IRC-Galleria

Koulupäivä oli taas vähän niin ja näin. Opettaja halus lopettaa tunnit aikasemmin, ku se ei ollu saanu materiaalia vielä nettiin ja se kai ajatteli, että on parempi, jos kaikilla on se materiaali mukana. Vähän toisaalta rassaa ajella tunnin takia kouluun. Mut ei kai täs auta nurista, ku tarttis saada toi suoritettuu koulu loppuun joka tapaukses.

Eilen oli taas niin kökkö päivä, etten ees jaksa selittää. Ei oikee mikään menny putkeen. Ratsastustuntiki meinas mennä vihkoon, mut onneks lopputunti suju jo ihan kohtalaisesti. Illalla väsyttiki taas ihan kauheesti. En kyllä tajua miks muka oon koko ajan näin väsyny, ku nukun ihan riittävästi öisin. Mä haluan lomaa.

Huomenna mennään tapaamaan P:n vanhempia. Niit taitaa jännittää enemmän ku mua, oon vähä kuullu juttui =)

Mut kyl maailma on piäni. Mun mummu tuntee P:n isän. Mun iänkaiken vanha joku puolnettituttu on P:n kaveri, toinen P:n kaveri on mun kummisedän entinen työkaveri, ja mun kummisetä on taas ollu samalla kamerakurssilla P:n kans... ja sitä rataa. Lista olis aika pitkä, jos ny oikeesti alkaisin täs miettimään =) Ni emmä ny jaks.

Näin muuten viime yönä sellasta unta, et Heku jäi pyörän alle ja loukkaantu niin pahasti, et se piti lopettaa. Melkei tuli se itku iha oikeesti, eikä vaa unes. Se oli kamala uni. Vähä olin onnellinen, ku heräsin ja Heku heilutti häntää naaman vieres!

Mä alan korjaa ny käyttötapauksii, et saan ne edes tän päivän aikana valmiiks.

Miia.

Neiti.

Tyttöystävä.

Kauniimpi osapuoli.

Parempi puolisko.

Hallitus.

Tai sit ei. Saatana. Kiukutellaan sit.

...sellanen päivä, et olis pitäny olla vaan kotona.

Eilen oli Kurnajaiset. Kaveri kyseli jo aiemmin, että lähdenkö kuppilaan istumaan. No, eilen sitten oltiin sen yhden luokkakaverin luona, josta mentiin sen toisen luokkakaverin luo, josta mentiin sen kolmannen luokkakaverin luo, josta lopulta lähdettiin Passioniin, jossa seisottiin terassilla n. 5min, jonka jälkeen mentiin Huntersiin. Siellä oli täyttä, kauheesti humalaisia ihmisiä, mua alko ahdistaa, ja lähinkin sit kotiin jo ennen yhtätoista. Siitä se turhautuminen sit vaan paheni. Mulla oli nälkä, ja oltiin P:n kanssa sovittu, että kun se tulee hakemaan mua, käydään hakemassa jostain grilliltä ruokaa. GP:llä oli niin kauhee jono, ettei viitsitty jäädä siihen. Sit ajettiin melkein kotiin, kun siinä Uudenkoiviston koulun lähellä on se vanha grilli, josta nykyään saa ainaki pizzaa ja kebabia. Sekin oli kiinni. Vilkku oli kiinni. Kulmiksella olis varmaan ollu yhtä hyvä ryysis, ku GP:lläki, joten ajettiin Cottonille.

Oli sit niin pahaa ruokaa, et melkein poru tuli. Tai tuliki, sit ku olin aikani kiukutellu. Otin pyörykkäperunat. Pyörykät oli kuivia ja kovia, ranskalaiset tuntu osittain raaoilta, ne oli lässähtäneitä ja ällöttäviä, salaatti oli sijotettu kaikkien ranskalaisten alle, joten se oli ihan lämmintä mössöä, kurkkusalaatti maistu omituiselle ja majoneesikin oli aika pahaa. Joo, ei tullu maha täyteen muutamasta siitä närppimisestä. Tietysti vielä pudotin yhden pyörykänkin matolle ja suttasin ja löin jalkani pöydänjalkaan, sit tuliki niin tuskanen olo, et täyty mennä hetkeks makuuhuoneeseen sängylle istumaan. Käy välillä P:tä sääliks, ku oon tämmönen kiukuttelija. En mä sille silti mitään voi, että hermot menee niin nopeesti. Varsinkin, jos oli jo valmiiks kypsä olo ja nälkä ja ruokailukin meni ihan käteen. P vaan halas mua ja sano, et kyl se siit.

Joo. Nukkumaan mennessä oliki sit jo kaikki hyvin ja aamulla ihan hyvä mieli. Harmittaa kyllä, kun ulkona on tommonen ikävä keli. Meinas lähtee hiukset päästä, ku käveli parkkipaikalta kouluun. Kävin kotona taas kissoja moikkaamassa, sit kävin ostamassa lounasta ja nyt oon töissä. Jouduin jättämään auton vaikka miten pitkälle, ku taas oli kaikki lähemmät paikat täynnä. Meinas jäätyy pystyyn tos matkalla. Hyi. Sit jouduin vielä heti palaveriin, ku pääsin töihin, kauhee työtehtävien jako ja alko taas ahdistaa!

Mut mä ostin itelleni Fazerin levyn tota marjasuklaata. Kyl tää ny täst sit varmaa.

Mun ratsastushousut oli tullu! Kävin äsken hakeen ne postista.

Ulkona muuten sataa. Kastuin aika paljon, vaik juoksinki täysillä parkkikselta toimistolle.

Script-kielistä ohjelmointia. Mä osaan tätä! :D

Komentorivi tuntuu kotoisalta.

