IRC-Galleria

Aaaauuiiii, rykäsin äsken treenin, joka oli ihan jonkun verran mun mukavuusalueen ulkopuolella. Osittain tuntu aivan hirveeltä se tekeminen, mut kiukulla vedin ja oon aika pirun ylpee itestäni. Jaksoin ja pystyin paremmin ku osasin odottaakaan, en mä taida kuitenkaan ihan rapakunnossa olla.

Kävin äidin ja Nepun kans me&I-kutsuilla tänään. Nepulle mummi tilas kissamekon ja peruskollarit. Kissapipo tuli kaupan päälle. Mulle äiti halus ostaa kans kaikenlaista. Sain joogahousut (vuosi sitte olohousuiks ostetut on jo liki puhki käytetty), t-paidan, 3/4-hihaan mustan trikoopaidan, harmaan neuletakin ja pipon. Pipofriikille lisää pipoja <3 kiitti äiti <3

Nepu leikki kutsujen emännän 5-vuotiaan pojan kans ja heil tuntu olevan kauheen hauskaa. Poika kuunteli Risto Räppääjän lauluja ja esiinty kitaran kans, Nepu tanssi mukana :)

Pitäis treenata tänään (kävin ostaas uuden jumppamaton, vanha joogamatto alko purkautuu alta :D). En osaa oikein millään valita treeniä, jonka tekisin, koska haluaisin tehdä vähän kaikkee. Se ei kuitenkaan liene kovin järkevää... joten pitäis pistää näistä valiten:





Joo, oon vähän hurahtanu näihin. Ootan jo lämpimämpii kelejä, et voi lähtee pihalle hyppiin, ku en viittis ilta-aikaan Nepuu herättää mun homppupomppupyppyhyppykoikkaloikkatreeneillä.

Jokavuotinen lysti on taas ohi. Kävin aamulla suuhygienistillä. Suuhygienisti kyseli vähän väliä, että sattuuko, joko nyt sattuu kauheesti, ei kai satu. Ei satu. Mutta ku verta tulee niin pirusti, koska ikenet on tulehtuneet. TAAS. Mulle se on ihan normaalia - ei oo menny yhtäkään suuhygienistireissua ilman älytöntä verenvuotoa.

Seuraava aika onkin onneks jo puolen vuoden päähän. Mun pitäis oikeesti kunnostautua hampaiden lankaamisessa, siis niinku tosissaan. Ei mulle kuulemma kauheesti tuu edes hammaskiveä ja hampaat tulee muuten harjaamalla hyviks, mutta ne ahtaat hammasvälit luonnollisesti kerää moskaa, joka lopulta tulehduttaa ikenet.

Mä aina alotan sen lankauksen, mut lopetan viimeistään muutaman viikon kuluttua alotuksesta. On hammaslankaa ja lankain, kumpaakaan en osaa ja "osaa" käyttää. Nyt sain vinkin pariin erilaiseen hammaslankaan, et ois sitte marssittava ostoslapun kans vaikka apteekkiin. Viikon Corsodyl-purskuttelukuurinkin sain. Et jos tää täst! Jos sittenkin ikenet aiheuttaa vaivaa, kun suunhoito on muuten saatu viilattua viimisen päälle ni sit on tutkittava, et asuuko mun suussa joku semmonen bakteerikanta, joka ärsyttää ikeniä.

Tuntuu vaan jotenkin niin keljulta, et kun kyllä mä kuitenkin harjaan hampaat vähintään kahdesti päiväs ja joskus jopa muistaessani lankaan ja yritän kaivaa hammastikuilla niin silti nää on aina tämmöset.

Nepu löysi meidän aidan vierestä naapurin pojan pallon. Pojalla on monta erilaista palloo ja niitä aina tasasin väliajoin eksyy meidänkin puolelle aitaa. Annoin Nepun leikkii pallolla pihassa ja ajattelin, et palautan sen sitten naapurin pihaan sisälle lähtiessä. No siitähän poru tuli, kun edes yritin. Nyt se pallo on ollu meil lainassa jo pari päivää, ihan sisällä asti. Anteeks vaan naapuri!

Mä en vaan raaskinut väkisin sitä palloa toiselta poistaa, kun se oli Nepulle niin tärkee siinä hetkessä. Siis hän meni päiväunillekin samainen pallo kainalossa.

Tänään mennään ostamaan omat pallot lapselle: yks sisälle ja toinen ulos. Nepu rakastaa pallon potkimista, ja mikäs siinä, se on lystikästä puuhaa ja sitä voi tehdä yksin tai kaverin kans :) Ehkä uudet pallot ei oo yhtä hienoja kuin se aidan vierestä löytynyt, vähän virttyny pallo, mutta jos sitte saatais palautettua naapurin pallo oikeaan osoitteeseen.

