IRC-Galleria

Raumalla myytiin pali-pali -tossuja :´D

(Pilipalit mä kyllä tiedän.)

Joo! Tää on tää perussetti, joka perjantai sama juttu. Istutaan ja ihmetellään, vaikka vois ees yrittää olla hyödyks. Jotenki kehnonlaisesti silti on tota hommaa, ja muutenki on ihan überhiljasta. Ei oo ees puhelin soinu pariin päivään. Tää menee taas tähän, että surffaan ht.netissä, galleriassa, Iltalehden ynnä muiden sivuilla ja pelaan nettipelejä ainaki lounaaseen asti. Lounaan jälkeen on vuorossa papereiden siirtelyä eri puolille pöytää. Lisäksi yritän harhauttaa työtovereitani ja näyttää siltä, että olen tekemässä hyvinkin vaativaa ajatustyötä (vaikka tosiasiassa mietin jotai niinkin kiintoisaa, kuten esimerkiksi: miksi Iltalehden yhdessä otsikossa luki, miten Britney voihki kuvausasusteita? Miksei sitä ole korjattu?). Todellisuudessa projektiin liittyvät hommat eivät edisty juuri yhtään (tosin eipä sitä hommaa nyt ihan rajattomasti olekaan) ja turhaudun tähän peukaloiden pyörittelyyn. Sitä paitsi noi projektipaperit on niin sekavia, ettei tällasessa muumiomielentilassa pysty ymmärtämään niistä yhtään mitään.

Mulla taitaa mennä aika kehnosti, ku tuntuu, etten ymmärrä mistään muustakaan enää yhtikäs mitään... Mielessä pyörii vaan yks ja ainoa asia (ja se ei ole se, mitä te hävyttömät lukijat just tällä hetkellä ajattelette! (käytänpä taas paljon sulkeita)), ja se vähän niinku rajottaa tätä ajattelua.

Olin eilen taas äärimmäisen taitava ratsastustunnilla. Luulin, että pääsen taas jatkamaan harjotuksia Killin kanssa, mutta sainkin sitten ratsukseni Mussen. En ollu koskaan ennen ratsastanu sillä, nähnyt vaan, kun joku muu menee. Ajattelin, että se on sellanen liimassa kulkeva, hidas hevonen, jollaiseksi sitä on luonnehdittu, ja siltähän se on myös yleensä näyttäny. Kun pääsin selkään, se tuntu kuitenki heti sellaselta, et vois sopia mulle, noin niinkun yleisesti ottaen. Oli hyvä istua kyydissä ja vaikutti kaikin puolin sopivalta. Alkutunti meni vähän vihkoon, kun se ei kai olis halunnu tehdä töitä ja tuuppi jatkuvasti sisäpohjetta päin, vaikka kaikenmaailman merkinantovälineitä käytinkin ja yritin toimia ohjeiden mukaan. Ravissa oli muuten yllättävän mukava istua, vaikka se olikin tosi iso, tahti oli niin hyvä ja askel sen verran hidas, että pysyin mukana, tosin en pystyny sitten enää keskittymään jalkatyöhön, ku sain pidettyä pyltsäni penkissä. No, siinä tiimellyksessä sain sen vetämään herneitä nenään kohtuullisen tehokkaasti ja laukka-avoja harjotellessa sitten häntä pyöri jo siihen malliin, että hevonen meinas lähtee lentoon. Eikä tietoakaan vetelyydestä, päin vastoin. Se oli pinkee, ku mikä. Se tarjos jotain laukanvaihtoja, yritti vähän keulia ja lisäks se teki kaikkia mielenkiintosia, pukinsekaisia kuvioita, kun yritin sitä ohjata pois ponien seasta. Pysyin kuitenkin kyydissä ja lopputunti meni ihan siedettävästi. Kiva hevonen, mutta mun tarvii vaan opetella olemaan sen kanssa. Tänään meen katsoon mun Pipoa. Onkin vähän jo ikävä.

No tota, joo. Ai niin! Ostin eilen ehkä maailman isoimman jäätelötötterön tosta käviksen yheltä jätskikiskalta, ku tulin lounaalta. Tietysti ostin kakspallosen, minttua ja päärynää, aitoon vohveliin. Makso 3 euroa. Oli jotakuinkin tennispallon kokosia ne jätskipallot, kerrankin siis vastinetta rahoille. Kauhee riski syödä semmosta, ku ne pallot vois tippua siitä tötteröstä hetkenä minä hyvänsä (on käynyt niin useammin ku kerran)! Onnistuin kuitenki pääsemään toimistolle asti ihan hyvin. Yks pikkupoika siinä matkalla huudahti äidilleen "kato äiti, mikä jäätelö!" =) Sen jäätelön syönti kesti varmaan puol tuntia ja viime metreillä sitten oli jätskiä sekä paidassa että valkosilla farkuilla, kuinkas muutenkaan. Ahneella on paskanen loppu...

