IRC-Galleria

Joo. Huono. Venumista ja vanumista, turhautumista, kiire, väsy, nälkä ja sitä rataa. Hiukan ärsyttäis. Mut eipä siitä sen enempää. Varmaan menee ohi jossain vaiheessa.

Mä kirjottelin eilen toistakymmentä osotteenmuutoskorttia. Alkaa toi muutto tuntuu jo melkein todelliselta. Jännää kyllä, et ei oo vieläkään iskeny semmone hullutus päälle, vaik tietää, et meillä tosiaan ON oma talo ja kohta me muutetaan sinne, ja pakkauskin on jo käynnissä. Emmä tiiä. Me luvattiin mennä kattoon tässä jossain vaiheessa sinne talolle yksii kattolamppuja, joita se myyjä yritti meille kaupata, kun ne on niin hankala kuulemma irrottaa katosta. Mä tiedän kyllä tasan tarkkaan, et ne lamput ei meille tuu, mut kai sitä kohteliaisuudesta vois käydä kurkkaamassa. Ne on semmoset kristallihirvitykset, jotka ei oikeen sovi meidän muuten selkeälinjaseen makuun ja sisustukseen. Samalla tarttis kattoo, et kuivurihomma on ok. Vois jopa muistaa mittailla vielä kunnolla sen vaatehuoneen, et saatas sinne kunnon vaatesäilytysjärjestelmä rakennettua jossain vaiheessa.

Tän päivän todo-listalla olis käynti vakuutusyhtiössä ja parturiajan varaus. Jos käyn värjäyttämässä ja leikkauttamassa hiukset nyt, niin ne on varmaan kohtalaisen ok vielä valmistumispäivänäki. Viimeks mun hiuksia ei leikattu lainkaan ja nyt ne alkaa olla raivostuttavan painavat, et pakko olis tehrä jotain. Petrolin sininen väriki on haalistunu aika... erikoisen näköseks. Njoo. Sit vaan ahkerasti oparia kirjottamaan.

Kesälomaanki olis enää viitisen viikkoo!

Olin eilen perheen kans Cont'akti -teatterissa katsomassa näytelmää Rakas Selim. Se kerto Selim Palmgrenin elämästä, lapsuudesta, opiskeluista, rakkaudesta, tietty sen ajan taiteilijaelämästä. Isä vaan muutamia viikkoja sitten kysy, että lähdenkö mukaan, ei meistä oikein kukaan osannu odottaa, millanen näytelmä olis kyseessä, mut se oli kyllä ihan kiva. Harrastajateattereissa on mukava käydä. Tää näytelmä oli kyllä yleissivistyksenkin kannalta oikein hyvä, en mä ainakaan tienny Palmgrenista muuta, kuin että se oli porilainen ja patsas sijaitsee Raatihuoneenpuistossa. Se rakastu Armas Järnefeltin vaimoon ja meni sen kanssa myös naimisiin. Vaimo kuoli myöhemmin aivohalvaukseen, ja Selim meni uusiin naimisiin edesmenneen vaimonsa oppilaan kanssa. Siinä näytelmässä tapahtu aika paljon ja nopeastikin välillä, mut tietysti oli pakkokin, koska tapahtumia oli niin paljon. Ei yhtään ainakaan harmita, että kävin sen kattomassa!

Viikonloppu oli muutenki mukava, vaikka ehkä vähän kiireinen. Perjantaina käytiin siskoa moikkaamassa illalla, lauantaina oli kaikkea sekalaista puuhaa, kävi yks vieraski, ja eilinen meni tietysti äitienpäivähömpötyksissä. Käytiin mummuloissa ja sen semmosta. Ostettiin äidille purkkiruusun. Ne oli kauniita persikanvärisiä kukkia saman värisessä hiukan raitasessa purkissa. Äiti rakastu niihin heti. Sanoinkin sille, että heti kukkakaupassa tiesin, että noi on sun kukkia ja P oli asiasta ihan samaa mieltä. Äiti tykkää kaikesta oranssista, ne kun sopii sisustukseen =) Mummuille vietiin pienissä söpöissä koreissa sitten pieniä orvokeita, toinen sai sinisiä kukkia pinkissä korissa ja toinen valkosia kukkia sinisessä korissa. P:n vanhempien luona me ei nyt käytykään, kun niillä oli eilen kiirettä raivata keittiötä tyhjäks keittiörempan takia. Me ehditään käymään siellä sitte myöhemmin.

Tuli vähän höpö olo, ku äidin vanhempien luona mummu ja tuffa molemmat taas alko miettiä sitten sitä, kun heistä joskus aika jättää. Tuffa sano äidille, et sen täytyy pitää huoli siitä, että se saa pitää heidän pianonsa, kun äiti kerta osaa pitää siitä huolta. Ja mummu jutteli myös jotain, että katotaan nyt, jos he ens vuonna vielä elää ja on... Tottahan se on, et he on jo vanhoja ihmisiä ja noin, tuffallaki sydän jo heikko, mut aina siitä tulee vähän ontto olo, kun kesken mukavan ajanvieton otetaan tuollaset asiat puheeks. Kyllä mä toivoisin, että heistä molemmat olis ens keväänä vielä hengissä. Ja yhtä lailla isän vanhemmat. Oli vielä illallaki vähän hassu olo noista puheista ja äidin kans sit vähän aiheesta juteltiinkin, kyl se siitä sit helppas.

