Keskiviikon suoretki oli ihan mainio! Pomo kyllä hämmästyneenä kyseli, että meinasinko oikein lähteä kävelemään. Jaa niinku täh? En kai mä ny ihan liikuntakyvytön sentään ole! Se lenkki oli sitä paitsi jotain kolmisen kilsaa ja sisälsi evästauonkin välissä...
No, sen retken jälkeen suunnattiin sitten Ahlströmin tilalle Noormarkkuun, Kolin saunalle. Se oli hieno paikka! Siellä pidettiin tj:n katsaus ja syötiin hyvin. Sit oli saunomista ja paljussa lillumista loppuilta. Mä kävin vaan saunomassa, kolme kertaa, ja vilvottelin kaikes rauhassa välillä terassilla. Paljuun en viittiny mennä kiehumaan. Ensinnäkin se oli ääriään myöten täynnä (enimmäkseen humalaisia, holtittomia miehiä) ja arvelin, että olis tullu huono olo siellä lämpimässä vedessä. Osu kyllä niin hieno, tuuleton ilta sille päivälle. Oli vielä kymmenenkin aikaan illalla 15 astetta lämmintä!
Mut voi tuska, miten se illanvietto kuitenki kostautu! Oltiin kyl jo ehkä 23 aikaan kotona ja nukkumaan menossa puolilta öin, mut siis mun eilinen päivä meni niin harakoille. Noustiin joskus kympiltä aamupalalle ja oltiin ihan kaikes rauhassa siinä pari tuntii. Mun oli silti pakko mennä siinä kohtaa päikkäreille ja heräsin joskus kolmen aikaan vasta... Sen jälkeen tehtiin koisun kans kävelylenkki ja haettiin vähä ruokaa ja loppuilta meni taas vaan maatessa, kun ei yksinkertasesti jaksanu tehdä mitään.
Viime yö meni vielä valvoes, kun oli kaikki jotenki huonosti. Mä oon nytkin aivan tajuttoman väsyny, niin väsyny, et on ihan huono olo. Ja silti vaan sitkeesti tulin töihi. Ei varmaan ollu eritysien järkevää! Mutta kun en oo oikeesti kipee, niin ei osaa olla poiskaan. Tulee aina vaan sellanen olo, et huijaa ja lusmuilee, jos ei oo vähintään 67 asteen kuumees ja pää kainalos. Eipä musta silti täällä mitään hyötyä ole, kun en saa mitään aikaseks. Eikä mulla oikeestaan ole ihan kauheesti töitäkään. Nii, et mitä jos vaan luovuttais ja lähtis kotiin kärsimään...