IRC-Galleria

Oi voi. Kyl sielt Tuppereilt vaan aina tulee tilattua hirveellä summalla tavaraa. Vaik ei kai se sinänsä nyt niin kammottavaa ole, ku oon käyny ehkä yksillä kutsuilla kerran kahdessa vuodessa =) Nyt tuli tilattua kippoja reilulla satasella, mut niille on kyl tarvettaki. Pitää hommata vähän isompia säilytysastioita, kun nyt pitää säilöä kahden ihmisen juttuja.

Tilasin
- Samba-kulhosetin (4 kulhoa)
- Salaattilingon
- MiniMax-kulhot (2 kulhoa), sellaset kokoonpainettavat
- CheeSmart Mini -juustokuvun

Ja tällä viikolla pitäis tulla ne H&M:n rääsyt. Sit saa loppuu tuhlaamine. Toi melkein parin sadan asuntolaina kyl takaa rahahuolet loppuelämäks :D

Ihan vaan joskus kypsyn tohon kouluun. Tai ehkä paremminkin erääseen opettajaan. Meillä oli tänään tentti. Viime viikolla valmistautumistunnilla se painotti, että meidän tentti taitaa olla viiminen paperimuotonen tentti kyseisestä opintojaksosta. Tänään aamulla se sitten tentin alkaessa sano, et onki suunnitelmat muuttunu ja tentti on sähkösenä, mikä tiesi sitä, että se on ihan erilainen ku paperiversio ja hyvällä tuurilla on lukenu "väärin" (vaikka matskut saikin olla mukana). Sit meidän piti tänään tentissä palauttaa yks harjotustehtävä, josta nimenomaan oltiin aikanaan sovittu, että se palautetaan paperiversiona. Nyt, kun palautin sen tehtävän, opettaja sitten sano, et "ei kun me tunnilla sovittiin, että se palautetaankin sähkösenä". AHA! Ni, että sen pitää ite aina vaahdota siitä, et kun jotain sovitaan niin siitä pidetään myös kiinni ja sit mennään systeemejä muuttelemaan miten sattuu. Kyllä tollasista muutoksista pitäis pistää ryhmälle vaikka sähköpostia, kun ei se sana aina kulje niille asti, jotka on joltain tunnilta ollu pois syystä tai toisesta. Onneks on mahis antaa opintojaksopalautetta. Ei oo ihan eka kerta näit mukavia tempauksia tolta opettajalta. Raskas!

Kauhee nälkäki, ku en ehtiny syömään mitään aamulla - taaskaan. Enkä yhtään tiijä, mitä ruokaa keksisin hakea.

Ja illalla olis yhdet Tupper-kutsut. Mietinki, et varmaan olin unohtanu jotain, ku tuntu, et tälle päivälle ei oo mitään ohjelmaa...

Ei jaksas enää odottaa, et taloasiat etenee ja järjestyy!

Oltii tänää mummulassa kylässä. Siel oli voileipäkakkuu ja se oli hy-vää.

Solis sit nimii vaille selvä honma.

Ehkä tässä tarjousväännössä kohta päästään kumpaakin osapuolta miellyttävään lopputulokseen. Hiukan vatsanpohjassa jo kutkuttelee =) Tänään pankintäti vielä pistää tarkemmat tiedot niistä lainahommista, kun se on saanu lopulliset laskelmat tehtyä. Se kyllä sano, että mitään hämminkiä ei pitäis olla, mutta muutama asia oli, mitkä tarvii varmistaa. Hiukan se rahamäärä kauhistuttaa toisaalta, mut mikäs tässä sitä maksellessa, ku meil molemmilla on vakituinen työ ja mäkin valmistun koulusta toivottavasti justkohtapian, niin rahaa alkaa tulla taas normaalisti, ku ehdin tekee töitä sen 3 7,5h viikossa. Se talo on kuitenkin sen verran iso, että me, eläimet ja tulevat junioritkin sinne sitten mahtuu. Ollaan jo täs alustavasti mietitty sisustuksestakin jo sitä sun tätä, mutta ei kai pitäs vielä ihan liikaa innostua. Ei kaikki oo vielä ihan 100% varmaa kuitenkaan. Mut tää tuntuu hyvältä!

