IRC-Galleria

Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa kävin koiran kans vielä pihalla. Tai koira kävi pihalla, mä seisoin ulko-oven kynnyksellä ja katselin koiran perään. Sit yhtäkkiä jotain heilu silmäkulmassa. Katoin.

Hämähäkki. Vähän meinasin kiljuu.

Se ei ollu mikää ihan pieni ja siinä se roikku seitissään meidän ulkovalosta. Kiikku mun pään kohdalla ja jalat kävi kauheeta vauhtia. Se laskeutu vaan koko ajan alemmas ja sit mun oli pakko mennä kokonaan ovesta ulos, ettei se vaan koske muhun. HYI.

P tulee tänään kotiin <3 Onneks. Must aina tuntuu, etten selvii ilman sitä yksin kotona. Jännitän ihan kaikkee ja mielikuvitus laukkaa. Tuun melkei vainoharhaseks siitä, et onks kaikki ihan ok. Et onko hellat pois päältä, vaikken olis käyttäny niitä jne. Sähkötkin oli eilen poikki, enkä millään voinu uskoa, että se saatto tapahtua ihan muuten vaan kuten yleensä, vaan olin ihan varma, et sille on joku muu syy. Esim. maksamatta jäänyt lasku. Tiesin kyllä, et ei se oo mahdollista, mutta kuitenkin.

Laitoin P:lle viestin, että miten menee, kun ei siitä ollu päivän aikana kuulunu mitään. Se ei ollu vastannu siihen vielä neljänkään tunnin päästä ja arvatkaa vaan olinko sit toistaitonen. Ihan varma, et sille on tapahtunu jotain. Sit laitoin toisen viestin, et onko kaikki ok, eikä siihenkään tullu vastausta. Onneks sit siitä muutaman minuutin päästä puhelin soi. P oli ollut asiakkaiden kanssa syömässä. Oli kai ollu ihan hyvät ruuat... kuuden ruokalajin illallinen ja joka aterian kanssa eri viiniä. Kehu, että reissu on muutenkin ollu onnistunu. Se on oikein hyvä. Mut oon mä sitä silti odottanu kotiin siitä hetkestä asti, kun se maanantaina lähti :)