IRC-Galleria

Ei hitto, mikä motivaatiopula taas.

Huomenna kattoon taloa!

Meinasinpa ajaa kolarin tänään. Ja melkein kahdesti. Emmä tajua mikä ihmisiä vaivaa. Mikonkadulla vähän kaivetaan ja yhtäkkiä jengi ei osaa enää ajaa.

Tää ensimmäinen täpärä tilanne oli seuraava: Ajoin Mikonkatua vesitornille päin, vasenta kaistaa (koska Valtionsillalle pääsee ainoastaan vasenta kaistaa ja olin viisaasti valmiiks siinä) ruotsalaisen koulun kohdalla. Vieressä ajo nainen Volvolla. Ihmettelin, miks se vilkuttaa vasemmalle. Aattelin, et kai se ajatuksissaan vilkuttaa kaistanvaihtoa vähän ajoissa. Himmasin vähän. Keskellä risteystä se vaan käänsi auton mun eteen siitä oikeenpuoleiselta kaistalta ja meni vasemmalle. Ei varmaan monesta sentistä jääny kiinni etten törmänny. Tööttäsin ihan niin perkeleesti. Jouduin kyllä jarruttamaan niin lujaa, et koululaukkuki putos penkiltä. Se naishenkilö kyllä hämmensi koko risteyksen siinä. Ja mä kiroilin.

Toinen tilanne: Ajoin edelleen Mikonkatua. Olin melko lähellä sitä viimistä risteystä ennen Cornersia (se kebab-paikka). Vasemmalla kaistalla edelleen. Oikeella kaistalla ajo joku vanhahko täti sitikalla, ja se alko sit hyvissä ajoin ennen sitä risteystä vilkuttaa vasemmalle. Oletin tietysti, et se vaihtaa kaistaa ja tein tilaa. Eeeei, hän ajo edelleen oikeeta kaistaa. Hidastin lisää varmistaakseni, et se olis tajunnu mun tekevän sille tilaa. Ei menny jakeluun. Siinä risteyksessä on niiden kaistojen välissä liikennemerkki, jonka tämä täti-ihminen sitten kätevästi ohitti oikealta, minkä jälkeen siirtyi edelleen vasemmalle vilkuttaen vasemmalle kaistalle. En meinannu lainkaan ymmärtää sen merkintantoja ja taas oli liki, etten jääny alle. Tässä tilanteessa tosin olin oikeesti varuillani, ettei ollu tiukka paikka lainkaan. Joo. Sit se täti ajeli siinä ihan rauhallisesti kolmeekymppiä. Viidenkympin alueella. Etapin valoissa päätin kääntyy oikeelle, kun se jatko suoraan. Olin jo keränny semmosen angstin, etten vaan pystyny ajaa sen perässä enää hetkeekään.

Kouluun päästessä olin niin täynnä kiukkua, et kädet tärisi.

Koulun jälkeen kävin sit lepposasti ostamassa taas astioita. Sitte, ku pääsin kotiin, menin ulos ja istutin muutaman syyskukan mun puupurkkiin. Innostuin lisäks vielä harjaamaan laatat, haravoimaan ja siistimään pihaa. Vierähti siinä melkein tunti.

Katoin Tuhkimotarinan ja sit P soitti, että ne on ollu jotain puolisen tuntii perillä Kuusamossa ja se oli kävelyllä autossa istumisen jälkeen. On se ihan mukavaa varmaan haukata hiukan happea semmosen matkan päätteeks. Ne oli sit kohtapuoleen menossa syömäänki.

Tuntuu tosi oudolta täällä kotona nyt, kun ei oo juttu- ja nyhjäyskaveria. Ollaan yleensä P:n kans työpäivän jälkeen makoiltu puolisen tuntia sängyllä ja juteltu päivän jutut halki. Se on oikeesti terapeuttista. Tosin juteltiin me äsken puol tuntia puhelimessa =) P lupas huomenna soitella sitten, ku se osaa arvioida mihin aikaan se on kotona. Mä sen sijaan lupasin tehdä siks ruuan, ku sillä on kuitenkin nälkä. Lihamakaronilaatikkoa, aurinkokuivatulla tomaatilla ja normaalia (?) suuremmalla määrällä mausteita.