Tehtiin just (ehkä miljoonas) "Hello World!" -ohjelma =)) JScriptiä ja VBScriptiä. Kyl tää täst. Eilisellä sovellusohjelmoinnin tunnilla tunsin oloni paljon tyhmemmäks.

Täs opintojaksolla on yks jannu, jolla on ihan käsittämätön ääni. En osaa kuvailla sitä. Mut se on niin matala, et se kuulostaa siltä, et se kaikuu.

Mun piti kauheesti tähän kirjottaa, mut emmä jaksakkaan. Ei oo mitään julkasukelposta ny just.

Mä sanoin eilen P:lle, et haluan sen kans naimisiin. En vaan keksiny siinä tilantees enää muuta sanottavaa. Oltiin tuijoteltu toisiamme silmiin joku puoltoista tuntia, niin se vaan lipsahti. P sano "vau" ja tuumas, et kai töissä loputki sit huomaa meidän suhteen, jos molemmat ilmestyy töihin sormukset sormessa =)

P on päivän jossain koulutuksessa, mä oon nyt koulussa ja meen iltapäiväks töihin. Illalla me tehdään jotain mukavaa.

Ei mul oikeestaan muuta.

Ai nii.

Mimosa ja Iiro kävi eilen soittamassa mun ovikelloo. Ne on niin ihania lapsia. Ne toi mulle punasen sydänilmapallon, sain sen, kun oon kuulemma niin kiva. Iirolla oli ollu sellanen oranssi pallo, mut se oli puhjennu.

Iiro kyseli, missä mun auton avaimet on. Mä sanoin, et ne on piilossa.

...äiti järjesti mulle eilen synttärikahvit niillä. Olin lauantaina auttamassa voileipäkakun teossa ja eilen menin ajoissa tekemään coctailtikkuja ja auttamaan kattamisessa. Meillä oli mukavaa. Sisko haki äidin vanhemmat meille aika ajoissa, ehdittiin siinä hassuttelemaan ennen muiden vieraiden tuloa. P tuli seuraavana. Lopuks tuli isän vanhemmat, täti miehineen ja tädin tytär lapsineen. Isän äiti oli jo heti naama väärinpuolin, kun näki koiran. Aattelin, että kai se siitä, kun ei Heku oo sellanen, et se väkisin tuuppaa ihmisten luo, ku se on itekin niin arka. Mut ei!

Mummun täyty sitten taas vaihteeks pilata tunnelma. Se on ihan käsittämättömän röyhkee ihminen, oikeesti. Se tulee toisten kotiin vieraaks, kun kutsutaan ja koko sen ajan se kehtaa tuoda esille sen, miten olosuhteita ei oo luotu hänelle jotenkin suotuisaksi. Siis mummu vihaa kaikkia pieniä, karvasia eläimiä. Kissoja ja koiria, ja kaneja. Maailman sivun se on niitä ällötelly, mut nykyään se on käyny ihan sietämättömäks. Kaikki tämä alko 2006 jouluna, kun se halus kesken juhlanvieton lähtee kotiin, kun "tuli mitta täyteen". Kissa juoksi sen ohi parin metrin päästä, ja se oli sit siinä. Eilen äiti oli järjestäny ja laittanu kaikki niin hienoks ja tuntu, et vois olla mukavaakin, mutta mummu valitti koirasta koko ajan. Hyi älkää vaan tuoko sitä mun lähelle. Voi kauhee, voin ihan pahoin kun se noin kauheesti haukkuu (ja tuffa sano sille, että kyllä se on kuule parempi, et alat ny vaan voimaan hyvin). Kattokaas nyt, kun lapsikin pelkää haukkumista (eikä edes pelänny, säpsähti kerran).

Ymmärtäisin asian, jos Heku olis joku innokas ja yltiöutelias pentu, joka välttämättä haluaa tutustua kaikkeen ja kaikkiin ja olis mahdollisesti vähän turhan päällekäyvä, mutta kun se on niin arka eikä väkisin yritä mennä kenenkäään oudon lähelle! Mummu koki, että se pyöri hänen jaloissaan koko ajan, vaikkei se kyllä paria metriä lähempänä käyny kertaakaan. Mä jouduin sitten kesken kakunsyönnin viemään koiraa pois, kun se kitisi siitä niin suureen ääneen. Kyllä harmitti. Lähtiessä mummu sano vielä hei kaikille, hei sulleki, ja sulleki, mut koiralle en sano kyl mitään. Kummisetä (mummun nuorempi poika, isän veli) sano sille, et tarvi siitäki ny sit taas huomauttaa. Sen huomaa, et tuffa ja kummisetä kärsii mummun käytöksestä, niilläkin menee fiilis pilalle, ku toinen kiukuttelee. Ei se vaan ymmärrä.

Äitii oli eilen niin harmittanu, et se oli itkeny. Toinen mummu soitti mulle vielä myöhemmin illalla ja jutteli kauan. Sen äänestä kuuli, et se oli ihan hiiltyny. Mut se sano, et ei välitetä, pidetään kaikki maailman eläimet, ku ne on meille tärkeitä. Sit se sano, et oon löytäny niin ihanan pojan, et mun täytyy pitää siitä kiinni. Mul meinas tulla poru, ku tiedän kyl millanen helmi mulla on. Kaikki vieraat tykkäs P:stä. Tai ainaki kaikki ne, jotka sen kans jutteli... Pari ihmisistä oli taas niin fiksuja, et "jaa, joku outo ihminen, hiihdänpä tästä nopeesti ohi etten joudu esittelemään itseäni". P oli niin kohtelias kuitenki, et meni sit ominpäin esittäytymään. Ihan mahtava ihminen. Rakastan sitä maailman eniten.

Nyt mun täytyy alkaa töihin ennen ku alan vollottaa.