Työkaverin kynttiläkutsut oli ja meni. Tilasin kynttilöitä! :D Setin semmosia tynnyrin mallisia kynttiläpurkkeja, tuoksuina meripihka, mistelinoksa ja musta orkidea. NUUUH! Sitte oli jouluale-esitteessä vielä semmone hyvä joulutuoksusetti tuikkivia ja votiiveja: valkolumimarja ja mulberry. Siihe settiin kuulu lisäks kans sellanen mansikkaraparperin tuoksunen tynnyrikynttilä. Siin ois sit joululahjamahiksiiki. Kynttilöiden ihastelun lomassa kauhisteltiin sitä myräkkää, mikä kävi ulkona. Siis ikkunalasitki väpätti.
Olin kotona joskus viittä vaille kahdeksan, eli juuri sopivasti, ku Huippumalli haussa alko kahdeksalta. Sit meniki sähköt. Noooooou! Ne ei onneks ollu pois, ku muutaman minuutin. Törmättiin P:n kans toisiimme siin eteiskäytäväs :D Hyvä, ettei tullu kuhmuu ottaa. Sain katottuu sit Huippumallit ja Täydelliset naiset. Piti mennä käymään koneella ohjelmien jälkeen, mut rupesinki siistimään keittiöö ja kaivamaan vanhoja kynttilöitä esille. Onneks kaivoin, ku kymmenen jälkeen hävis sähköt sit pidemmäks aikaa. Melkein kaks tuntii oli pimiää. Iha hyvä, et oli kaikki lapset jo ruokittu ja muut semmoset tärkeet jutut tehty. Mentii sit aika ajois jo petiinki. Välil sähköt räpsähti puoleks minuutiks päälle. Todettii, et työhuonees on valo päällä. Ku P ehti sinne asti, sähköt katkes taas. Myöhemmin ne tuli sit iha pysyvästi takas ja pakastin piippas iha viimistä päivää. Molemmat oli jo puolunessa, mut pakko oli mennä kattomaan, ku ei sitä piipitystä voinu kuunnella eikä se vissiin ollu itekseen loppumassakaan.
Ei viihtyny koirakaan mitenkää erityisen hyvin pihalla sit enää illalla. Työn jälkeen ehdittii käymää kivalla kävelyllä ja se onneks piisas. Meit vastaan tuli joku lamppuharja emäntänsä kans. Se koira alko ihan hulluna räyhäämään ja haukkumaan. Emäntä piti sitä pannasta kiinni ja sano, että "Älä nyt viitsi haukkua. Miksi sinä haukut? Olisit nyt hiljaa. Se on ihan pieni koira, ei sille kuulu haukkua." Koira ei luonnollisesti reagoinu siihen lässytykseen mitenkään, ni se nainen alko korottaa ääntä ja käski koiraa olemaan hiljaa - ei toiminu. Sit me oltiin jo päästy hyvän matkaa ohi ni se lähti perään kävelemään ja märisi sille koiralle, et "Sinä olet sitten tyhmä koira, niin tyhmä kuin vaan voi olla!". Olis tehny mieli sanoo, et ei se koira mikää tyhmä oo, sä et vaan osaa ohjeistaa sitä oikein. Heku oli kyllä reipas. Se käveli hiljaa räkyttävän kiukkupussin ohi, vähän häntä koipien välissä ja aika reipasta tahtia, mutta ei provosoitunu ja alkanu räyhäämään sille takas. Sit mää silitin sitä ja kehuin kauheesti.
Hekun fleeceki oli tullu postissa. Se oli just hyvä ja Heku piti sitä ilmeisen mukavana, ku se heti lähti sen kans liikkeelle ja oli tyytyväisen näkönen. Villapaitaa vielä odotellaan. Paketissa tullu pehmoleluki oli aika menestys. Tänään aamullaki sen kans painittiin kauheella innolla :) Siinä on vinkuki, mut ei Heku saa sitä silleen riepotettua, et se vinkuis. Toivottavasti toi on silti kestävämpi pehmo ku Kake Kilppari, siltä on jo jalka irti, käsi ratkennu ja poskessa reikä :D