Askartelisin itelleni korutelineen. On alkanu jotenki kyllästyttää, kun rakas pieni tyttöni tonkii kaikki mun rihkamakorut joka päivä vessan kaapista pitkin lattioita. Se on kyllä hellyyttävää, kun hän myös sovittelee niitä (mistä lie oppinut?). Mutta silti mua vähän joskus rasittaa kerätä ja selvitellä niitä solmuja. Toki jättäsin Nepulle muutaman korun jemmaan kaappiin, mutta sais suurimman osan siististi riippumaan johonkin. Mun kaulakoruista suurin osa on varsin pitkiä, joten ne tahtoo sotkeutua rasiassakin.
Nepu muuten kävelee. Vähän haparoivasti, mutta nyt se melkein mieluummin silti jo tepastelee menemään konttaamisen sijaan. Kohta se varmaan jo juokseeki, sit vasta kiirettä pitää.