IRC-Galleria

Tää meni taas niin ennalta-arvattavasti.

Kävin sillon muutama viikko sitten kysymässä Kelantädiltä, että miten menetellään opintotuen kanssa. Se käski hakea lisäopintotukea, eli täyttää hakulomakkeen ja liittää siihen opiskelutodistuksen mukaan. No, mä hain koulun toimistosta todistuksen ja pistin sen hakemuksen kans samaan kuoreen ja vein Kelan omaan postilaatikkoon. Nyt oli postilaatikossa kirje ja ajattelin, et jos olis joku päätös saatu aikaseks. Ei ollu.

"Olette hakenut opintotukea. Asian käsittelyä varten pyydämme Teitä toimittamaan seuraavan liitteen:
- opiskelutodistus läsnä- ja poissaolotiedoin

Toimittakaa todistus 25.2.2008 mennessä."

Montakohan opiskelutodistusta ne mahtaa tarvita, että asia tulee selväksi? (Ja joo, siinä todistuksessa kyllä oli läsnä- ja poissaolotiedot.)

Täytynee soittaa sinne huomenna ja kysyä, että mitä mun opiskelutodistukselle on tapahtunu. Luin postin tänään sen verran myöhään, etten ehtiny enää hoitaa asiaa. Harmittaa vaan, kun tekee niinku ohjeistetaan ja sit joku menee pieleen kuitenki.

Mä oon ihan rutiköyhä enkä kestä sitä, et P aina maksaa kaiken, kyl mäki haluan osallistua. Se osti sen autonki ja siihen menee aikalailla rahaa, niin ehdottomasti haluaisin kantaa korteni kekoon näissä yhteisissä ruokakustannuksissa ja muissa.

Vaan nytpä silti tienaan töistäkin hiukan heikommin, ku teen vaan ~20h viikossa. Tai ei kai tienesteistä voi valittaa sen kummemmin, palkka on hyvä ja noin, mutta se riittää just vuokran ja laskujen maksamiseen ja se siitä sitte. Opintolainaa en nosta ennen ku pakon edessä ja nyt kuitenkin olis mahdollisuus saada opintotukea tai edes yleistä asumistukea, mutta kun ei asiat hoidu. Jos mulle ei myönnetä opintotukea, mun pitää vielä täyttää ja palauttaa se yleisen asumistuen hakemus ja senkin käsittelyssä kestää. Sen asumistuen saa kyllä kuukauden takautuvastikin, mutta ei se nyt tässä paljoa lämmitä, kun asia on vielä avoin. Äh. Kai nää kaikki tästä silti suttaantuu.

Jospa vaan koittais nollata tän illan ni huomenna jaksaa ajatella elämää hitusen positiivisemmin. Kyl mä silti oon sisäistäny, miten mukavasti mun asiani nyt noin yleisesti ottaen on. Onnellista oloa ja elämää. Toisinaan vähän stressaan, mut se on pientä. Tää ylimääränen säätö tästä tasottuu viimeistään siinä vaiheessa, kun saadaan P:n kans roudattua kamat saman katon alle. Sitä odotan kyllä enemmän ku mitään (ja ehkä sormuksia toisiks eniten =))) sovituspäivään ei oo enää kauaa!).