Partiokaupas on ale. Käytiin lounastauolla siellä kattomassa, jos löytyis P:lle vähä aluspaitaa ja uutta fleeceä ja mulle toppatakkia. Olihan siellä hieno toppatakki. Mut niin kallis alennuksessakin, et ei tarvinnu edes miettiä jääkö se sinne kauppaan vai ei. Joutsenen ruututikattu untuvatakki, jossa on huppu turkiksella. Normaalihinta tais hipoa viittäsataa euroa. Nyt se siis oli alessa noin 350eur. Juu. Ehkä harmitti, kun se oli parhaimman näkönen toppatakki minkä oon aikoihin nähny ja sille olis ollu tarvettakin. Mietin vaan, ostaako ton hintasia vaatteita joku oikeesti? Tai kyllä kai, kun ne on kunnollisia ja kaiken lisäks suomalaisia, mut silti. Jos mulla olis noin kallis takki, en varmaan uskaltais edes käyttää sitä, ettei sille vaan tapahdu mitään. Se saattais vituttaa aika rankasti nimittäin.
Eilen oli taas niin hyvä ratsastustunti. Viime aikoina meitä on oikee piiskattu, ja se on ihan mahtavaa. Tehdään haastavia ja tehokkaita harjotuksia, oon nauttinu niistä ihan täysillä. Mitä nyt yks tätiratsastaja pitää itseään sen verran tärkeänä henkilönä, et hänen ei tarvii väistellä muita tai yleensäkään ottaa meitä muita tuntilaisia aina huomioon, mut se on niin pientä. Sillä porukalla kaikki pysyy tosta huolimatta ruodussa. Aika lyhyellä aikavälillä on jäänyt mieleen paljon kaikkia uusia tärkeitä juttuja, jotka on ymmärtänyt sitten vasta, kun on tehty niitä vaikeampia harjoituksia. Ihan kiva tunne, kun joka tunnilla tulee uusia ahaa-elämyksiä!
Niitä tosin vois tulla myös töissä... vaikka useampia päivässä.