IRC-Galleria

Pipo oli eilen niin kaheli. Se pelkäs kaikkea, muka. Teki niin sanotusti tikusta asiaa, että sai vähän säntäillä sinne sun tänne ja hyppiäpomppia joka suuntaan. Ei se oo koskaan ennen välittäny rekoista, henkilöautoista, polkupyöristä, ihmisistä tai koirista, eikä varsinkaan oo nähny mitään pikku-ukkoja, mutta eilen kyllä se näki ja kuuli kaikkea mahdollista. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen alko kyllästyttää ristiaskelhyppy -kuviot ja pukittelut ja pystyynnousuyritykset, joten päätin lopettaa, kun sain pariks kierrokses vauhtia hidastettua. No, sehän nyt olis ollu ihan utopistista, että se olis normaalisti toiminu ihan lopuks. Eei, kun se pääsi kentältä pois, se säntäs laukalla kohti tallia ja teki vielä siinä pienellä matkalla muutamia sivuloikkia. Tais olla silkkaa hyvää tuuria, että se pysäs siihen tallin ovelle eikä painellu suoraan sisälle.

Mun hoitohevosharrastuksesta on kadonnu ilo. En nauti enää siitä, että saan mennä tallille ja ratsastamaan, kun joka ratsastuskerta on nykyään yhtä taistelua siitä, kävelläänkö vai ei ja missä kohtaa saa lisätä vauhtia. En syytä hevosta, en suinkaan, se ei tilanteelle mitään voi enkä minäkään voi yksin sitä parantaa, kun en voi revetä joka suuntaan ja ehtiä kaikkea aina, vaikka haluaisin. Tulee kevät ja se on innoissaan kaikesta, se liikkuu vähän, joten tietysti se on riehakas, kun pääsee lenkille... ja kaiken kukkuraks se saa reippaasti ruokaa, joten se energia ei vaan koskaan lopu. Pipo on ihana hevonen, tykkään käydä rapsuttelemassa sitä, ratsastus on vaan kivaa lisäpuuhaa, josta on ennen tullu kiva olo ja hyvä mieli. Ei enää nykyään. Aina vaan harmittaa. Muistan, että viime syksyn ja talven aikana Pipo on kaks kertaa ollu sen verran rauhallinen, että ratsastuksesta on oikeesti tullu jotain, oon niinku ehtiny tekee jotain muutakin, ku jarruttamaan koko ajan. Se ei oo jokasesta pohkeen kosketuksesta lähteny pinkomaan miten sattuu. Mut tähän asti se on ollu mulle ihan ookoo, oon kuitenkin vielä pärjänny sen kanssa hyvin. Eilen en enää pärjänny.

Edellisillä kerroilla tää harmistus ja huono mieli on menny ohi, mut nyt mua harmittaa edelleen. Kävin kyllä tänään tallilla, vein Pipolle leipää ja jutusteltiin vähän aikaa. Se on niin kiva kaveri... niin kauan, kun se pysyy karsinassa. Olen suorastaan masentunu, kun ei tästä vaan tule mitään, vaikka yritän. Teen parhaani ja koitan ehtii tallille mahdollisimman usein. Mut ei se vaan näköjään riitä.

Tuntuu kamalalta, kun ei nauti enää siitä, mitä on aina rakastanu. Ratsastustunnit on toki kivoja, niistä jää yleensä hyvä mieli ja ne sujuu mukavasti, mutta se on eri asia. Pipon kanssa olis vapaus tehdä mitä vaan, mutta ei se vaan suju. Ja kamalimmalta tuntuu se, mitä just tällä hetkellä ajattelen tästä asiasta.

Harmittaa nyt niin paljon, yhä edelleen, etten osaa enää sanoa mitään.

Hyvää yötä.

Vihaan lakanoiden laittamista.

Joo ja laitoin niitä sen takia tähän aikaan, kun pesin aluslakanan aamulla ja se oli kuivumassa. Kaveri kävi kylässä ja äsken vasta tuli semmonen hetki, että ehdin laittaa. Aina pinna kiristyy, vaik miten rauhallisesti yrittäis.

En tajuu, miks se homma raastaa mun hermojani niin pirusti.

Olet luonteeltasi 35% koira

Olet kaikkien paras ystävä, ellet satu ärhäkälle tuulelle ja vartioi omiasuuttasi, kokoa rauhattomana laumaasi tai pissaa naapurien pihalle. Autat ystäviäsi mielelläsi. Olet kekseliäs ja löydät ratkaisun useimpiin kohtaamiisi haasteisiin.

Sinussa on myös:
31% kissaa, 15% hamsteria, 19% kultakalaa.



Kysynpä vaan, että millä perusteella KULTAKALAA???

Saatan seota, kun en voi mennä tällä viikolla tallille tän flunssan takia. Nyt parhaillaan olis menossa ratsastustunti ja voisin melkein parkua, kun en oo siellä. Tää on niin väärin. Ens viikolla pitää sit varmaan mennä tallille joka päivä. Tai jos tekee ihan äärimmäisen tiukkaa, niin käyn moikkaamassa Pipoa vaikka sunnuntaina :(

Mul olis vaik mitä asiaa ja vaik mitä tekemistä, mut ei pysty kun on pää täynnä räkää.

Töis oli yhteensä KOLME tuntia palavereja tänään ja ihan hirveesti asiaa, ja must tuntuu etten tajunnu mistään mitään. Toljotin vaan, ku mikäki tyhmä ja niiskutin. Pomo sano, et "Hei sul on flunssa!" NO SHIT SHERLOCK :D Kiitos tiedosta, en ollukkaa ite huomannu lainkaan täs muutaman viime päivän aikana.