Mä tulin töihin, et pomo vois antaa palautetta mun oparista. Onneks en tullu kahdeksaks, koska se ei oo töissä vieläkään ja kello käy jo kymmentä. Ärsytää!!!! Perjantai ei oo mulla normaalisti työpäivä enkä saa tästä rahaakaan niin hiukanko ketuttaa kökkiä täällä sit turhaan. Voisin oparia kirjottaa kotonaki. Ärh.

Noni. Asiat on pistetty liikkeelle. Nyt odotellaan ja ihmetellään ja pidetään sormet ja varpaat ristissä.

Vähän harmittaa P:n vanhemmat. Tai ei ne varsinaisesti harmita vaan se, että me nyt väkisinkin tässä pahotetaan niiden mieli. Me kun ei olla menossa naimisiin ennen tuota talon hankintaa ja yhteenmuuttoa. Jos kaikki sujuu, päästään kesällä omaan kotiin. Eikä me olla häitä tälle vuodelle kaavailtu pidettäväksi. Meidän lupaus avioliiton solmimisesta ei näytä heidän mieltään parantavan, vaan en ymmärrä miksi. Ei ole tarkoituksena olla "ikuisesti kihloissa" vaan häät on suunnitteilla n. vuoden päähän. Ja hekin sen tietävät. Surettaa, kun ei haluais toisille huonoa mieltä. Toisaalta itsestä tuo vanhanaikaisuus tuntuu vähän vieraaltakin, ei ole ihan tällasissa merkeissä tullut asioita pohdittua.

Se talo oli ihanampi ku muistinkaan. Tänään pitäis käydä vielä neuvottelemassa lainasta ja sit vaan on pidettävä peukkuja.

Kääk!

Semmost se sit o. Toiset ihmiset löytyy uudelleen pitkän ajan päästä ja toiset vaa sanoo kiitos ja hei. Ei toisii voi vaa yhtäkkii jättää! Ei tää nyt enää oo mikään uus juttu, mut tässä kaiken muun pohtimisen lomassa taas tuli voimakkaammin mieleen.

Mä oon kyl surulline. Mut ei kai asiat siit silti parane. Yritin sen verran, ku osasin ja pystyin, eikä se auttanu ni taitaa olla aika luovuttaa. Melko paljon kyllä kaihertaa, kun ei voi jakaa mitään asioita semmosen ihmisen kans, jolle ennen kerto kaiken. Ei voi puhuu mitää. Ei kai, jos se auttamatta pahottaa toisen mielen - tavallaan. Äh. No. Mä en tätä valinnu.

Se mun vanha ystävä, jota kaipailin, vastas mun lähettämään mitäkuuluu-tekstiviestiin viimeyönä. Luulin, että se numero ei oo enää voimassa, kun viestiä lähettäessä ei tullu mitään välitystietoja laisinkaan. Kyllähän toi vastauski tuli vasta muutaman päivän päästä siitä, ku ite kirjotin viestin. Vähä mul on hyvä olo nyt!

P.S. Iiiuuuu - tänään olis se toinen asuntoesittely!

Mua edelleen vaivaa sellane juttu, et mun vanha ystävä on kadonnu jonneki. Tää asia pulpahti mieleen taas sunnuntaina, mut ei mun kikkakolmoset auttanu lainkaan. Puhelinnumeroa ei löydy mistään, mitään muutakaan tietoa ei löydy mistään, kukaan ei tiedä siitä ihmisestä mitään. Ääh. Taitaa olla turhia yrityksiä nää. Kaiholla vaan taas muistelen kaikkia mukavia aikoja. On mulla yks kissa muistuttamassa siitä ihmisestä sentään...