Mulle iski kauhee inspiraatio kirjottaa tota mun seminaarityötä. Istun koneella ja epätoivosesti yritän kirjottaa, mutta toi eräs nimeltämainitsematon kissalapsi tekee kaikkensa, etten voi istua viittätoista sekuntia kauempaa paikallani kirjotamassa. Se nakertaa mun mattoa ja nyppii siitä lankoja, raapii seiniä, hyppii pöydille, pudottelee tavaroita, kiusaa kavereita ja ulisee ja valittaa. Sitten, kun koitan häntä vähän hyviä ja leikittää ja huomata, niin ei kelpaa. Se vaan lähtee pois, on puol minuuttia jossain ja alkaa taas nyppimään mattoa.
Ei oo hetkeen ketuttanu näin paljon. Päivä oli hyvä siihen asti, kunnes istuin Lostin jälkeen tähän. Toi työ olis tärkee ja mä haluaisin, ettei sen kanssa tulis kauhee paniikki, mutta toi kissa on äärimmäisen tehokkaasti pilaamassa mun suunnitelmaani. Äsken se yritti roikkua mun 140 euroa maksaneessa taulussa. Kivaa. Pitäis kai mennä johonkin muualle kirjottamaan, kun toi kissa ei anna hetken rauhaa. Koulussa on liikaa hälinää, työaikana ei voi eikä ehdi kirjottaa, mut porukoilla ehkä vois saada jotain aikaseks. Ainoo juttu vaan, että ei aina joka ilta jaksas lähtee erikseen johonkin, kun joskus harvoin saa olla kotona.
Nyt hän sit suvaitsi mennä sängylle maaten. Yllättävää, kun mä just ihan hetki sitten lopetin seminaarityön kirjottamisen, että pääsen nukkumaan...
Oon oikeesti ihan tajuttoman väsyny ja huomenna pitäis olla myöhään töissä ja sen lisäks vielä ehtiä tallillekin, pestä pyykkiä ja vähän järjestellä kämppää. Niin ja kirjottaa seminaarityötä. Lähen onneks lauantaina Turkua tarkastamaan, siellä vois hiukan taas pipo löystyä.