No siinä se sitten taas meni, viikonloppu. P lähti torstai-iltana reissuun ja tulee vasta lauantai-iltana takas. Täs on pitkä viikko vielä edessä sitä odotellessa.
Koska perjantaina oli nuutipukit liikkeellä, päätin, etten jää kotiin kuuntelemaan ovikellon pimputusta, kun eläimetkin siitä hermostuu. Menin äidin ja isän luo evakkoon koiran kanssa ja olinkin siellä sit yötä koko viikonlopun. Lauantaina kävin kyllä kissoja hoivaamassa päivällä ja eilen tulin sit suht ajoissa iltapäivällä jo kotiin. Mut oli niin kiva olla vaan sillai oman perheen kesken, kotoisasti, eikä niin, että on sillai "virallisemmin" kylässä.
Koira oli onnesta soikeena, kun sai nukkuu mun vieressä vuodesohvalla :D Kissat sen sijaan vaikutti tyytyväisiltä, kun ne oli saaneet olla rauhassa kahestaan kotolaisina. Illalla sit kissalapsi oli kyllä niin levoton. Mut taas sille ei kelvannu mikään. Ei ruoka, ei ulkoilu, ei syli, ei leikkiminen, ei mikään. Se nyhti ja nyppi kaikkia mahdollisia tavaroita, kiipeili kielletyissä paikoissa, raapi ovia, peilejä ja seiniä. Onneks lopulta se sit rauhottu mun syliin kuitenki ja veti siinä hirsiä sit siihen asti, et vein sen puolilta öin omaan huoneeseensa nukkumaan :)
Mulla sen sijaan ei meinannu tulla uni silmään millään. Miten voiki yksin nukkuminen olla niin hiton vaikeeta? Koiran peti on ny pitkään yöt ollu olkkarin puolella, mut siirsin sen nyt taas makkariin, et olis edes jotain seuraa.
Hohhoijaa. Työt ei edelleenkään oikein huvita ja kaikki muukin vähän ahdistaa. Pitäs ehkä tällä viikolla mennä kaverin heppaaki ratsastaan, mut en tiedä miten saan itestäni irti :( Ei sais aina luvata, mut lupaan kuitenki. Ei silti, en mä siellä oo viikkokausiin käynytkään, oli niin hässäkkää koko joulukuu. Mut pitää nyt kattoo sitte, et miten sinne menis. Olis yks ratsastustuntiki rästissä, en tiedä missä välissä mä senkin ratsastan pois.