P:llä oli kehityskeskustelu. Siellä oli sitten tullu puheeksi, että toimistolla on ollut "pulinaa" siitä, että me oltiin muutama viikko sitten useempana päivänä yhtä aikaa etätöissä. Siis oikeesti: istuttiin keittiön pöydän ääressä, molemmat omilla puolillamme kuulokkeet päässä ja tehtiin omia hommiamme. Hyvä kun jokunen sana vaihdettiin päivän aikana. Esimiehet siis ei ole tässä nähneet ongelmaa, koska työt on tullu tehdyksi, mutta sitten joku muu on nähny asiasta vaivaa.

Tuli tosi pettynyt olo siitä, että näköjään joku oikeesti tolla tavalla kyseenalaistaa minun (ja toki P:nkin) työmoraalin ja katsoo asiakseen vielä "supista" asiasta niin, että se kantautuu johtoportaankin korviin. Noloa myös kuvitella, että tollanen asia ei meidän tiedoksi tulisi koskaan. Ite koen asian niin, että se hyvä työmoraali on just se syy, miks meille on myönnetty lupa olla etätöissä. Mä en koskaan, en ikinä, vois olla etätöissä kotona niin, että en tekisi töitä ja sen jälkeen kirjaisin tuntiseurantaan jotain mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Ehkä nämä asiasta vaivaa nähneet pystyis siihen ja olettaa, että muutkin toimis samalla tavalla, tiedä häntä.

Tässä firmassa on monet etätöissä. Yks työntekijä on koko ajan kotikonttorilla ja muutama muukin varmaan valtaosan, jopa toimitusjohtaja viikoittain. Näistä ei kukaan nurise. Kukaan ei kuvittele, että nää ihmiset vaan lomailee eikä hoida duuniaan. Miks se on niin eri asia, että meitä on kaks samaan aikaan etätyössä?

Ohho!
Issää!
Kukkuu!
Muua!
Anna!
Pövvö!
Pupu!
Pipo!

Mun lapseni on alkanu puhua :D Viimisen kahden viikon aikana on alkanu tulla sanoja ja niiden tapailua sitä tahtia, et ei enää ite pysy perässä. Hurjaa!

Meijän lomat tuli lusittua. Päivät tuntu hujahtavan kauheeta kyytiä, kun ei ollut mitään erityisiä lomasuunnitelmia, mutta mukavaa se oli niinkin. Ei kiirettä, ei mitään ylimäärästä järjestelyä, vaan tehtiin vähän sitä mikä sattu millonki huvittaan. Nepu tutustu uuteen ystävää ja treffattiinkin pari kertaa loman aikana. Sit hän tapas bestistään pitkästä aikaa. Käytiin isomummua ja isotuffaa tervehtimässä ja molemmissa mummuloissa kans. Olihan sitä siinä, ehdittiin kyläillä ihan ajan kans.

Me otettiin P:n kans "laatuaikaa" perjantaina Ellivuoressa pari tuntii ja sen jälkeen kipastiin nopeesti syömässä Yak&Yetissä (suosittelen!). Loskaahan se Ellivuori oli täynnä, mut rauhallista siel oli niin mukava oli toisen kerran käydä laskemas tälle kaudelle, melkein ne kerrat sitte näihin jää ellei Ruoskaan nyt tuu vielä mentyä kun se varmaan hetken on vielä auki. Mä kaaduin kerran, pyllähdin vaan, ja siitä saman tien aloin lykätä itteeni sauvoilla ylös niin eikö mun oikee olkapää muljahtanu pois paikaltaan. Onneks meni saman tien takas. Mut kyl se kipeetä silti teki, piti sitte lopettaa suksiminen melkein siihen, ettei vaan käy pska säkä ja kaadu ja loukkaa kättä pahemmin. Mokomaki murheenkryyni koko olkapää.

Kun Nepu on kerta tähän asti selvinnyt yhden käden sormilla laskettavalla määrällä flunssia ja kuumetta niin nyt hän sitte sairastaa oikein olan takaa. Viime viikolla iski hoidosta joku (onneks tosi lievä) mahapöpö. Muutama viikko sitte oli just flunssa, vaik ei kovin paha sekään. Sunnuntaina ihmettelin, ku Nepu oli niin oudon väsyny. Maanantaina mummilassa sama juttu. No, se selitty sit sillä, et ma-ti välisenä yönä alko taas flunssa ja tuli yskä siihen kaupan päälle. Oltiin tiistai kotona.

