Terkkari kyseli aamulla, et oonks mä muistanu syödä, kun paino oli pudonnu 250g/vko edellisestä neuvolakäynnistä. No juu, olen kyllä muistanut syödä, syön vähintään neljä kertaa päivässä, mut tälleen, ku ei mitään raskasta liikuntaa harrasta ja lepää paljon, ni ei vaan kovin raskaat ruuat maita. Syön enimmäksen vaan hedelmiä ja vihanneksia, voileipää, puuroa ja sen semmosta. Yks lämmin ateria menee päiväs ja seki aika pieni.
Huamenna meen äidin luo kyläileen, ku sillä on vapaata. Huomenna pitäs kipasta myös kaupassa hakemassa vielä viime hetken juhannusostokset. Isommat ruokaostokset tehtiin eilen, mutta leipomisia varten tarvis ostaa vielä aineksia ja jotain pientä täydennystä kaappiin muutenki. Jos vaan koittas saada potkittuu ittensä kauppaan jo aamupuolella, niin välttyis siltä tajuttomalta ryysikseltä... ehkä...
Ihan kiva, että P joutaa olla vähä enempi kotona juhannuksen aikaan. Sit ens viikolla se lähteeki Rukalle muutamaks päiväks ja mä ajattelin mennä siks aikaa äidille hoitoon, ku turhaan mä täällä sitte taas yksikseni kökötän.
Nii juu, poikanen oli sitten päättänyt kääntyä kokonaan poikittain. Eipä ihme, että oli tos aamusto jotenki tukala olo kyljissä. Onneks sillä on vielä tilaa mullata ympäriinsä, ei tartte huolestua vielä, vaikka se ois miten päin.