Nyt mut joo, oon töissä ja pitäis ahkerasti näpytellä lisää tekstiä opinnäytetyöhön. Olin eilen illalla reipas ja kirjottelin sitä teatterista kotiuduttuani. Ei enää montaa päivää. Kohta on koulut käyty! Viimiset pinnistelyt alkaa just tällä sekunnilla ->

Nyt ollaa sit soiteltu kaikki asiat melkei selviks. Laajakaistat irtisanottu, samoin sähkösopimukset. Vesisopimuski on jo hoidettu. Pitää vaa vielä lukemat ilmottaa sähköstä ja vedestä. Jätehuoltosoppari tarvii vielä järjestää. On täs kaikkee! Täytys kai pitää jotai kirjaa asioist, ettei mikää unohdu. Seuraavaks saa sit ruvet vouhkaa noit muuttojuttui. Pakkaus on jo aluillaan, mut sit pitäs keksii mihin pistetään meidän toinen pesukone, toinen mikro, kaks ylimäärästä vedenkeitintä, ylimääräne jenkkikaappi jne. :D

JA SIT:

Pääsin tietokantajärjestelmien tentistä läpi! Sain kyllä vaan ykkösen, mut en mä siitä mitään hyvää numeroa odottanutkaan. Pääasia, et pääsin läpi ja voin valmistua, eikä tarvii syksyllä enää yrittää mihinkään uusintatenttiin tai pyrkii käymään vielä jotain kokonaan uutta opintojaksoa. Hiukan hienoa. Enää pitäis toi opari viilata kuntoon. Tänään pitäiski olla palaveria taas aiheesta. Oon koittanu tehdä töitä nyt sen eteen, mut en mä tiedä onks siinä enää mitään järkee. Ehkä pää selviää paremmin palaverissa, et olis helpompi taas kirjottaa.

Ai nii. Äiti soitti, et se oli selvinny siskon kans Suomeen ja kaikki oli menny ok. Mulle olis kuulemma vähän jotain tuliaisiaki. Emmä niist niin välitä, mut kiva nähdä Nellaa! Mennään tänään P:n kans käymään sit porukoilla.

Ohhoijaa. Eilen oli taas semmonen "hukkaan työmotivaation" -päivä. Pinnistelyllä sain kuitenki jotain aikasekski. Tänään pidetään taas palaveria, et jospa saisin v-lopun aikana työni edistymään silleen, et voisin tehdä opettajan ehdottamat muutokset siihen myös. Ens viikolla on kirjotettava se arvosteltava versio vielä ja siinähän se sit onki. Kai.

Hukkasin eilen 20 euroa. Kävin lounaalla nostamassa rahaa ratsastustuntia varten ja kun tallille lähtiessä tarkistin lompakkoa, raha ei ollutkaan siellä. Joko olen heittäny sen setelin johonkin tai vaihtoehtosesti jättänyt sen ottamassa siitä automaatista. Kätevää. No ei mitää, kyl rahaa o! :D Sillon tällön voi hyvin hukata vähän rahaa. Ei vaan, vähän kyllä harmittaa, koska rahatilanne ei oo mikään ihan maailman paras just ja silleen 20 euroaki tuntuu tärkeeltä. Toivottavasti opin virheestä ja ens kerralla mietin tarkkaan, mitä siinä automaatilla tapahtuu. Kävin kuitenki nostamassa lisää rahaa ennen tuntia, ettei mun nimeä merkitä syntilistaan =) Tunti meniki tosi mainiosti. Menin Heelialla. Tehtiin taivutusharjotuksia, venyteltiin heppojen ulkokylkiä. Se suju oikein hyvin. Sit en tiedä montako kilometriä laukattiin, mut sen harjotuksen tarkotuksena oliki vähä testata ratsastajien laukan ylläpitokuntoa. Parit voltit väliin vielä. Oli aika rankkaa, mut tuli opettajalta paljon kehuja ja jäi oikein hyvä mieli. Ens viikolla varmaan vaihtuuki heppalista.

Tupperit tuli tänään. Kerkesin niiden kans jo leikkiä hetken aikaa. Salaattilinkoa en osannu käyttää, enkä löytäny siitä ohjelappusta, mut mun puolesta P saa sit värkätä sen kanssa. Tietty se alko heti motkottaa, että "ei noita puhtaaks saa, kun niis on tommosia uria ja näyttää muutenkin epäkätevältä" ja päläpälä. Ehkä hiukan ärsytää, mut ite mä ne ostin ja mä niitä sit varmaan käytän, jos hälle ei kelpaa. Löytyy meiltä varmaan semmosiaki kippoja, jotka on P:n mielestä hyviä.

