IRC-Galleria

Osupa yks tapaus silmiin tos aamusella. Miksköhän ihmisil on semmone tapa, et kun keskustelussa käy ilmi joku asia, minkä joku haluaa tai aikoo hankkia niin alkaa sellanen kuorolaulu "emmä ainakaan missään nimessä semmosta haluais"? Onko jotenkin hienoa väheksyä toisen toiveita? Siis kyllä varmaan voi mielipiteensä tuoda julki, mutta eikö sitä vois edes yrittää esittää toisin - vaikka sanomalla, että varmaan tosi hieno idea, mutta ei ehkä itse koe sitä omakseen tai että onpa sun tyylinen juttu?! "Sillon ku mää hankin sitä, ni oli ainaki iha ehdoton ei tommosil, mitä sä haluat"... kenel tollasest oikeesti tulee hyvä mieli? Tää toistuu vaatteis, tavarois, ihan missä vaan. Usein. Olis iha kiva tietää, et mistä tollanen käytös oikeen johtuu. Toisinaan jää harmittamaan, ku joku on innoissaan uudesta asiasta ja sit se lytätään kerrasta.

---

Ystävä lähetti mul eilen viestin joskus puol kymmenen aikaan illalla. Viestin sisältö oli lyhyesti se, että mitä teen ja voinko lähteä sen luo, koska kohta alkaa tuntuu siltä, et vois vaikka hypätä parvekkeelta. Se on pari viikkoa sit eronnu seurustelukumppanistaan. Tiesin, et se on aika rikki, koska ne eros jo keväällä, palasivat yhteen ja nyt erosivat taas. Tää ihminen ei oo koskaan ollu kova avautumaan noista asioista ja surru mieluummin ihan itekseen. Viestistä sit tiesin, et nyt on tosi paha paikka. Lähdin siltä istumalta. Tunsin kyl oloni niin voimattomaks, ku toinen itki niin, ettei meinannu pystyy puhumaan. Olin sen luona parisen tuntia ja tilanne onneks rauhottu ja hän pysty kertomaan, mitä oli tapahtunu ja sai muutenkin sit puhuttua niitä asioita läpi. Yhdessä sit hämmästeltiin, et miten ihmiset ja niiden toiveet ja haaveet vaan yhtäkkiä voi muuttua. Nää oli yhdessä yhteensä puoltoista vuotta ja nyt yhteenpalaamisen jälkeen ihan vakavissaan suunnittelivat yhteisen asunnon ostoa ja perheen perustamista. Yhtäkkiä toinen osapuoli ei sit halunnutkaan enää mitään. Ja nyt mies on jo uudessa suhteessa. Kieltämättä siinä hiipi mieleen, että tämäki tilanne on pedattu valmiiks. Sanoin ystävälle sitten, että itkut varmaan on itkettävä, ei olo muuten lähde kohenemaan. Toivottavasti surun jälkeen tulee älytön kiukku, että pääsee potkimaan itteensä eteenpäin. Suht rauhallisin mielin päätettiin meidän juttutuokio ja toivon tosiaan, että hän on saanu yönsä nukuttua ja olo on edes vähän parempi. Ja kun yleensä kaikki paska tuppaa kasautumaan niin oli olemassa pari muutakin raskasta asiaa, jotka vetää mieltä entistäki matalammaks. Munkin oli tosi hankala kotona nukahtaa, kun kelailin noita juttuja ees ja taas. Mut eiköhän se siitä hiljalleen.