IRC-Galleria

Tajusin vast just, että kohtahan on jo HEINÄKUU. Moro! Mitä vauhtii nää päivät oikein menee? P:llä alkaa sentään tän viikon jälkeen kesäloma, se on ihan lystiä, vaik ei meillä mitään kummempia suunnitelmia oo.

Eilen oli melkosen lämmin päivä. Olin illalla vielä ratsastamassakin, kun tiistaina en päässy. Tuli ihan kyl hiki... Yöllä sit jytisi ihan urakalla. Heräsin semmosiin pienempiin jyrinöihin ja mietin, et nousen pistää ikkunan kii sitte, jos se meteli kovenee. Koveni se sit aika pian. Kissoil oli ikkuna tarhaan auki ja kävin senki sit pistääs kiinni, ku alko sataa. Kissoi ei näkyny missään. Pienen penkomisen jälkeen löysin molemmat saunasta piilottelemasta. Koira oli kans vähän jännittyny. P ja Nepu kuorsas autuaan tietämättöminä mistään ukkosista :D

Tiistaina oli P:n isän syntymäpäivä. Me oltiin jo aiemmin puhuttu, et jos käytäis jossain ravintolassa juhlistamassa, kun tiedettiin, et he haluaa lähtee pois kotoa mahdollisia vieraita pakoon. Siinä sit soudettiin ja huovattiin vähän, mut lopulta he pääty siihen, et he tulee meille ja mennään sit yhdessä syömään. Oli aika rankka reissu, kun Nepu ei ollu nukkunu kunnon päiväunia ja pelkäsin, et se vetää jotkut megaväsyraivarit keskellä Buccoa (ei onneks - sen sijaan hän heitteli lusikoita ja lautasliinoja ja kaikkea käteen sopivaa pitkin lattioita :D onneks oli aika tyhjä ravintola!) ja sit isovanhemmat oli aika jännittyneitä siitä ravintolassa asioimisesta. Piti pitää aikamoinen tsemppaus päällä koko ajan.

Ruoka kuitenkin maistui sit kaikille oikein hyvin ja ilta oli mukava. P:tä sit vähän alko kuitenkin masentaa, kun saatteli vanhempiaan autolle täs meillä. Isänsä oli (taas) alkanut puhua, että nyt pitäisi ihan tosissaan sitten miettiä, miten kaikki sitten hoidetaan, kun häntä ei enää ole (piristävästi viime viikolla tuumi, että mahtaako noita 85-vuotissynttäreitä enää ollakaan). Kyllä mä tietysti ymmärrän, et toi on varmaan hänen tapansa käsitellä vanhenemista ja kuolemaa. Mutta kun sitä on mitä ilmeisimmin jatkunut n. vikat 20 vuotta jo. P kerto, että joskus vuosia sitten isänsä oli halunnut esitellä jotain tekemäänsä excel-taulukkoa, koska äitinsä ei ollut suostunut kuuntelemaan. Siellä oli sit ollu kaikki pankkitunnukset ja muut tärkeet listattuna ja ties mitä.

Toki täytyy ymmärtää P:n isän huoli, koska hän on kaiketi yksin hoitanut perheen talousasiat ja kai häntä mietityttää, miten puolisonsa sitten pärjää kuolemantapauksessa. Mutta kun noh... en mä tiedä, ei kai tollasiakaan nyt vuosiakausia etukäteen voi järjestellä täydellisesti valmiiksi? Tietty varmaan P:kin on halukas istumaan alas ja käymään noita juttuja läpi, jos isänsä niin haluaa, mutta kai hän kaipais vähän luottoa siihenkin, että kyllä me sitten niistä asioista selvitään, vaikka kaikkee ei ois viimesen päälle viilattukaan. Eikä sekään ole sanottua, että P:n isä on se, joka ensimmäisenä lähtee, vaikka se nyt ehkä se todennäköisin tilanne onkin.

Mulla on itellä vaan ollu jotenkin tosi kurja olo, kun tiedän, että P:tä mietityttää ja surettaa vanhempiensa kuolema muutenkin, ilman, että sitä vielä pitää ns. oikein hieroa naamalle. Joka kerta asia tulee puheeksi jollain tasolla, kun käydään kylässä tai muuten nähdään. Mä sit koitan vaan olla jotenkin tukena.