IRC-Galleria

P on ajamassa pohjosesta kotiin. Mä sanoin sil tos päivällä puhelimessa, et ei sen tartte enää illalla soittaa, kun suurinpiirtein tiedän mihin aikaan se kotiutuu. Nyt en sit osaa mennä nukkumaan, kun se ei oo soittanu. Vaik kai sen viimeistään parin tunnin päästä pitäis olla jo kotona. Ehkä kestän tilanteen.

Kävin äsken koiran kans iltalenkillä. Tost toisest rapust tuli joku pitkätukkane jätkä ja se meni pyörätelineel. Ei me montaa minuuttii tos pihal oltu, mut koko sen ajan se poika tusas kyykys sen polkupyörän vieres. Mahtoko sit räplät sitä lukkoo tai jotai. Välil se oli toisel puolel pyörää ja sit taas toisel. Ja tos, ku tulin toho alaovel, ni se puhu kännykkää. En uskaltanu mennä tiedustelee, et onks sil mahdollisesti jotai ongelmii sen pyörän kans vai onks se muuten vaan varastamassa sitä =) Täs rapus muuten haisee taas niin paljon tupakalle, et oikein ärsyttää. Se haju leijailee nokkaan tos tokassa kerroksessa ja täs kolmoses sit jo oikee haisee semmone vanha rööki. Ja edellee se haju tunkee toho eteiseenki. Ärsytääääää!

Mä sain tänään vähän helpotusta opinnäytetyöhön. Nyt on jopa toivoo saada se HYVÄÄN malliin. Piti kyl herra pääsuunnittelijan kans alkaa oikee kinaamaan, ku ei sille meinannu millään mennä jakeluun uus järjestely. Se kehtas alkaa vielä mulle urputtaan, et ku häntä ei oo informoitu mistään, hän ei tiedä mistään mitään eikä hänelle oo muutenkaan puhuttu koko työstä mitään. Totuus on kuitenkin se, et oon useempaan otteeseen vieny sille prujun käteen ja pyytäny lukemaan sekä kommentoimaan tekstin ja sit oon yrittäny aika ajoin kyselläkin jotain, mut kun ei sillä oo ollu aikaa kuunnella tai sit se ei oo oikeesti kuunnellu yhtään mitä oon sanonu ja höpöttäny omiaan vähän aiheen vierestä eikä se oo ehtiny edes vilkasta sitä mun raporttia. En oo hänen puoleltaan oikeen saanu sitä paljon mainostettua supporttia. Se pään aukominen kyllä kimmastutti rva toimitusjohtajankin (no, ne on sentään aviopari...), mut kyl mä sit itekin annoin välittömän palautteen asiasta. Ja oon mä siitäKIN aiemmin sanonu, et kun aina vaan lykätään eikä kukaan ehdi mua auttaa. No, kyl sen äänekkään keskustelun jälkeen saatiin sit homma ojennukseen ja saatiin sovussa vieläpä kehitettyä ideoita. Kyl pomo sit sano, et ei saa todesta hänen juttujaan ottaa, mut ei semmone paasaaminen hääviltä silti tunnu, ku parhaansa on ite yrittäny kuitenki. Olisin vaan tarvinnu sitä tukee ja opastusta hiukan aikasemmin.

Huomenna mennään hakee eka läjä muuttolaatikoita. Saadaan pakkailla P:n tavaroita. Pitäis nyt vielä vaan selvittää, että koska me saadaan talon avaimet ja silleen, että hiukan tietäs, miten pääsee sinne tapetoimaan, siivoomaan ja viemään noita ensimmäisiä tavaroita. Sitä seinää kuivataan kyllä ainakin tän kuun lopulle, mutta se ei estä tietenkään tekemästä muita hommia. Varmaan ollaan viikko tässä P:llä ja sit siirrytään pakkaamaan mun luo. Oon tehny jo valmiin pakkaussuunnitelmanki. Olen innokas! Me molemmat ollaan. Se talo on meidän ensimmäinen oikein virallisesti yhteinen ja ikioma koti. Ajelin tänään sen ohi, kun lähdin kotoa. Näytin koiralle, mihin se kohta muuttaa. Se kurkki kiinnostuneena auton ikkunasta. Maksoin just mun viimisen vuokranki. Tän jälkeen ei tarviikkaan sit joka kuukausi heittää rahaa menemään. Saadaan sen sijaan piirtää ruutua lattiaan ja ajatella, et ton verran on jo meidän =) <3

Ei mut nyt vois kyllä hyökätä petiin. Koiraki siellä jo kuorsaa.