Menipä kummalliseks itkeskelemiseks koko jouluaatto. Varmaan johtu kyllä suurimmaks osaks kovasta väsymyksestä. En ehtiny enkä oikeen ees raaskinu nukkua kunnon päiväunia päivällä ja kyllä sen sit huomas... viime yönä en nukkunu kunnolla yhtään, torkkumisyritykset lentokentällä oli yhtä tyhjän kanssa ja kotimatkalla Helsingistä Poriin nukahdin muutamaan otteeseen, mutten sillonkaan kunnolla nukkunu. Eli oon nukkunu aamulla n. 2 tuntia. Jotenkin alko painaa. Ja se yhdistettynä jouluaattoon ja mun ja P:n väliseen keskusteluun... Tuloksena itkeskelin pitkin päivää millon mistäkin asiasta. Tippa tuli linssiin telkkariohjelmista, joululauluista, keskusteluista ja sit päälimmäisenä P tietysti pyöri mielessä. Mul on sitä ihan kammottava ikävä, eikä me olla oltu erossa ku iltapäivästä asti. Soiteltiin vielä tossa illalla ja itkee tihrustin tietysti koko puhelun ajan, vaikka koitin koota itteni.
Mä luulen, et on parempi vaan nyt mennä rauhassa nukkumaan ja nukkua mahdollisimman myöhään. Huomenna on ohjelmassa sukulointia, mutta mun ainaki pitäis ehtiä nukkumaan helposti johonkin yhteentoista asti. Alkaa olla nyt päässä sellanen olo, et on liian väsyny.
Kirjotan joululahjasaldon myöhemmässä jaksossa, nyt en jaksa.