IRC-Galleria

Koko päivä menny ihan eri tavalla, mitä suunnittelin. En oo ehtiny kattoo ensimmäistäkään koulutehtävää (mikä ehkä toisaalta on hyvä, en olis jaksanu yhtään keskittyä) ja muutenkin kaikki asiat on tapahtunu ihan eri järjestyksessä, mitä ajattelin. Ei sais suunnitella mitään niin tarkasti, ku yleensä suunnittelen. Ei ne suunnitelmat koskaan pidä paikkaansa. Paitsi jos suunnitelma koskee oman kämpän siivoomista ja kaupassa käymistä ja tämmöstä puuhaa. Jos taas suunnittelen kodin ulkopuolella tapahtuvia asioita, ne ei kyllä pysy hanskassa.

No, näin kuitenkin Maijan, kun se tuli käymään Suomessa, on täällä viikonlopun yli. Se oli mukavaa, ehdittiin muutama tunti hengailla päivällä. Se lähti siskon ja muun niiden teatteriryhmän kanssa Mikkeliin johonkin sellaseen kilpailuun tms. missä ne esittää niiden viime kevään näytelmän ja sit siellä on muitaki samantapasia teatteriryhmiä.

Tallillakin oltiin ja pitkästä aikaa lähdettiin heppojen kanssa lenkille. Matka meni suht normaalisti ja melko rauhallisesti lukuunottamatta yhtä kertaa, kun Pipo pelästy jotain miestä jonkun talon pihassa ja sai hetkellisen paniikkikohtauksen. Toisella kertaa se sitten vaan pinkas ylämäessä laukkaan, ihan yhtäkkiä, ei pystyny yhtään ennakoimaan. Hilkka oli mulla tavalliseen tapaan narun päässä ja kulki siellä perässä. Se ei tietenkään salamannopeesti voinu reagoida Pipon liikkeisiin, joten se nyppäs siitä narusta ja samassa hetkessä mulla oliki sit oikee olkapää pois sijoiltaan. Olin just ekalla sätkykerralla sanonu, että yks kaunis kerta mulle vielä käy niin. Hetken olin aika hätääntyny, ku sattu niin saatanasti ja mietin, että miten saan sen takasin paikalleen, ku kärryissä istuttiin enkä varmaan olis kovin kivutta pystyny poiskaan nousemaan. Onneks sit sain nojattua sen verran eteen ja alas ja vähän avitettua vasemmalla kädellä, et meni, ku meniki olkapää paikalleen. Sattuu kyllä edelleen, ku tiettyihin suuntiin liikuttelee, mutta varmaan lihaksetki vähän venähtäny. Enköhän mä tästä elvy. Tosin jää kyllä sunnuntain tallihommat tekemättä :)

Nyt oon sit ikään kuin porukoilla jumissa. Ne taitaa molemma olla Tampereella parhaillaan ja oisin muuten lähteny omin nokkineni kotiin täältä, mutta en saa kaikkia tavaroita ja kissoja raahattua tän kätösen kanssa. Mun pitää siis odottaa niitä, että saan vähän apua. Kai mä täällä saan aikani kulumaan. Voisin tietysti katsoo ton Charlie and the Chocolate Factoryn, jossei täs muuta oo. Ois kyllä hyvä päästä kotiin jo tänään, ku huomenna on kaikkee tekemistä ennen ku se mun ystävä tulee kylään. Mut enköhän mä haldaa, vaik siirtysin kotiin vasta huomennaki.

Nyt on kaikesta huolimatta kovin hyvä mieli, koska maailman ihanin poika lähetti viestin tänään ja tulin siitä niin hirmusen onnelliseks. Kyllä tää tästä taas. Emmä nyt pysty enempää ajattelee.