Emmä tiä, mun tekee mieli ny pelata jotain turhaa peliä. Jossain vaiheessa voin sit alkaa lähetellä hävyttömiä sähköposteja tonne toiselle puolelle toimistoo, hähä.

En ees haluu tietää mihin aikaan menin nukkumaan eilen. Mut sen tiedän, että iltapäivällä kyllä salee väsyttää =) No. En valita.

Tein vähän hommia, söin aamupalan ja laitoin tiskikoneen päälle. Sit alko kyllästyttää. Miehet jutteli miesten juttuja, enkä jaksanu osallistua. Nyt oonki sit taas erakoitunu tänne koppiini. Kohta aattelin siirtyy vielä tonne omaan nurkkaani, että sais ees vahingossa vähän jotain muitaki töitä tehtyä. Onhan tässä vielä reilu kuus tuntia aikaa toimia...

Eilen tuli H&M:n syys-/talvikuvasto. Selasin sitä koiran kanssa ja ympyröin kaikki hienot. Sais siihenki taas helposti ainaki 200€ uppoomaan, jos niikseen tulee. Josefssonin tai Elloksen juttuja en oo vielä ees uskaltanu käydä läpi. Konkurssiin tässä mennään, ku syksy tulee. Nyt tuli vielä vastustamaton halu selata Josefssonin ja Elloksen nettisivut läpi. Siinä käy kuitenki taas niin, että oon epähuomiossa tilannu hirveen kasan vaatteita ja asusteita, ja sit mietin, että mihin tarviin niitä kaikkia ja miten mun rahat riittää. Ei se mitään, oon selvinny näistä tilanteista ennenki.

Naapurin lapset ilahdutti mun päivää taas eilen. En ollu ehtiny nousta ees autosta töistä tullessa, ku pikku-Iiro oli tarrautunu kiinni mun toiseen jalkaan. Oli aikamoisen työn takana edetä kotiovelle, kun kaks naperoa roikku lahkeissa. Iiro tuli vielä saattamaan mua autolle, ku lähin tallille. Hän halus laittaa oven kiinni. Hän kyseli myös muutamia kysymyksiä mun autosta. Kiinnostavin asia oli kuskin penkissä oleva vipu, jolla saa säädettyä penkin korkeutta. Sitten Iiron äiti haki Iiron pois. Täytyy varmaan tästä lähtien ite kiikuttaa ne lapsoset kotiin, jos ne yrittää lähtee mun mukaan, kun oon poistumassa pihasta. Myöhemmin illalla toisen naapurin pojat, ja jotain muita lapsia seiso rivissä mun aidan takana kyselemässä iänikusia kysymyksiä mun eläimistä. Herätän hirveesti kiinnostusta. Ja naapuruston tietotoimistolla on varmaan jännää, ku mulle tuli "vieraskin" siinä sitten just, kun olin siinä pihassa lasten jututettavana. Se "vieras" teki ihan hirmuhyvää ruokaa (ja toi mukanaan myös mustikkapiirakkajätskiä, pisteet siitä(kin)).

Lounasongelmakin olis, vaihteeks. Eilen ostin kokeeks jonku kebab-salaatin. Heitin melkein puolet pois, ku se alko ällöttää. Oon muutenki syöny parin viimisen viikon aikana ihan kauheen vähän, tuntuu, et mikään ei maistu. Ainakaan töissä. Lounaan hankkiminen on kauhee myllynkivi kaulassa. Tarvis vaan olla reipas, ja tehdä kotona aina eväät, mut se jää oikeestaan joka kerta mietintäasteelle. Yks vaihtoehto olis se, että kävis aina jossain ulkona syömässä. Se on aika kallista pidemmän päälle, ja sopivia paikkoja on jotenki vaikee keksiä. Ja mua ei huvita muutenkaan lähtee yksin johonki istumaan ja syömään, haen mieluummin ruuan toimistolle. No, sit on aina se pulma, että mitä tänne hakis. Einekset ei maistu, Sokoksesta ja Anttilasta saa aina niitä samoja ruokia, ja ne alkaa kyllästyttää. Grillillä ei haluta ravata joka päivä, eikä myöskään Hesellä, Wikholmilla tai vastaavissa. En oikein tiedä miten tän tilanteen ratkasis. Tänään ainaki todennäkösesti kärvistelemällä niinku aikasempinaki päivinä. Jos ens viikolla skarppais.