Tänään soitti sen eilisen talon välittäjä. Kyseli multa, että mitä ajatuksia se meissä herätti ja pitäiskö sitä vielä mennä uudemman kerran paremmin katsomaan. Mä lupasin, että otetaan häneen sitten yhteyttä, jos siltä tuntuu, kun sen talon miettiminen jäi vielä vähän kesken ja nyt P on siellä reissussa, niin ei pääse ennen ku loppuviikosta. Samoin sit yhdestä toisesta talosta oli välittäjä vastannu kyselyyn ja nyt odotellaan, et jos päästäs kattomaan sitä taloa keskiviikkona tai perjantaina. Se on hauska nähdä. Sen talon saunassa on torso. Muutenkin erikoinen se saunaosasto. Etuovessa oli siitä asunnosta kyllä muilta osin aika kehnot kuvat, joten enemmänkin sen takia kiinnostaa nähdä kyseinen talo. Odotellaan.

On tää elämä jännää =)

Putos yks aika iso kivi sydämeltä tänään. Kiitos J. Hyvä, kun saatiin puhuttua asia halki.

Hauskaa huomata ketkä kaikki ihmiset tätä mun päiväkirjaa lukee. Toisinaan suorastaan hämmästyttää.

Ei mitään, lukekaa vaan =)

Oli taas huono aamu. Nukuin yön vähän huonosti ja aamulla kissat yritti raastaa hermoja. Mua väsytti ja oli siinä hilkulla, ettei hermot ihan menny. Onneks nousin ylös sen verran ajoissa, ettei tullu kiire lähtee töihin. P oli taas kiltti ja teki mulle eväsleivän valmiiks samalla, ku se teki itelleen aamupalaa. Sen pitäis olla näillä hetkillä lähdössä Kuusamoon työreissulle. Se jäi tekemään aamutoimiaan, ku mä lähdin töihin. Huomenna illalla se tulee takas. Mä ajattelin ottaa tän ja huomisen illan niin rennosti, ku ikinäkään. On semmonen olo, että täytyy saada vaan olla. Viikonloppu oli taas vähän levoton.

Perjantaina kävin tallilla ja P oli käymässä vanhempiensa luona. Ei me sit enää illalla mitään kummosempia tehty, P:kin tuli sen verran myöhään kotiin. Lauantaina sen piti tosiaan mennä 11 töihin hiomaan sitä järjestelmää, jota sen ja toisen työkaverin pitäis huomenna esitellä siellä Kuusamossa. P arvioi ja toivoi selviävänsä parissa tunnissa. Oltiin suunniteltu siivoavamme yhdessä. No, kello oli yli puol seitsemän, ku se tuli kotiin. Kyllä se siinä välissä sit pari kertaa soitteli, et ei hyvältä näytä. Mä aloin sit omia aikojani siivoilemaan. Tuuletin petivaatteet, vaihdoin lakanat, imuroin, pyyhin pölyt, moppasin ja pesin vessan. Kello oli yli puol viis, kun olin valmis. Lähin käymään yksin kaupassaki, ku P oli jumissa toimistolla. Kello oli kuus, ku pääsin sieltä kotiin. Purin kauppakassin ja aloin tiskaamaan. Ovi kävi, ku olin just saanu viimiset tiskit huuhdeltua ja kaappiin. Oli aika maansa myyneen näkönen mies eteisessä. Olin luvannu jättää sille jotain siivottavaa, mut olis tuntunu ikävältä antaa toisen alkaa siivoomaan sen jälkeen, ku se on ollu seitsemän tuntia töissä, lauantaina. Sen sijaan tehtiin yhdessä herkullista salaattia ja katottiin telkkaria. Piti lähtee kävelylleki, mut P nukahti sohvalle jo yheksän jälkeen. Se oli hiukan hellyyttävän näkönen. Nukku koira kainalossa. Kissatki oli levittäytyny sohvalle. Kaikki mun miehet siinä, minä niiden keskellä =) Mä kattelin vaan tyytyväisenä elokuvaa.

