IRC-Galleria

Koska kukaan ei suostunu korjaamaan mun wlania, niin nyt sitten viimein vaivauduin kaivamaan verkkojohdon vaatehuoneen ylähyllystä, että pääsin nettiin =) Vielä kun sais selvitettyä, että miks tota langatonta yhteyttä wammattaa.

Tää tän hetkinen järjestelmä ei meinaan kauaa toimi näin, kun johtoa on liikaa ja liian vähän, joten konetta, eikä myöskään adsl-purkkia saa mihinkään järkevään paikkaan (ts. tietokonepöydälle). Ja kun johto kulkee lattialla hyvin näkyvissä, on erittäin todennäköistä, että pikkuinen Elvikseni nakertaa johtoon pikkupikkureikiä. Sit ei oo kellään kivaa.

Joo. Jos olisin tosi, tosi reipas, jaksaisi nöröillä vielä sen verran, että saisin ton wlanin toimimaan, mutta olis tässä nyt muutaki tekemistä. Nii. Enkun suomennostehtävä pitäis tehdä loppuun ja sitten oli jotain muita käännöstehtäviä lisäksi. Tarttis myöskin tiskata ja pestä pyykkiä. Sentään ehdin jo imuroida, kun kotiuduin töistä. Kissat arvosti jälleen. Nykyään ne (ja eniten Elvis) arvostaa mua tuhannesti enemmän, koska imuroin kolme kertaa viikossa =)

Nukuttaiski. Ei ehdi ny.

Oltiin eilen oripäivillä, Henri Ruoste puhu mulle!!1 (http://www.kk-horses.com/www/fp/henri.htm)

Retki oli kiva, mutta oreilla ei sujunu ihan yhtä hyvin. Aika moni jäi hyväksymättä, se oli ihmeellistä. Viime vuonna muistaakseni kaikki hyväksyttiin. Mun suosikki eilisistä oli nf-poni Lunnalyckans Artist =) Se oli niin symppis!



P.S. Mun netti ei toimi vieläkään, tulkaa korjaamaan se! =)

Joo. Ajatelkaa! Kamalaa!

Niin että jos on vapaaehtosia korjaamaan (vikailmotuspuhelinsetä sano, että pitäis asetusten ja salauksen korjaamisella selvitä), otan kyllä apua vastaan. En haluu ite pidellä sitä, ettei hajoo enempää :D

Tarjoon ruuan sille, joka jaksaa olla avulias =) Kiitos <3

Selailin Pipon sivuja äsken. Siellä mainitaan myös minut! Tuli aika hyvä mieli siitäki huolimatta, että tää kaikki toiminta on hiukan verran masentanu viime aikoina. Mua muistetaan. Kyl mä sen silti muutenki tiesin, mutta joskus vaan tulee epätoivon hetkiä.

Sitten toinen juttu, mistä tuli maailman parhain mieli: Pipo jää kesäksi Poriin! Tai tarkemmin sanottuna Noormarkkuun, mutta ei se nyt niin tarkkaa oo. Meillä ei oo nyt ihan synkannu, mutta silti kivaa, että se jää. Saan käydä edes rapsuttelemassa sitä. Kesä ilman hevostelua (sekä Pipoa) on vähän niinku kesä ilman jätskiä. Eli surkee ku mikä.

Nyt voinkin mennä onnellisena nukkumaan. Pipo <3











Ai niin. Sellanen pulma mulla tässä nyt on, että sen ossaa päättää hankkisinko shetlanninlammaskoiran vaiko cavalier kingcharlesinspanielin. Äiti ei selvästikään suostu keskustelemaan aiheesta, se keksii aina jotain muuta puhuttavaa. Mä vaan haluaisin pohtimisseuraa. Ei se haluu olla mun pohtimisseura.

Uskomatonta!

Miksi ei osata parkkeerata ruutuun, vaikka lumi ei edes enää peitä niitä? Oikeastaan talvella taisi sujua paremmin. Miksei voi korjata auton paikkaa, jos se on kahdessa ruudussa? Minkä helvetin takia pitää pienellä parkkipaikalla hukata ruutuja vain sen takia, että on itse niin tumpula, ettei osaa parkkeerata tai etenkään peruuttaa siihen perkeleen ruutuun! Ja mikä suuri vaiva se olisikaan korjata, jos auto vie kaksi paikkaa!!!!!!!!!!!111 En käsitä. Ei mene jakeluun.

Saatanan tollot.

Hiphei. Ei mul mitään asiaa oo, kulutan vaan aikaa, kun ei seminaarityön kirjotus oikeen suju. Sain vähän aikaseks, mutta sit taas töktök. Huh. Illalla uus yritys.

Nälkä olis vähän. Söin aamupalaks ison omenan, ehkä 1½h sitte. Nyt jo nälättää. Mutta mulla on kaapissa keittoa, syön sitä ennen ku lähden kouluun. Sit en ainakaan toivon mukaan kuole nälkään, kun meen koulun jälkeen parturiin. Jes. Oon odottanu sitä niiiiin kauan. Parturissa on aina niin kivaa. Sitte pitää kaupassakin käydä kääntymässä.