Ässiu x 2. Ehkä joku 9819589280590911846612246. aivastus tänään.

Mun pitää lähtee hakemaan joku flunssamäsäys nyt jostain pikaruokalasta. Onnistuin ostamaan niin pahan lounaseineskeiton tänään, et oikeen kiukutti. Eikä just tee mieli mitään makaronimömmöjä. En ees maista mitään normaaleja ruokia, kun niin hirvee tää nuha. Tietty olis hiton hyvä, jos ne ruuat ihan oma-alotteisesti tulis tänne, mut ku ei niin ei. Haen sit itte saatana ni.

Mulle iski kauhee inspiraatio kirjottaa tota mun seminaarityötä. Istun koneella ja epätoivosesti yritän kirjottaa, mutta toi eräs nimeltämainitsematon kissalapsi tekee kaikkensa, etten voi istua viittätoista sekuntia kauempaa paikallani kirjotamassa. Se nakertaa mun mattoa ja nyppii siitä lankoja, raapii seiniä, hyppii pöydille, pudottelee tavaroita, kiusaa kavereita ja ulisee ja valittaa. Sitten, kun koitan häntä vähän hyviä ja leikittää ja huomata, niin ei kelpaa. Se vaan lähtee pois, on puol minuuttia jossain ja alkaa taas nyppimään mattoa.

Ei oo hetkeen ketuttanu näin paljon. Päivä oli hyvä siihen asti, kunnes istuin Lostin jälkeen tähän. Toi työ olis tärkee ja mä haluaisin, ettei sen kanssa tulis kauhee paniikki, mutta toi kissa on äärimmäisen tehokkaasti pilaamassa mun suunnitelmaani. Äsken se yritti roikkua mun 140 euroa maksaneessa taulussa. Kivaa. Pitäis kai mennä johonkin muualle kirjottamaan, kun toi kissa ei anna hetken rauhaa. Koulussa on liikaa hälinää, työaikana ei voi eikä ehdi kirjottaa, mut porukoilla ehkä vois saada jotain aikaseks. Ainoo juttu vaan, että ei aina joka ilta jaksas lähtee erikseen johonkin, kun joskus harvoin saa olla kotona.

Nyt hän sit suvaitsi mennä sängylle maaten. Yllättävää, kun mä just ihan hetki sitten lopetin seminaarityön kirjottamisen, että pääsen nukkumaan...

Oon oikeesti ihan tajuttoman väsyny ja huomenna pitäis olla myöhään töissä ja sen lisäks vielä ehtiä tallillekin, pestä pyykkiä ja vähän järjestellä kämppää. Niin ja kirjottaa seminaarityötä. Lähen onneks lauantaina Turkua tarkastamaan, siellä vois hiukan taas pipo löystyä.

Kyllä töissä kelpaa. Oon kaks päivää kärsiny aika kovasta niskasärystä, tuntuu oikeen ikävästi, miten jumissa lihakset on. Töissä sitä vähän valittelin kahvitauolla ja pomo sano, että "no kuuleppa, mä tiiän näistä jutuista aika paljon, istus toho!", ja sit mä istuin siihen köökin tuolille ja se hiero mun niskaa ja hartioita varmaan 10min! Ei hullumpaa :D Se kerto harjottelevansa jotain akupistehierontaaki, mutta lupas olla testaamatta niitä juttuja muhun, kun sillä on vaimo koekaniinina. Täytyy sanoa, että helpotti! Että kiitosta vaan.

Ja kevät tekee selkeesti tuloaan. Kevättä rinnassa ja mielessä. Hymyilyttää, hihityttää ja miehet on ihania =) Yks kiinnostava yksilö olis olemassa (jopa), mutta en tiedä miten pitäs lähestyä. Nörtit on niin vaikeita. Vaik pitäshän mun tietää, kun oon sellanen itekki! Ni. Tai no ehken ihan niin perus, mut silti. Vinkkejä otetaan vastaan: Miten isket nörtin?

Aijoo. Otin päikkärit ja näin taas unta mun työkaverista:

Oltiin jossain (työ)reissussa, muukin työporukka oli mukana ainakin siinä alussa, kun mentiin johonkin bussilla. Välillä oli kesä ja välillä talvi. Oltiin vissiin jossain Särkänniemessä, mut siel oli vaan pelkkiä eläimiä. Mul oli jotku keltavalkoset korkkarit jalassa ja kaks kertaa unohdin tai hukkasin ne johonkin. Sit niitä etsiessäni, työkaveri osti mulle jäätelöä ja koitti olla hermostumatta. Ihan ihmeellinen uni. Jossain välissä kävin ratsastamassaki, mut sillon oli talvi, joten en oikeen tienny mihin se liitty. Ja aina ajoittain koitin ilmasta työkaverilleni, et pidän siitä. Ei ollu kauhee menestys vissiin, ku etin niitä kenkiäni jatkuvasti :D

Pitäs varmaan tutkia unikirjasta, mitä se tarkottaa, että hukkaa kengät!

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( !! ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Olit sitten kuka tahansa, laita kommenttia, jos eksyt päiväkirjaani lukemaan.

Johnny Depp puhui äsken ykkösellä koirastaan, joka sillä on ollu lapsena. Sitten se puhui ehdottomasta rakkaudesta. Nyt se juttelee Ed Woodista ja siitä, että se hengitti kuvausten aikana enemmän angoraa kuin pukeutui siihen.

Ihan sama mitä se sanoo ton koirajutun jälkeen, kuulostaa tosi hellyyttävältä. Ja joka välissä se hymyilee vienosti. Ei hitto.