IRC-Galleria

Koulu alkaa kahdelta. Jotenkin tylsää. Väsyttäis vieläkin, mutta en kyllä taida enää nukkua, muuten mene koko aamupäivä ohi.

Oltiin eilen mummolassa käymässä. Mummo oli niin yllättyny meidän sinne menosta, että se ei yhtään ehtiny selittää sen tunnin aikana, et mitä kaikkea vaivaa sillä on. Se oli vaan tosi hyvällä tuulella. Samoin tuffakin. Se oli kovin innostunu siitä, kun äiti puhu, että ne on isän kanssa katsonu keskustasta yhtä asuntoa ja että siihen ne jopa saattais muuttaakin. Tuffa oli ihana, kun se sano, että jos ne asuis ees vähän lähempänä, niin hän kävis useemmin kylässä :) Se on kova pyöräilemään, mutta ei kai sitä enää 80-vuotiaana reilun 10km pyörämatka ihan tosta vaan taitukaan. Ois kuitenkin kiva pyöräillä, kunhan ei tarvis ajaa niin pitkälle. Oon myös koittanu kannustaa isää ja äitiä sen asunnon suhteen. Se vaikuttaa kivalta, vaikka sitä ilmeisesti tarvis aika paljon remontoida. Senkin takia, että siitä kuulemma pitää saada avarampi. Taitaa siellä muutenkin vähän paikat silti repsottaa. Mutta olis hienoa, jos porukat muuttais keskustaan. Kummatkin pääsis kävellen töihin ja kaikki olis lähellä. Se olis hyvä.

Etenin eilen Hobitin lukemisessa kunnon harppauksen. Turhautumisen välttämiseks luin jokasen hiljasen ja tylsän hetken ja pääsin varmaan 70-80 sivua eteenpäin. Oon nyt vähän vajaassa puolessa välissä. Olin kyllä tyystin unohtanu monta juttua sen jälkeen, kun oon tota ekan kerran lukenu. Ja se luku jäi keskenkin. En muista pääsinkö edes paljoa yli puolen välin. Nyt kuitenkin oon siinä kohdassa, kun Gandalf jättää Bilbon ja kääpiöt ja ne joutuu yksin kulkemaan Synkmetsän läpi. Seuraavan luvun nimi on "Hämähäkkejä", ei voi tietää hyvää.

Mummo muuten anto mulle ja siskolle kotiin tuotavaks varmaan viidet Aarikan puuhelmet, ku "emmää niitä enää käytä" ja anto se pari muutaki kaulakorua mukaan. Lopuks se vielä sano, että meidän täytyy joskus sitten taas mennä penkomaan sen laatikoita, et kyl sillä vielä siellä on kaikenlaista.

Nyt päästään valitusosioon. OON NIIN TURHAUTUNU JA SURKEE! Ei kai sitä kukaan huomaa, kun en jaksa ääneen kitistä, mut tää on ihan kamalaa. Se ihana poika asuu niin kaukana (senhän te jo tiedätte) ja mulla on hetkittäin tosi suuria vaikeuksia kestää se asia. Sen takia, että mä en tiedä millon voidaan toisiamme nähdä. Eihän siitä nyt kovasti olla edes puhuttu, mutta kuitenkin. Sekin vaivaa, itse asiassa. Mut en mä ainakaan liikaa halua tyrkyttää, tiedän, että jos mulle tyrkytettäis niin menis hermot välittömästi. Hiihtolomaan on vielä nelisen viikkoa, seki tuntuu pitkältä ajalta. Oon vähän haaveillu, että jos hiihtolomalla pääsisin matkustamaan. Tietysti pitäis keskustella enemmän asiasta, mutta jotenkin jää sellanen tyrkyttäjäolo sit päälle... jo ennen ku ehdin edes kysymään mitään. Sit on tosi tympeetä, kun tekis mieli kirjotella viestejä ja saada niitä koko ajan. Hulluu se nyt on, tehdä kauhee puhelinlasku. Oon kyllä tehny jo, mutta ei sitä suurentaa enää tarvis. Silti tuntuu siltä, et pitäs jotain lähettää. Parin päivän välein vähintään tulee yleensä kirjotettua jotain, kun ei enää pysty hillitsemään itseään. Ahdistavaa. Oon koittanu kaikenlaista puuhaa keksiä, että ajatukset joskus pysyis jossain muussa, mut se on kyllä äärimmäisen hankalaa. Kesken kaiken muiden puuhien yleensä havahtuu sellaseen "ei perkele" -tunteeseen. Kai tää vaan on tätä. Ei sais valittaa, ku kuitenkin pohjimmiltaan tuntuu liiankin hyvältä ja onnelliselta. En vaan osaa suhteuttaa tätä kaikkea. Yritän pitää itseni kasassa.

Oon istunu tässä varmaan puol tuntia ja kirjottanu näitä. On ihan sellanen muumio-olo. Tai ei... semmonen tahmee ja pysähtyny olo. Kuulostaa kyllä aika paljon muumiolta. Mun pitäis ryhdistäytyä. Syödä aamupalaa, pukea ja vaikka leikkiä kissojen kanssa. Illan saan viettää äidin kans kahdestaan, se saattaa olla mukavaa tai sitten ei.

Äh, emmä tajuu mitä mä tässä enää istun ja nyhjään. Meen mieluummin turhautumaan sit jonnekin muualle, jos tässä nyt kerran pitää turhautua.