IRC-Galleria

Oli niiiiiin ihana mennä eilen illalla nukkumaan, väsytti tosi paljon ja sit sai vaan kääriytyä peittoon ja pesiytyä P:n kainaloon onnellisena.

Tietysti sit klo 03:14 kissalapsi alko järjestää itelleen taas tekemistä, kun muut halus nukkua. Se alko siivota tietokonepöytää pudottelemalla asioita lattialle, se pyyhki pölyt telkkarin päältä kissa-antennilla ja sitä rataa. Lopuks se istahti takaoven eteen ja alko vaativasti raapia sitä. Päästin sitten kaikki kissat ulos. Koirakin kävi pihalla. Sen jälkeen sain kyllä kohtuullisen hyvin nukuttua, mutta en meinannu millään löytää sopivaa asentoa ja selkä ja niska alko jotenkin väsyä ja jumittaa. Kiristelee vieläkin sen verran, että meinaa särkee päätä. Aamulla väsytti niin, että hermot petti ihan tyystin. P anto mun hääriä ihan rauhassa, se ruokki eläimet ja teki mulle eväätkin valmiiks. Se on ihana. Mua harmittaa, kun oon tämmönen hermoilija ja ärsyynnyn niin helposti. Kyllä sen pitäis tietää, etten ärsyynny siihen, vaan ihan omaan itseeni, tavaroihin tai johonki turhaan. Oon ainaki sanonu P:lle, että en oo siihen ärsyyntyny, vaikka olisinki äksy. Toki on ollu niitäkin tilanteita, kun P on aiheuttanu jotain harmistusta, mut sen oon kyllä sanonu suoraan. Ja oikeesti ne harmistuksetki on ollu aika minimaalisen pieniä.

Mepäs käytiin muuten eilen rullakebabilla asuntoesittelyjen jälkeen. Ei jaksettu kokonaan syödä, se rulla oli ihan tajuttoman kokonen. Tänään me kokataan ite. Ja tehdään vähän pihatöitä. Täytyy haravoida ja melkein tarttis ajaa nurmikkokin. Koko piha on täynnä koivunlehtiä, kun naapurin sedän pihassa on iso koivu, joka ystävällisesti tiputtelee kaikki lehtensä just mun pihaan. No mut pieni pihan kuopsutus tekee ihan hyvää, saa vähän raitista ilmaa ja sitä rataa.

Olis kyl niin hinkua ostaa talo. Tästä se vaan pahenee, kun käy kattelemassa eri esittelyissä. Toisaalta, jos ei niissä käy, ei ikinä löydy sellasta mieleistä. Näytöissä saa vähän jotain mielikuvaa siitä, millasta vois haluta ja mihin "voi tyytyä". Täytyy kuitenki asennoitua siihen, että jotain muutoksiakin täytyy tehdä. Kunhan olis esimerkiks keittiö ja pesutilat semmoset hyvät, ne rempat on aina niin hintavia. Tarvis olla vähintäänkin yhden auton talli ja mielellään sen yhteydessä ainakin autokatos toiselle autolle, tarpeeks varasto/askartelutilaa, iso piha (et voi hypoteettisen tulevan juniorin kans ajaa siinä mopolla ynpyrää (huom! selkeesti hypoteettisen tulevan juniorin on ajateltu olevan poika)) ja talossa itessään mielellään riittävät pesutilat, mielellään kahdella suihkulla, mielellään yläkerta ja isohkot huoneet. Kyllä hakemista riittää. Eilisistä molemmat oli tavallaan kivoja, mut jos olis ollu vähän sen toisen talon tyylinen ratkasu sen ensimmäisen paikalla, autotalleineen ja varastoineen, niin sit olis ollu jo aika vaikeeta jättää tilanne käyttämättä. Tosin pitäis kyllä vähän tutkiskella jotain lainalaskureita ja miettiä paljonko oikeesti olis varaa ottaa lainaa alle taloa varten ja jättää vielä ylimäärästä mahdollisille muutostöille. Nyt tää katseleminen ei sentään maksa mitään. Jos ens vuonna sitte silleen niinku tosissaan.

Mä oon jo päättäny kumman sukunimen otan, kun mennään naimisiin. Se on hyvä, et nää tärkeet asiat keskustellaan ajoissa =) Äiti hihku innoissaan, kun juteltiin näistä jutuista lauantaina: "Sehän on ihan vakavissaan!". Niin on, olen minäki. Ehkä ens vuonna ei tarviikkaan pitää niitä vanhapiikapileitä sitte, niinku äiti tos aikasemmin uhkas. On kuulemma joku vanha perinne, et jos tyttö ei oo 24-vuotiaana vielä naimisissa, pidetään vanhapiikajuhlat. Varmaan sen kunniaks, ettei sit enää voi kelvata kellekään =) Mä toivon, että tilanne on pelastettu jo pelkästään sillä, et mulla sentään on se tuleva sulho, vaikken naimisissa oliskaan ens syyskuun neljänteen päivään mennessä :D

Hurjaa. Mä luulin (ja päätinkin), etten koskaan rakastuis kehenkään näin (no tätä en oikeestaan ihan silleen päättäny) ja suunnittelis tulevaisuutta näin nopeesti, mut näemmä sitä joutuu pyörtämään useampiakin periaatteita tässä kohtaa. On siel romukopassa jo muitaki periaatteita, esim. se, että en koskaan ala ainakaan työkaverin kanssa. Tässä sitä sit ollaan. Mut P on ihanin. Toivottavasti se jaksaa mua, vaik oonki erittäin lahjakas turhautuja. Kai se sit käskee mun ryhdistäytyä, jos sitä alkaa ottaa pannuun.

Äiti anto pullalähetyksen mukaan lauantaina. Mustikkapiirakka on vielä syömättä. Se pitää syödä tänään, ettei se ehdi kuivahtamaan liikaa. Eilen syötiin korvapuustia. Onneks älysin ostaa kaupasta maitoa lauantaina. Pulla ei oo mitään ilman maitoa.

Pullapulla!