IRC-Galleria

Sitä oli aamulla niin paljon, että koira ei millään halunnut mennä normaaliin paikkaansa pissalle :D Kai sille taas täytyy joku polku tampata. Otti se sentään muutamia spurtteja tossa aamulla, kun oltiin töihin lähdössä.

Eilen oli viikon viiminen ratsastustunti. Olin pettynyt. Paikalla oli sijainen, joka on kyllä ennen pitänyt tosi hyviäkin tunteja, mutta eilinen oli niin turha. Alkuverkka lupas ihan hyvää, mutta siihen se sitten lässähti. Tunti kesti vain 50min, yli puolet siitä ajasta käveltiin. Harvemmin käy niin, että tunnin aikana ei tuu edes erityisen lämmin. Odotin tosi paljon eilistä tuntia, kun se olis voinut olla ihan täydellinen päätös hyvälle ratsastusputkelle, kun oltiin tiistaina ja keskiviikkona Akun kanssa niin liekeissä. Nyt sille oli tuotu kangetkin, ja niitä eilen kokeilin, mut turhat ne noissa tehtävissä sitten oli. Ratsastin vaan kankiohjat pitkänä.

Tykkään mun vakkariratsastuksenopettajasta tosi paljon. Yleensä meidän tunneilla on hirveen selkee kulku. Alkuverkka pyörii aina jonkun tietyn aiheen ympärillä, ja luonnollisesti valmistelee sitten seuraaviin tehtäviin. Ja tehtävät hankaloituu lopputuntia kohden ja muutaman kerran tunnin aikana otetaan LYHYT lepokäynti, eikä maleksita minuuttikaupalla turhaan ympäri maneesia. Ihan lopuks on tietysti ihan kunnolline loppuverkkakin. Tollasen tunnin aikana vertyy niin ratsastaja kuin hevonenkin, etenkin suomiputet kaipaa aika paljon kaikenlaista verryttelyä ennen kun ne alkaa olla siinä kunnossa, että voi alkaa tehdä oikeita töitä. Sellanen ihme hipsuttelu ei auta yhtään mitään. Eli joo. Eilen illalla hiukan sapetti, kun hevonen oli taas mitä parhain, mutta tunti ihan tympee.

P lähtee tänään Rukalle ja tulee takas su-ma välisenä yönä. Ajattelin viettää laatuaikaa eläinten kanssa, askarrella joulukortit loppuun ja hevostella vähän. Muuten koitan nautiskella rauhallisuudesta kotona. Tekee joskus niin hyvää, kun saa olla vaan yksin (vaikka mä pelkäänki pimeetä :D). Tai mistäs sitä tietää, vaikka innostuisin kutsumaan jonkun kaverin kylään! Ai niin, eihän mulla oo kavereita :)

Tänään meen äidin kanssa katsomaan mummua ja tuffaa sairaalaan. Tuffa joutui sinne viime viikolla, kun oli kaatunut kotona ja maannut lattialla yli puoli vuorokautta. Onneks ei mikään paikka ollu menny rikki, oli vaan ikäviä ruhjeita. Äidille tuffa oli sairaalassa puhunut hiukan jotain omituisia juttuja, ja äiti oli ollu ihan ihmeissään. En tiedä sitten, onko niihin juttuihin tullu jotain selvyyttä. Tuffa siis kertoi, että heillä kotona jotkut oudot ihmiset pitää juhlia ja tekee sellaisia asioita, että hän ei oikein haluaisi edes katsoa, ja niillä on jotain erikoisia eläimiäkin siellä. Lisäksi tuffa kai jännittää, elääkö hän 84-vuotissyntymäpäiväänsä asti. Hälle oli joku sukulaismies todennut, että ei oo siinä suvussa yksikään mies elänyt yli 84-vuotiaaksi, ja tuffalla olis kyseinen syntymäpäivä ens viikolla. Vitsailihan se, että aikoo tehdä samoin kuin 80-vuotissyntymäpäivänäkin. Istuu olohuoneessa katsomassa kelloa niin kauan, että vuorokausi vaihtuu ja näkee sen syntymäpäivän tulon, tuffa on siis syntynyt joskus heti puolenyön jälkeen.

Tollanen on kyllä sellanen asia, että ei sais mennä kenellekään sanomaan. Vaikka miten tuffakin on sanonut, että hän on valmis ja hyvän elämän elänyt, niin varmasti tollaset puheet saa aikaan aika ikävän olon ja sitä vaan alkaa odottaa, että miten käy...