Mul oli melkei koko viikon joku ihme köhä. Ei kunnon flunssaa, mut koko ajan sellanen olo, et kohta iskee päälle. Koskaan ei iskeny, ja hyvä niin, mut Nepulle sen sijaan iski.
Tiistaina hän oli ihan hyvävointinen ja keskiviikkona sit ihan kipee. Se yökin meni ihan harakoille, ku hän heräs nyyhkyttämään monen monta kertaa. Oliki sit muuten eka kerta tytön syntymän jälkeen, ku oon nukkunu niin huonot yöunet! Siin hän sit yski, aivasteli ja niiskutti koko keskiviikon ja iltaa kohden tuli vaan kärttysemmäks koko ajan. Särkylääkkeen voimalla onneks seuraava yö meni hyvin ja eilen oliki sit jo ihan eri ääni kellossa. Tänään aamulla Nepu on ollu oma touhukas itsensä jo, vaik vähän viel nenä vuotaaki.
Huomaa kyl, et Nepuu on alkanu kyllästyttää, ku ollaan täs vaa monta päivää putkee oltu kotona. Ei oikee tahdo omat lelutkaa enää viihdyttää, ja siks me ollaanki leikitty erilaisil muovikippojen kansilla ja vispilöillä ja muilla kivoilla tavaroilla. Tänään hurautetaan tekee pikane visiitti mummulaan, ku he on koko viikon odotellu meit kylää. Josko se piristäis sekä tytön että koiran mieltä, ku vähä maisema vaihtuu!
P tuleeki kotiin "jo" la-su välisenä yönä. Aika äkkii tää viikko täs sit kuitenki meni, vaikka must alkuun tuntu, et ei täst tuu mitää. Ei sen takii, ettenkö jaksais ja pärjäis tytön kans kaksi, mut illat on aina yksinäisii ja emmä tiä, kyl mä vaan puolisooni kotiin kaipaa, ku se on pois. Oli mun äiti täällä kolmena päivänä silti meidän seurana ja mulla oli seuran kokouski tiistaina, et ei sentää ihan semmosta perusolemista oo ollu pelkästään.
Melkein tuli kahvikriisi täs aamusti. Pavut oli koneest vähissä ja pakastimessakaa ei ollu ku vajaa pussi, joka seki sit tyhjeni, ku kaadoin sen tonne koneesee. Tarvinnee huomenna käydä hakemas papuja vaikka Viva la Coffeesta, et on sit puolisolleki kaffetta sunnuntaiaamuks.
Nyt mun tarttee ottaa uutta vettä lasiin, koska kissalapsi kävi vaivihkaa vähän hörppimässä siitä.