IRC-Galleria

Näin yöllä niin pahaa unta, etten edes haluu puhua siitä. Oon koko aamun ollu ihan toistaitonen sen takia. Luulen kyllä, et tää olo menee päivän mittaan ohi. Se uni oli tosi pitkä, ahdistava ja surullinen, enkä pystyny sit enää kunnolla nukkumaan, ku siihen aamuyöstä heräsin. Oli hetken sellanen olo, et oonks mä tosiaan ihan yksin. Onneks P tosiaan sit nukku mun vieressä ja koira jalkopäässä.

Toi uni juontaa varmaan juonensa osittain siihen, että isä eilen soitti ja sano, että sisko oli ryöstetty Lontoossa. Olo oli siinä kohtaa sellanen, että mitä helvettiä ja päässä pyöri mielikuvat siitä, et se on yhytetty yksin kävelemässä jossain kadulla ja mukiloitu sinne. Ei onneks ollu käyny kuitenkaan ihan niin. Se oli jossain suljetulla pihalla ollu istumassa kavereiden kanssa iltaa, kun toista kymmentä nuorta poikaa oli kiivenny aidan yli ja alkanu varastamaan porukalta tavaraa. Ne oli vieny oikeastaan kaiken: kännykän (jossa kaikki kavereiden puhelinnumerot tietysti), lompakon, kortit, rahat, cd-soittimen, lahjalevyn ja jopa passin! Passin ne oli sitten onneks heittäny matkasta jonnekin kadulle ja sisko oli sen löytäny. Sen kanssa saa sentään pankista haettua rahaa. Sisko on nyt ollu Lontoossa lokakuun alusta asti ja tähän asti kaikki on menny ok. Nyt on pienellä aikaa sattunu muutamia tosi ikäviä vastoinkäymisiä ja uskon, että alkaa varmaan huumorintaju loppua. Odotan jo kovin, että sisko kuukauden päästä tulee Suomeen. Ja isä sano, että tällä tietoo se ei oo enää menossa takas.

Me ostettiin oikein kunnon blenderi toissapäivänä. Se vehje sopii melko täydellisesti meidän espressokeittimen viereen tonne keittiöön. Tehtiin eilen pirtelöä mansikoista ja banaaneista. Oli hyvää <3