Nukuin aika pitkään ja hyvin, mutta silti väsyttää. Tuntuu toi herääminen ja sängystä nouseminen olevan muutenki niin vaikeeta. Eräs ihana mies kyllä on nyt lähteny ulkoiluttamaan koiraakin, ettei mun tarvii heti nousta. Mitäköhän hyvää oon elämässäni oikeen tehny, et oon ansainnu sellasen miehen?
Mun pitäis tänään käydä koululla hiukan jututtamassa koulutusohjelmavastaavaa, että tiedän mitä opintojaksoja ottasin syksylle ja keväälle ja päläpälä. Toisaalta ei yhtään huvita (koko koulu ylipäätään), mut kyl tää on vähän pakkojuttu, että saan koulun joskus päätökseen. Puhuin rva Toimitusjohtajan kans just viime viikolla opinnäytetyöstä ja tuumittiin, että jos tossa loka-marraskuussa alottelis sitäkin sitten, että saa sen ajoissa keväällä valmiiks. Kai tää täst.