Nno. Eilen käytiin kattoos sitä taloa, josta jo aiemmin kirjotin. Kävi ilmi, että se vaatis jonkun verran remontointia. Siinä oli silti siitä huolimatta puolensa ja puolensa, mut en kyllä usko, et siitä kauppoja tulee. Kodinhoitohuoneesta ei ollu kulkua ulos. Se "toinen" ovi ulos oli keittiössä. Siitä pääsi terassille. Sitä oltiin käytetty pääasiallisena kulkureittinä. Sen kyllä huomas, ei oikeen parketti ollu tykänny hyvää. Lattia siitä oven lähettyviltä ja vähän kauempaakin oli niiiiiiin naarmuilla ja kupruilla. En tajua, ettei niille ihmisille oo tullu mieleen ees laittaa siihen mitään mattoa!! Olis ollu hiukan lattiaystävällisempi vaihtoehto. Eli olis ollu sitten keittiön lattian remontointi edessä. Jos siihen olis ajatellu laittavansa uuden parketin, olis täytyny vaihtaa lattia koko asunnossa, ku kyseessä oli saneerausparketti, jota ei voi hioa. Laatta olis ollu toinen vaihtoehto, se taas vaatis lattialämmityksen ja sitä rataa. Kaapeissa oli toivomisen varaa, tiskialtaan alla olevan kaapin ovet ei ees pysyny kiinni, taisivat olla sen verran kosteita. Ei tiedä sit, mitä ylläreitä siellä syvemmällä mahtais olla.

No, mietitään ny kuitenkin vielä, jos mietityttää. Äsken laitoin kyselyn yhdestä asunnosta, jota yritettiin muutama viikko sitten päästä kattomaan, mutta esittely oli huonoon aikaan. Odottelen tässä nyt, jospa se välittäjä vaikka vastais.

Käytiin mun vanhempien luona eilen P:n kanssa sen asuntoesittelyn jälkeen. Äiti oli innoissaan. Se halus tehdä meille ruokaa. P lähti välillä käymään taas töissä, mut tuli sit takas syömään. Meillä oli niin mukavaa, et unohdin vallan sen, et olin suunnitellu meneväni tallille. Emmä sit enää viittiny lähtee, kun oli sen verran myöhä. P kävi kotona pakkaamassa tavarat Kuusamon reissua varten ja mentiin sit mun luo. Sen jälkeen meniki lähes koko ilta pipariks. Äiti lahjotti mulle tuplapeiton ja -lakanoita sänkyyn. Vaihdoin tietysti ne heti, mut sit en saanu vanhaa täkkiä mahtumaan millään vaatehuoneeseen ja alko hermostuttaa. Menin sänkyyn makaamaan ja P tuli viereen. Vesitin oman mökötykseni puhumalla jotain hölmöjä niin, että alko kauheesti naurattaa. Se meni sillä, kunnes sit äiti soitti P:lle, et mun kännykkä oli unohtunu niille. No, sekös sit sieppas. Mä olin ajatellu, et joo, käydään kävelyllä ja tehdään sit täks päiväks ruoka valmiiks, mut sit mun piti lähtee hakeen sitä puhelinta ja jotain muuta kamaa, mitä unohdin porukoille. P lähti koiran kans lenkille. Olin jotenki niin väsyny ja harmistunu, ettei tosikaan. Löin jauhelihat pakkaseen ja painelin ulos. Sit, ku pääsin takas, nyhjötin takki päällä sohvalla vaikka kuinka kauan. Sen verran ryhdistäydyin, et vaihdoin vaatteet ennen Nelosen leffan alkua. Kyl se siit sit taas helpotti. P tuli viereen ja mä sain könytä sen kainaloon. Se osaa aina olla oikeessa paikassa oikeeseen aikaan.