Emmä tiä. Voisin skarpata itteni nyt tonne omaan nurkkaan möksäämään.

Must tuntuu, et mun korvat repee. Tai halkee. Pesiydyin jo ajoissa tänne nurkkaani kuuntelemaan musiikkia kuulokkeilla ja aivan selvästi mun korvat on liian pienet tällasille nappikuulokkeille. Radiosta tulee sellasta huttua, että ei pysty kuuntelemaan, joten siedän sitten näitä kuulotuksia. Enää 24 minuuttia tehokasta (HAHAHA) työaikaa jäljellä. Sen nyt kestää vaikka päällään seisten. Koira muuten yritti sitä sängyssä tänään aamulla, näytti kohtuullisen hupaisalta.

Sit mua vituttaa, kun a) ihmiset ei vastaa tekstareihin ja b) en oo saanu taaskaan juur mitään aikaseks päivän aikana.

Vielä ehdin pinnistää.

Joo, kaikki hyvin tsuppiduu ja sitä rataa. Ehdin jopa nukkuu yöllä sen verran, ettei väsytä yhtään! Aika ilosta!

Uh oh.

Piti selostaa kaikenlaista, mut en nyt enää muista. Enkä jaksa.

Väliaikatietoja: kiukuttaa ihan sikana.

Edelleenki (14:04:xx).

Oon kuolemanväsyny. En jaksa mitään. Kohta alkaa kiukuttaa, ihan tosissaan. Voi perse. Tairan pistää kuulokkeet korville ja mennä möksään tonne omaan nurkkaani. Haluaisin vaan nukkua. Täytyy odottaa vielä joku sata tuntia, että pääsen kotiin suihkuun ja päikkäreille. Oon niin sen tarpeessa.

Yritänpä kuitenki saada täälläki jotain aikaseks tänään. Eilen vähän jo otin työnalle yhtä hommaa, että jospa tänään pystyis saamaan jotain aikasekski.

Naapurin lapset oli eilen niin ihania. Ne piristi mun päivää, ja nytkin alkaa hymyilyttää, kun ajattelen niitä. Voi että. Kun yritin lähtee kirjastoon palauttamaan elokuvia, mun kummassakin jalassa roikku pieni poika ja vyötäröllä yks tyttö =) Mulle huudettiin "HALIIIIIIII", ku olin päässy ovesta ulos ja sitten lauma ihania lapsia juoksi mua päin. Pikku-Iirolla oli tikkari suussa ja olin melkein varma, että se kuolaa sitä mun valkosille farkuille roikkuessaan mun reidessä. Vahingolta kuitenki vältyttiin. Meil oli ryhmähali. Mua kutsuttiin äidiks (lasten oikee äiti varmaan arvosti tätä =)), mulle heilutettiin ja mun auton kans juostiin kilpaa, ku lähdin pihasta. Sit he vielä kuulusteli mua tarkkaan, ku sanoin meneväni kirjastoon. Kysyttiin, että tuunko heti takas ja sit jouduin kertomaan, että en, kun meen yhen ihanan pojan luo kylään. Ja se taas poiki muutamia innostuneita kysymyksiä, kuten onko mulla poikaystävä ja olenko pussannu sitä. Mun vastaukset vähän hihitytti heitä =)

Noni. Nyt ei kiukuta enää. Moi!

Mä oon vanha. Apua.

A. mun pitäs olla töissä klo 8 reikäreikä aamulla (kello on jo yli puol kolme!), mutta mulla oli liikaa parempaa tekemistä - taas

B. koira hyppi mua päin, kun tulin kotiin ja nyt mun palaneet sääret sattuu

C. alkuillasta kotoo lähtiessä unohdin (!) yhden kissan ulos tarhaan, kun se kiukutteli eikä tullu muiden kans samaan aikaan sisälle, joten se pääsi kotiin vasta hetki sitten

D. kissa oli oksentanu sohvalle, pesin sen

E. kissa oli jo päivällä oksentanu seinään, pesin senkin

Oon väsyny. Oon rakastunu. Oon huono äiti.

Antakaa anteeks. Yritän kuitenki parhaani. Lupaan tehdä sen huomenna töissäki, vaikka olisin maailman väsynein ja vihasin sihteeri sihteerin paikalla.