IRC-Galleria

Mä en käsitä, mitä pitäis tehdä, et ihminen olis tyytyväinen! Ku mikää ei kelpaa, ja jos joku on huonosti, ni ei voi sanoo! Ei tietenkään, ku odotetaan, et mä nöyrästi lähestyn taas kysellen, että anteeks, mikä on. Kuinka paljon pitää oikee kaverin jalois madella, et se olis tyytyväine!!1 Ittees täs varmaa saa syyttää, ku menin löytään miehen ja silti yritin olla kaverii. Ku enpä tullu ajatelleeks, et kaverit pitäis miehen takii jättää. Sit, ku saan manguttuu asiat johonki malliin ja luulen, et kaikki on ok, et oon ollu toiselle ystävällinen ja yrittäny ainaki kovasti olla huomaavainen, et voitais rakennella kaveruutta uudestaan ni sit ollaan taas naama väärinpuolin siinä määrin, etten uskalla edes kysyy, et mikäköhän taas mahtaa olla vialla ja oonko tehny tai sanonu jotain väärin (taas). Joku on joskus ihmetelly, et millai oon jaksanu. Mut kyl kai sitä jaksaa, jos toine ihmine on itelle tärkee. Kyl silti mullaki keinot ja kärsivällisyys joskus loppuu. Taitaa se matelu loppuu tähä. Yritin sen minkä osasin ja jos ei kelpaa, ni ollaa sit ilma. Muutki asiat vie sen verran energiaa, et en jaksais mitään ylimäärästä tapella ja huolehtii. Tarvis kai täs elämäs pystyy keskittymään muuhunki, ku yhden ihmisen palvomiseen.