Must on niin ihanaa, ku se ei hermostu, vaik mä hermostun. Mä tiedän kyllä, et se ei nauti tilanteesta, mut se pysyy rauhallisena. Se tietää, etten oo sille vihanen. Kyllä se hämmästelee, et miten mun hermot repee aina niin pienistä ja turhistakin jutuista, mut se antaa mun pärrätä rauhassa ja tulee sit hetken päästä halimaan. Just semmosta mä tarviin, mieluummin, ku sitä, et silläki menis hermot. Jos vaikka ajan kans tää kiukustelu vähenis. Mä en haluais olla tämmönen, mut en silti osaa ohjailla itteeni. Toisten ihmisten kans oon silti ollu sellanen, et oon kehittäny riidanaihetta ja nimenomasesti halunnu tapella. P:n kans tällasta ei tapahdu. Mulle se kertoo aika paljon musta ja yleensä meistä. Siin ihmises on jotain niin erityistä. Se on niin hyvä.

Ääh. Oon tarinoinu taas niin, että sormet on puuduksissa. Aattelin alottaa varsinaiset työt siivoomalla taas sähköpostilaatikkoani ja sit tutkimalla, mitkä muut hommat jäi kesken viime viikolla. Kyllä mä sit ehdin taas juosta noiden muiden perässä kyselemässä, et mitä mun kuulus tos yhdessä taskissa tehdä.

Koulu alkaa tänään 13:30. En jaksais mennä, mut täytyy. Koulun jälkeen käyn ostamassa vähän lisää Teemoja itelleni. Sen jälkeen meen kotiin, päästän eläimet ulkoilemaan ja aion ite ottaa ihan rauhassa. Käyn illemmalla koiran kans kävelyllä ja sit voidaan kattoo yhdessä Ruma Betty ja Täydelliset Naiset. Huomenna voisin ommella ne pirun napit niihin takkeihin.

Teemojen osto osottautukin yllättävän vaikeaksi. Mä en tiedä onko malleihin tullu jotain muutoksia vai mitä, mutta en mistään löytäny sen kokosia lautasia, ku mulla itellä on. Lautasia on kokoja 15cm, 17cm, 21cm ja 26cm. Kolmesta viimisestä koosta mikään ei mätsänny mun lautasiin. Kummallista. Tunsin itteni tosi typeräks, kun en osannu ostaa oikeen kokosia lautasia, mut mä alan jo olla sitä mieltä, et jossain muussa on jotain hämärää =)

Nyt löyty yks kiva talo, jota mennään sunnuntaina kattomaan. Melkein tekis mieli toivoa, et se olis tosi, tosi ihana. Kuvissa näytti hyvältä sisäpuolelta. Olis poreammetta ja sen semmosta. Tilaa olis 185neliöö: 3 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, ruokailutila, kodinhoitohuone, kylpyhuone, sauna, 2 vessaa. Suuria huoneita. Pyyntihintakin olis aika hyvä. Samoin sijainti. Terassi näyttäs kans olevan aika kaunis ja pihaakin silleen sopivasti. Totuuden tietysti näkee sitten, ku menee livenä kattomaan. Sitä odotellessa!

Kyl tekis niin kauheesti mieli tilaa. Just tos palautepullia syödessä (oli tullu asiakkaalta erittäin positiivista palautetta yhestä projektista, niin rva johtaja toi meille pullat) puhuttiin asumisesta ja tilanpuutteesta. Mulla alkaa olla vaatekaappi ääriään myöten täynnä, samoin varastokoppi. Tuntuu, et mihinkään ei mahdu enää yhtään mitään. Täytys tässä jossain vaiheessa, kun on sopivasti aikaa, ottaa itteensä niskasta kiinni ja siivota vaatehuoneesta turhat vaatteet pois ja kiikuttaa vaikka Konttiin. Samalla vois sit varastokopista kattoo semmoset tavarat, jotka voi heittää pois tai toimittaa johonkin eteenpäin. Jos sit tuntus siltä, et saa kotona hiuka happeeki. Vanha sohva sentään haettiin pois eilen. Tuli huomattavasti väljemmät oltavat olkkariin =)

Eilen oli taas ratsastustunti. Menin Matilla. Mä en tiedä mikä siinä on, kun en osaa sen heposen kans toimia. Tietysti se tuntu edellisen ratsun jälkeen taas niin oudolta, kun se on niin eteenpäinpyrkivä ja kovin nöyrä ja yritteliäs, antaa aina 110%. Edellinen oli siis Musse, joka on liikkeiltään aika hidas, tuntuu hiukan vetelältä ja purnaa vähän vastaankin. Ja on muutenki täy-sin erilainen ratsastettava (kylläkin mun makuun kivempi). No, vaihtelu tekee vaan hyvää. Kokeilin eilen kankisuitsia pitkästä aikaa, mut ens viikolla aattelin mennä taas ihan normaalivarustuksella.

