IRC-Galleria

Kattelin tos kuvia kaverista ja Piposta, sieltä hevosmessuilta. Näytti tosi hienolta, ja sitä se varmaan on ollutkin. Toivon, että olisin voinut olla siellä mukana kannustamassa. Ja toivoisin, että voisin olla vilpittömästi toisen puolesta onnellinen. Kyllä hän, jos joku, on ton hienon hetken ansainnut. Kaikki aikaisemmat tapahtumat vaan kalvaa mieltä niin paljon, että en voi suoraan sanoa "Hieno homma, oon sun puolesta onnellinen, näytätte hyviltä". Mieli tekis, mutta en pysty. Nää kaikki kevään tapahtumat, välirikko ja kaikki muu, pyörii mielessä koko ajan, ja se suoraan sanottuna masentaa. Mut mitä mä sen asian eteen voin muka enää tehdä? En tiiä. Seurailen sitte vaan sivusta ja vuodatan tänne :) Kai tää joskus menee ohi. Et jos sä satut lukemaan tätä, niin... no. Siinähän se lukee.

Ens viikolla saadaan ehkä lisää hääkuvia. Vähän mä oon odottanu niitä. Ja niitä varmaan on aivan sairaan paljon. Taidetaan valkata parhaat ja teettää niistä oikee kuvakirja.