Tänään tuli ykköseltä Olipa kerran elämä osa 1/6. Voi mitä muistoja! Harmi, kun en hoksannu laittaa nauhalle.

On muuten paska keli.

Pipo oli eilen niin kaheli. Se pelkäs kaikkea, muka. Teki niin sanotusti tikusta asiaa, että sai vähän säntäillä sinne sun tänne ja hyppiäpomppia joka suuntaan. Ei se oo koskaan ennen välittäny rekoista, henkilöautoista, polkupyöristä, ihmisistä tai koirista, eikä varsinkaan oo nähny mitään pikku-ukkoja, mutta eilen kyllä se näki ja kuuli kaikkea mahdollista. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen alko kyllästyttää ristiaskelhyppy -kuviot ja pukittelut ja pystyynnousuyritykset, joten päätin lopettaa, kun sain pariks kierrokses vauhtia hidastettua. No, sehän nyt olis ollu ihan utopistista, että se olis normaalisti toiminu ihan lopuks. Eei, kun se pääsi kentältä pois, se säntäs laukalla kohti tallia ja teki vielä siinä pienellä matkalla muutamia sivuloikkia. Tais olla silkkaa hyvää tuuria, että se pysäs siihen tallin ovelle eikä painellu suoraan sisälle.

Mun hoitohevosharrastuksesta on kadonnu ilo. En nauti enää siitä, että saan mennä tallille ja ratsastamaan, kun joka ratsastuskerta on nykyään yhtä taistelua siitä, kävelläänkö vai ei ja missä kohtaa saa lisätä vauhtia. En syytä hevosta, en suinkaan, se ei tilanteelle mitään voi enkä minäkään voi yksin sitä parantaa, kun en voi revetä joka suuntaan ja ehtiä kaikkea aina, vaikka haluaisin. Tulee kevät ja se on innoissaan kaikesta, se liikkuu vähän, joten tietysti se on riehakas, kun pääsee lenkille... ja kaiken kukkuraks se saa reippaasti ruokaa, joten se energia ei vaan koskaan lopu. Pipo on ihana hevonen, tykkään käydä rapsuttelemassa sitä, ratsastus on vaan kivaa lisäpuuhaa, josta on ennen tullu kiva olo ja hyvä mieli. Ei enää nykyään. Aina vaan harmittaa. Muistan, että viime syksyn ja talven aikana Pipo on kaks kertaa ollu sen verran rauhallinen, että ratsastuksesta on oikeesti tullu jotain, oon niinku ehtiny tekee jotain muutakin, ku jarruttamaan koko ajan. Se ei oo jokasesta pohkeen kosketuksesta lähteny pinkomaan miten sattuu. Mut tähän asti se on ollu mulle ihan ookoo, oon kuitenkin vielä pärjänny sen kanssa hyvin. Eilen en enää pärjänny.

Edellisillä kerroilla tää harmistus ja huono mieli on menny ohi, mut nyt mua harmittaa edelleen. Kävin kyllä tänään tallilla, vein Pipolle leipää ja jutusteltiin vähän aikaa. Se on niin kiva kaveri... niin kauan, kun se pysyy karsinassa. Olen suorastaan masentunu, kun ei tästä vaan tule mitään, vaikka yritän. Teen parhaani ja koitan ehtii tallille mahdollisimman usein. Mut ei se vaan näköjään riitä.

Tuntuu kamalalta, kun ei nauti enää siitä, mitä on aina rakastanu. Ratsastustunnit on toki kivoja, niistä jää yleensä hyvä mieli ja ne sujuu mukavasti, mutta se on eri asia. Pipon kanssa olis vapaus tehdä mitä vaan, mutta ei se vaan suju. Ja kamalimmalta tuntuu se, mitä just tällä hetkellä ajattelen tästä asiasta.

Harmittaa nyt niin paljon, yhä edelleen, etten osaa enää sanoa mitään.

Hyvää yötä.

Vihaan lakanoiden laittamista.

Joo ja laitoin niitä sen takia tähän aikaan, kun pesin aluslakanan aamulla ja se oli kuivumassa. Kaveri kävi kylässä ja äsken vasta tuli semmonen hetki, että ehdin laittaa. Aina pinna kiristyy, vaik miten rauhallisesti yrittäis.

En tajuu, miks se homma raastaa mun hermojani niin pirusti.

Olet luonteeltasi 35% koira

Olet kaikkien paras ystävä, ellet satu ärhäkälle tuulelle ja vartioi omiasuuttasi, kokoa rauhattomana laumaasi tai pissaa naapurien pihalle. Autat ystäviäsi mielelläsi. Olet kekseliäs ja löydät ratkaisun useimpiin kohtaamiisi haasteisiin.

Sinussa on myös:
31% kissaa, 15% hamsteria, 19% kultakalaa.



Kysynpä vaan, että millä perusteella KULTAKALAA???

Saatan seota, kun en voi mennä tällä viikolla tallille tän flunssan takia. Nyt parhaillaan olis menossa ratsastustunti ja voisin melkein parkua, kun en oo siellä. Tää on niin väärin. Ens viikolla pitää sit varmaan mennä tallille joka päivä. Tai jos tekee ihan äärimmäisen tiukkaa, niin käyn moikkaamassa Pipoa vaikka sunnuntaina :(