Tänäänkin jäin kotiin, ku yö oli repaleinen ja Nepun hengitys rohisi ja hän vaikutti aika nuutuneelta, oikee silmä oli kirkuvan punanen. Ei olis jaksanu hoidossa. Kyl me tos pärjäiltiin, mut reppana oli vielä väsyneempi ku edellisenä päivänä ja halus olla vaan sylissä. Sit alettiin äidin kans pohtia, et ehkä ny poiketaan lääkärissä, vaikka turhaankin. Mutta tulis ainakin tarkastettua tilanne. Onneks käytiin, koska saatiin vino pino lääkkeitä mukaan ja ilman niitä tauti olis vaan pahentunu.

Nepulla on virusperänen flunssa ja yskä, alkava korvatulehdus molemmissa korvissa ja silmätulehdus molemmissa silmissä. Viikon ab-kuuri korviin, viikon silmätippakuuri (1 tippa 4x päiväs molempiin silmiin, voi lystiä) ja lisäks Ventolinea hengitysteitä avaamaan. Ja maitohappobakteerit antibiootin kans otettaviks. Muut lääkkeet meni heittämällä, mut mul on yksinäni varmaan melkonen tekeminen noiden silmätippojen kans...

Mulle laitettii noin vuosi sitte väliaikanen paikka hampaaseen. Se piti vaihtaa syksyllä pysyvään. Tavalliseen tapaani unohdin ihan täysin varata ajan ajoissa. Unohdin oikeastaan ihan täysin sen, että se paikka yleensäkin pitäs vaihtaa. Tajusin tossa joulun aikoihin, et jaa juu. Sain ajan 4kk päähän. Ihan sai-raat jonot oikeesti.

Niin mun tuuria, et nyt se hammas on alkanu oireilee (ja varmaan täysin omaa vikaa, kun en oo käyny sitä paikkaa vaihdattamassa ajoissa!). Vihlonut se on sen paikan laittamisesta asti enemmän ja vähemmän, mut nyt ei kärsi enää edes purskutella haaleetakaan vettä, kun se vihloo niin @!#$sti. Kaupan päälle hammasta on alkanu jomottaa ympäri vuorokauden. Tai ei se oikeastaan jomotustakaan oo, mutta semmosta pientä juilintaa. Ei vaadi särkylääkettä, mutta tuntuu koko ajan. Pureskelu ei oikein onnistu, ellei oo jotain pehmeetä ja pureskele tosi varovasti.

Sain ohjeeks soittaa särkyaikaa heti jonain sopivana aamuna, kun tälle päivälle ajat oli jo täynnä. Kyl mä tän kans pärjään, mut en voi kahta kuukautta kyl odotella sitä omaa aikaa. Kauhistuttaa silti jo nyt, mitä sille hampaalle on tapahtunu. Onkohan se paikka vaan jotenki huonosti, vai onko se reikä pahentunu? Joudunko juurihoitoon? Apua!

Kättelen itseäni tämänkin onnistumisen johdosta. Mikä siinä hammaslääkäriajan varaamisessa on niin älyttömän vaikeeta? No, sehän siinä menee pieleen heti, et ne ei anna aikoja yli puolen vuoden päähän. Jonotusajat on kuitenki 4-6kk. Hammaslääkäristä poistuessa mä tuumaan, et siihen on vielä NIIN PITKÄ AIKA, et voi autuaasti antaa asian olla. En mä mitään muistutustakaan tarvii! Loppu onkin historiaa. Mä oon niin tunnollinen aikojen varaamisessa ja asioiden huolehtimisessa, mut jotenkin siis tää hammaslääkäri on hirveen vaikee.

Moro.

http://ra.fi/o2IY

Naisella on vauvareikä vauvojentekoa varten. Miehillä on pippeli ja niin mahtavat ja tehokkaat vauvansiementehtaat, että yhdellä siemenannosella saisi koko Euroopan täyteen vauvoja! Jos vain siis naisilla riittäisi siemeniä yhtä paljon. Voi yrjö.

En pysty käsittään koskaan sitä, et asioista ei voi puhua niiden oikeilla nimillä. Tietysti tollaset asiat pitää selittää lapselle sellasella tasolla, että lapsi voi ne ymmärtää, mutta haloo. Toikin vauvantekotarina on jo niin pitkä ja sekava, että johan siinä aikunenkin tipahtaa kärryiltä alkumetreillä.

Kuukautisjuhlista en edes alota. Mut voin kertoo, et en olis ollu kovin ilonen, jos tommoset kemut olis omalle kohdalle osunu.

Hevostallinetin sennupalstalta löytyy kaikenlaista. Joku olikin tota lehtijuttua osuvasti kommentoinut:

"Ei vittu mikä oman elämänsä Vilijonkka on tuonkin tarinan keksinyt."

Miksei miehen vehkeelle ole keksitty jotain yhtä älykääpiömäistä nimitystä, jos sille linjalle on jo lähdetty?