Tietteks kuin paljon alkaa joskus ottaa päähän, ku on kuvitellu päässään jonkun tietyn asian tai tapahtuman just tietynlaiseks ja sit se ei todellisuudessa ookaan yhtään sellanen? Mua niin harmitti tänään, ku lähdettiin P:n ja Hekun kans kävellen Kirjurinluotoon ja mietin koko matkan, et millasta jäätelöö haluaisin syödä. Kioskin edessä päätin, et haluan suklaapehmiksen, ja jos sitä ei oo niin mansikkasellaisen. Sit mä jäin koiran kans odotteleen, ku P haki jäätelöt. Eka ajatus, ku se tuli niiden tötteröiden kans ulos kioskista, et just, olematon mansikkapehmis. Se oli pieni ja odotin enemmän sitä suklaata. Ja sit P oli ostanu itelleen tavallisen jäätelötötterön kahdella pallolla (lakka ja minttu) ja se näytti niin hehtaarijäätelöltä mun pikkupehmikseen verrattuna. Hetken sapetti. Mut semmost se on, ku jäätelö on sydämen asia =) Toki tähän liitty myös mielikuva siitä jäätelön syömisestä sopivasti jossain puun juurella, hiukan varjossa ja kaikkee. Ja sit oliki vaan lähinnä kylmä. VOI HARMI!
Me ollaan revitty tänää lisää tapettii makkarin seinästä. Suurin rojekti alkaa nyt, ku pitäis saada se kiviseinä siihen kuntoon, et sen vois kitata ja pohjamaalata. Mä luulen, et se homma jatkuu huomenissa, mä en ainakaan jaksais enää yhtään mitään. Ja mua närästää!!1
Oottelen, et alettas kattoo leffaa. Tonari no Totoro <3