Tänään on tallipäivä. Samoin sunnuntaina. Muutenkin on taas kaikenlaista puuhastelua viikonlopuks. P tapaa kavereitaan ja mä ajattelin siivota vaihteeks. Kissat toi tänäänki taas kuraa sisälle aamulla ja tietysti reippaana tassuttelivat sit koko lattian täyteen jälkiä =) Sit mulla olis pari napinompeluprojektiaki odottamassa. Kyl mullaki aika kuluu. Tuntuu olevan kaveritapaamiset vaan hiukan kortilla, ku yks on ulkomailla ja toinen yleensä viikonloput toisella paikkakunnalla. Muita kavereita tulee muutenki nähtyy hiukan harvemmin. No, kyl täs kerkee.

P lähtee maanantaina Kuusamoon ja tulee joskus tiistai-iltana takas. Mä varmaan keksin siks ajaks kans jotain hyödyllistä tekemistä. Esim. koulutehtävän tekoa ja siivoomista =)

Ostin multa puuttuvia Teema-astioita tossa töihin tullessa 65 eurolla. Nyt on kaikki ne, mitkä haluan lukuunottamatta yhtä isoa matalaa turkoosia lautasta. Tuli kiire ostaa, kun osa keltasista poistuu myynnistä, samoin kaikki petroolin siniset. Hiukan ehkä himottais vielä ne isot mukit. Semmosia vois ostaa edes kaks. Teemukeiksi. Jos sit joskus, ku kipasee jossain, missä niitä myydään.

Mä sain tänään 100 käyntikorttia. Muutama muukin täällä sai. Mä vaihdoin heti kortit yhen työkaverin kanssa, muutenhan ei toistemme titteleitä ja puhelinnumeroita tiedetä =)

Kylläpä taas sovellusohjelmointi kiinnostaa niin, että...

Joo-o. Meni ihan ihan pari päivää, etten kirjottanu tänne ollenkaan. Oli perjantai-iltapäivästä asti koko viikonlopun kaikenlaista touhua, eikä ehtiny juurikaan istahtaa koneelle.

Perjantaina haettiin mun uus sohva. Lainattiin Askosta autoa ja saatiin kaksin P:n kans sohva roudattua sisälle. Vietiin auto takas ja mentiin kokoomaan ja tietty koeistumaan sohva. Se on hyvä sohva. Matkalla takas Askoon oli siinä Alikyläntien yhdessä mutkassa jääny kissa auton alle. Se oli mustavalkonen. Makas siinä keskellä tietä. Se näytti päällisin puolin ihan ehjältä, mut oli siinä verta. Mun mielestä on niin väärin, että kuollut eläin jätetään siihen keskelle tietä sitten makaamaan. Ei voi sen vertaa pysähtyä, että siirtäis sen pientareelle tai johonkin sivuun. Mun tuli niin surku, melkein pillahdin itkuun. En saanu muutamaan minuuttiin sanottua mitään. Oltas pysätty siirtämään kissa tien sivuun, mut meil ei kummallakaan ollu tietenkään siinä Askon autossa mitään semmosia hanskoja tai muuta mukana, millä sen olis siirtäny. Myöhemmin se oli siitä sit kyl siirretty johonkin, varmaan omistaja hakenu tai jotain, koska sitä ei enää näkyny missään, edes pientareella. Voi kissaa. Suru.

