Huomenna tulee uus vaatekaappi. Vanha purettiin pois lauantaina. On ollu kyl melko pihi talonrakentaja, kun kaapin alta puuttui parketti ja yläosan takaa tietysti paljastui reikä katossa. Ei tollasilla toki väliä ole, jos kuvittelee, että mitään ei koskaan pureta ja vaihdeta, mut joo. No, onneks on varastossa muutamia ylijäämäpaloja parkettia, että saadaan hiukan paikattua. Meidän kaappi tulee nimitäin ilman sokkelia, eli ei sitä voi sellasen kuopan päälle laittaa... Saa nähdä, millasiin toimenpiteisiin katon kanssa pitää ryhtyä.
Päivät vähenee. Nyt on taas astetta konkreettisempaa tämä avioituminen. Kirkkoharjotukset sai tosiaan tajuamaan, että me ite siinä alttarilla seisotaan, ihan oikeesti. Ja siinä kyllä tunsi ihminen itsensä aika pieneksi... ja toisaalta tosi seesteiseksi. Siinä käytiin lyhyesti läpi koko toimitus ja voin sanoo, et liikutti. Äiti oli mukana, paikkaamassa kaasoa, sen suuntaan en voinu kattoo ollenkaan. Isä istu yleisönä penkissä. Onneks ei tarvii ku suoriutua kirkon ovilta alttarille, niin pappi ohjaa siitä eteenpäin. Ei haittaa, vaikka unohtais koko maailman.
Häämarssimista pitäis vielä harjotella, että oltais edes joten kuten samassa tahdissa. P ei nimittäin löytäny tahtia meidän sisääntulomarssista lainkaan... et ehkä se vaatii hiukan treenausta :D Lainataan levy kirjastosta, et voidaan marssia ympäri olohuonetta sitten iltasin, kun ei oo parempaakaan tekemistä.
Tänään on tiedossa kissanruokaostoksia ja ulkoilua.