Tuli sitten heti eilen lumivyöryuutisia Norjasta, ihan läheltä sitä paikkaa, missä matkalaisetkin on. Aika synkkää. P:kin laittoi iltasella viestiä, että hengissä ollaan. Mä olinkin uutispimennossa koko illan, kun töistä lähin suoraan tervehtimään kissoja ja sitten kaverin luona käymään. Toi vyöry oli silti sattunut kai sellasella alueella, mikä on erityisen vyöryherkkä ja siitä oli Topptur -kirjassakin varoteltu. Ja sen verran vaikee reitti kai, että ei noi meikäläiset sinne olis lähteneetkään. Mut pisti silti jälleen kerran miettimään, että ihan oikeesti siellä voi käydä jotain...
Edellisyön nukuin huonosti muuten vaan ja viime yönä koira valvotti. Se vetäs illalla kauheen annoksen raksuja ja sit sen seurauksena ilmeisesti janotti aika tavalla. Se ei myöskään kakannu koko päivänä ja varmaan vähän maha vaivas. Se ravas yöllä juomassa vähän väliä ja piti mua hereillä. Sit sillä olikin jo pissahätä ja mä siinä kivasti ulkoilmassa piristyin, kun piti ruveta pukee vaatetta päälle ja lähtee lenkille. Kotona ois vaan avannu ulko-oven ja homma ois ollu sillä selvä :) Yks kaveri totes, et vauvakin ois varmaan helpompi.
Tiedä siitä sitten, mutta ei tossa valvomisessa muuta tylsää ole kuin se, että aamulla on kuitenkin pakko lähtee töihin ja saada jotain aikasekski. Jos sais jäädä kotiin päiväks niin fiilis ois vähän eri. Ei varmaan sillä tavalla ottais stressii siitä, että nukkuuko vaiko ei. Mikään ei oo rasittavampaa kuin kattoo yöllä kelloo ja todeta, että noin vähän aikaa nukkua, pakko nukahtaa kohta ja sit yllättäen ei vaan nukahda.