Mentiin vielä perjantai-iltana P:n luo ja nukuttiin aamulla piiiit-kään. Köllittiin sängyssä tyytyväisinä, kunnes mun oli sit pakko lähtee kotiin ruokkimaan kissoja. Myöhemmin lähdin Tampereelle äidin ja isän kans, ku sisko lähti Lontooseen. Me mentiin auttamaan pakkaamisessa ja sit käytiin yhdessä syömässä. Illalla saatettiin sisko lentokentälle ja sanottiin heipat. Nyt se on sit Lontoossa ja kuuleman mukaan tyytyväinen. P:n kans jo puhuttiin, et jos loppuvuodesta lähtis käymään Lontoossa. Ottais sen semmosena pienenä lomana. Mua kyl jo taas valmiiks kammottaa lentäminen, mut ehkä tää nyt on kuitenki erikoistilanne, ku sisko asustaa sit siellä.

Juu ja eilen kierrettiin sit asuntoesittelyjä taas. Oli pari ihan ilosta yllätystä, semmosta, jotka ensinnäkin näytti hienommilta ku etuovi.comin kuvissa. Yks taas oli suoranainen pettymys. Ja sit taas oli yks, joka ylitti huisasti kaikki odotukset. Uskomaton pytinki, eikä itsessään kovinkaan kallis, mutta meille hiukan turhan hintava. Siitä oli hintaa laskettu aika rankalla kädellä, niin sen tietää, ettei se siitä enää tipu semmosiin lukemiin, mitä ite kykenis maksamaan. Kyl siinä silti olis voinu kuvitella asuvansa. Asuintilojen pinta-ala 256 neliöö. Kuus makuuhuonetta, olohuone, työhuone, kaks vessaa, saunaosasto, kodinhoitohuone ja mitä kaikkea. Yläkerran makkarista tuli hieno parveke olkkarin puolelle. Pihalla oli koirille suoja ja kaks terassia sekä autotalli ja -katos. Oli sitä pihaa muutenki siinä ihan kohtalaisesti. Sijaintikin oli hyvä, vajaa kymmenisen kilometriä keskustasta, eikä ollu ees naapurit ihan nurkalla. Kaikest voi aina haaveilla. Ei täs mikään kiire oo. Tosin mua vaivaa edelleen tää tän hetkinen asumisjärjestely. Eilen siitä taas aika pitkään puhuttiin, mut ei päädytty mihinkään (järkevään) lopputulokseen.

Olis helppoo, jos vaan vois muuttaa toisen luo, mut sekin on pulmallista. Mun luo ei mahdu, vaikka miten haluais. P taas asuu kerrostalossa eikä sen - kuten ei munkaan - mielestä olis oikein ottaa kissoja sinne. P ei halua mihinkään enää vuokralle, edes väliaikasesti, ja talon osto taas ei käy niin nopeesti, et se tois tilanteeseen helpotusta. Toisekseen mulla on vielä koulu kesken, joten pääsen täyspäiväseen työhön vasta joskus ens kesänä... Tuntus hurjalta ottaa lainaa tähän kohtaan, kun ei itellä olis tasavertasesti rahaa maksella sitä sit pois. Vaik meillä kyl tuntuu olevan ihan järki näis rahajutuis muuten, ei lasketa senttejä eikä "jäädä velkaa".

Nyt oon töis ja mikään ei huvita. Taaskaan. Niinku ei koskaan maanantaisin. Aattelinki sit tänään olla laiska oikeen urakal. Mut must mä voin hyvin olla. Yleensä en oo.

Mun on muuten oikee käsi ihan kipee. Tulin siihen tulokseen, et se johtuu koulusta. Siitä, et oon kirjotellu muistiinpanoja ihan perinteisesti paperille. Parilla opintojaksolla on sellanen tahti, et on käsi todellaki väsyny. Semmoses kynänpitämisasennossa tää käsi vähän kiristelee ja hyvällä tuurilla tärisee. Ettei olis joku jänne kipeytyny. Inhottavaa kuitenki, ku on vaivannu jo useemman päivän. No, enpä kirjottele sit tänään.

Pitäis kai tässä kohtaa jo vähän ryhdistäytyäkin, et ehtisin tekee ees jotain konkreettista ennen, ku täytyy lähtee.

On täs ollu kaikenlaist. En vaan jaksa nyt kirjotella. Ehkä huomenna.

Jos olis vaik vähän aikaa.