Olinpa mä eilen reipas. Oikein yllätyin! Kävin töiden jälkeen heti koiran kans lenkillä ja sit söin välipalaa ja olin melkein varma, et simahdan sohvalle sen jälkeen. Mut ei!
Mulle tuli yhtäkkiä ajatus, että mä paistan lättyjä, kun P on reissussa, et sil ois jotain herkkua sit valmiina, kun se tulee kotiin. Tein taikinan ja jätin sen hetkeks aikaa lepäämään ja sillä välin siistin keittiötä ja pesin vessan \o/ Sit vielä myöhemmin laitoin dippivihanneksii valmiiks ja pesin viinirypäleitä ja muita hedelmiä iltapalaa varten. Hoitelin ja ruokin koiran ja kissat ja sit kello olikin jo kymmenen ja P tuli kotiin :)
Tavallisesti mun illat on menny sitä rataa, että tuun töistä, syön ja oon niin väsyny, etten jaksa liikkua. P on yleensä ulkoiluttanu sit koirankin. Eilen pääsin sit ihan hyvin kuitenki töiden jälkeen liikkeelle, ku otin vaan koiran ovesta ulos saman tien, ku pääsin ite kotiin. Jos olisin siinä välissä ruvennu välipalaa syömään, niin peli ois ollu ihan menetetty.
Eilen oli tosi kaunis ilma ja pidemmänkin kävelylenkin ois voinu tehdä, mutta oli oikeesti niin liukasta, et mä en vaan viittiny kävellä kauheen pitkälle. Sillon on jo nimittäin tosi liukasta, kun koirallakin sutii. Mä koitin kävellä rauhas ja kattoo mihin astun ja silti meinasin vetää lipat säännöllisin väliajoin. Vaikka teitä oli osittain hiekoitettukin. Tuntu kyllä koirakin väsyvän siitä kävelystä, kun se oli niin kauheen rauhallinen koko loppuillan.
Mul on soinu lauantaista asti päässä Emma Salokosken kappale Veden alla. Serkkutyttö laulo sen silloin siellä häissä, kirkossa. Se oli aika vaikuttava esitys.