulle jäi hyvä ja levollinen mieli, eikä mitään jäänyt sanomatta.

Eilen päivällä äiti sitten soitti, että mummu oli nukkunut pois lauantaina illalla kymmenen aikoihin. Äiti oli isän kanssa viettänyt paljon aikaa sairaalassa perjantaina ja lauantaina, ja kaikki oli mennyt olosuhteisiin nähden hirveän hyvin. Mummu oli saanut kuolla nukkuessaan, kuten hän itse oli toivonutkin, eikä joutunut kärsimään kovia kipuja hyvän lääkityksen ansiosta. Puhuin äidin kanssa puhelimessa tosi pitkään ja hän kertoili kaikkia mummun kanssa juttelemiaan asioita. Jäi sellainen olo, että kaikki tosiaan oli tehty ja sanottu, kaikki oli valmista, ja nyt, kun mummu on poissa, on kaikilla helpottunut, mutta tietysti surullinen olo. Äiti kertoi mummun kyselleen, mitä lähdön hetkellä mahtaa tapahtua ja miten kaikki menee. Äiti oli sanonut, että mummu varmasti vain väsyy päivä päivältä enemmän ja lopulta nukahtaa, eikä enää herää. Ja sitä mummu tosiaan myös itse toivoi, että hän saisi nukkua pois rauhassa.

Kiitos mummulle siitä, että hän oli niin vahvasti mukana minun ja siskoni elämässä. Hän oli meille se ihana mummu, jolla oli aina laatikossa kasapäin karkkia ja pakkasessa Ville Vallattomia meidän kyläilyjen varalle ja jonka kanssa saimme osallistua leipomiseen ja ruuanlaittoon. Sellainen mummu, joka opetti meitä kutomaan ja virkkaamaan, antoi aina penkoa omia korulaatikoitaan ja leikkiä löytämillämme koruilla, vei kaupungille, otti yökylään ja antoi meidän puljata tuntikaupalla kylpyammeessa ja levittää kylpyvaahtoa ympäriinsä. Sellainen mummu, joka syötti meidät aina ihan ähkyyn vieraillessamme hänen luonaan. Mummu oli aina perillä siitä, mitä meidän kunkin elämässä oli meneillään. Hän kysyi aina, mitä meille kuuluu ja halusi tietää pienimmätkin käänteet, mitä meille oli tapahtunut. Ja aina hän halasi meitä ja kertoi, miten tärkeitä me olemme hänelle. Ihana mummu <3