Meil hengaa vieläki se vieras kissa. Se on käyny täs jo monta viikkoo. Se haluais liittyy tähän kissafarmiin, mut ei noi kolme oo vielä oikeen lämmenny ajatukselle. Se tulee ihan ominpäin meille sisälle syömään ja muutenki se hilluu tossa joka päivä. Se makoilee ja ottaa rennosti meidän terassilla. Nyt oikeen sydäntä särki sulkee se tonne ulos, kun se oli ihan läpimärkä ja ihan sen näkönen, että se toivo pääsevänsä meille sisälle nukkumaan. Kyl se tos köökis kävi kääntymässäki, mut toi meijän nuorimmainen sit vähä hätyytti sen ulos. Mä vein sil ruokakupin peräs sinne, se saa syödä ja olla sateensuojas tos terassilla, jos se ei aio mennä omaan kotiinsa.
Mua on aina harmittanu ihmiset, jotka ruokkii toisten kissoja ja nyt me ruokitaan tota. Tai no, ei me kyllä varsinaisesti sille ruokaa anneta, kun se vaan saattaa tulla sisälle syömään tai sit se syö noille meidän kissoille ulos jätetyt ruuat. Välillä se käy kyllä ihan selvästi pyytämässä meiltä lisää, mut yleensä se saa vaan jotain jämiä ja ne kelpaa sille ihan hyvin.
Se on jotenki ihan rassukka. Tavallaan se on ihan rohkee, mut se ei kuitenkaan anna koskee oikeestaan yhtään. Se hätääntyy, jos sitä yrittää silittää, mut sit kuitenkaan se ei mee karkuun, jos sen lähellä kävelee tai sille juttelee. Me tuumittiin, että onkohan joku joskus lyöny sitä tai jotain. En mä tiedä, mut jotenkin se on niin sulonen. Se näyttää kovin innostuneelta aina, ku noi meidän kissat pyörii tossa pihassa ja usein se koittaa tehdä tuttavuutta tai olla leikkisä, mut ei sitä oikeen ymmärretä. Välillä silläki menee sit hermot ja se vaan uhittelee. Useimmiten se kuitenki yrittää vaan tutustua. Sen takia se niin sulonen ja liikuttava onki, ku se vaan haluais vähän kavereita.
Suruttaa jo valmiiks, että mitä se sit miettii, kun tästä talosta muutetaan pois ja kissatkin muuttaa. Se jää ihan yksin. Mun pitäis varmaan kysyä sen mahdollisilta omistajilta, että saanko adoptoida sen. Musta tulis oikee kissafarmari.