Mun täytyy ny vähän tehdä tutkimusta pankeista ja rahotusyhtiöistä.

Hitsi. Greyn Anatomia oli eilen kamala. Hyvä jakso, tosi hyvä, mutta kamala.

P on ajamassa pohjosesta kotiin. Mä sanoin sil tos päivällä puhelimessa, et ei sen tartte enää illalla soittaa, kun suurinpiirtein tiedän mihin aikaan se kotiutuu. Nyt en sit osaa mennä nukkumaan, kun se ei oo soittanu. Vaik kai sen viimeistään parin tunnin päästä pitäis olla jo kotona. Ehkä kestän tilanteen.

Kävin äsken koiran kans iltalenkillä. Tost toisest rapust tuli joku pitkätukkane jätkä ja se meni pyörätelineel. Ei me montaa minuuttii tos pihal oltu, mut koko sen ajan se poika tusas kyykys sen polkupyörän vieres. Mahtoko sit räplät sitä lukkoo tai jotai. Välil se oli toisel puolel pyörää ja sit taas toisel. Ja tos, ku tulin toho alaovel, ni se puhu kännykkää. En uskaltanu mennä tiedustelee, et onks sil mahdollisesti jotai ongelmii sen pyörän kans vai onks se muuten vaan varastamassa sitä =) Täs rapus muuten haisee taas niin paljon tupakalle, et oikein ärsyttää. Se haju leijailee nokkaan tos tokassa kerroksessa ja täs kolmoses sit jo oikee haisee semmone vanha rööki. Ja edellee se haju tunkee toho eteiseenki. Ärsytääääää!

Mä sain tänään vähän helpotusta opinnäytetyöhön. Nyt on jopa toivoo saada se HYVÄÄN malliin. Piti kyl herra pääsuunnittelijan kans alkaa oikee kinaamaan, ku ei sille meinannu millään mennä jakeluun uus järjestely. Se kehtas alkaa vielä mulle urputtaan, et ku häntä ei oo informoitu mistään, hän ei tiedä mistään mitään eikä hänelle oo muutenkaan puhuttu koko työstä mitään. Totuus on kuitenkin se, et oon useempaan otteeseen vieny sille prujun käteen ja pyytäny lukemaan sekä kommentoimaan tekstin ja sit oon yrittäny aika ajoin kyselläkin jotain, mut kun ei sillä oo ollu aikaa kuunnella tai sit se ei oo oikeesti kuunnellu yhtään mitä oon sanonu ja höpöttäny omiaan vähän aiheen vierestä eikä se oo ehtiny edes vilkasta sitä mun raporttia. En oo hänen puoleltaan oikeen saanu sitä paljon mainostettua supporttia. Se pään aukominen kyllä kimmastutti rva toimitusjohtajankin (no, ne on sentään aviopari...), mut kyl mä sit itekin annoin välittömän palautteen asiasta. Ja oon mä siitäKIN aiemmin sanonu, et kun aina vaan lykätään eikä kukaan ehdi mua auttaa. No, kyl sen äänekkään keskustelun jälkeen saatiin sit homma ojennukseen ja saatiin sovussa vieläpä kehitettyä ideoita. Kyl pomo sit sano, et ei saa todesta hänen juttujaan ottaa, mut ei semmone paasaaminen hääviltä silti tunnu, ku parhaansa on ite yrittäny kuitenki. Olisin vaan tarvinnu sitä tukee ja opastusta hiukan aikasemmin.

Huomenna mennään hakee eka läjä muuttolaatikoita. Saadaan pakkailla P:n tavaroita. Pitäis nyt vielä vaan selvittää, että koska me saadaan talon avaimet ja silleen, että hiukan tietäs, miten pääsee sinne tapetoimaan, siivoomaan ja viemään noita ensimmäisiä tavaroita. Sitä seinää kuivataan kyllä ainakin tän kuun lopulle, mutta se ei estä tietenkään tekemästä muita hommia. Varmaan ollaan viikko tässä P:llä ja sit siirrytään pakkaamaan mun luo. Oon tehny jo valmiin pakkaussuunnitelmanki. Olen innokas! Me molemmat ollaan. Se talo on meidän ensimmäinen oikein virallisesti yhteinen ja ikioma koti. Ajelin tänään sen ohi, kun lähdin kotoa. Näytin koiralle, mihin se kohta muuttaa. Se kurkki kiinnostuneena auton ikkunasta. Maksoin just mun viimisen vuokranki. Tän jälkeen ei tarviikkaan sit joka kuukausi heittää rahaa menemään. Saadaan sen sijaan piirtää ruutua lattiaan ja ajatella, et ton verran on jo meidän =) <3

Ei mut nyt vois kyllä hyökätä petiin. Koiraki siellä jo kuorsaa.

Viiminen tentti oli tänään. En tiedä yhtään, miten se meni. Tentin ton opintojakson, ja tänä keväänä tunneilla istuneetkin pyöritteli silmiään kokeen jälkeen. Sit siirtyy valmistuminen syksyyn, jos en pääse tosta läpi. Toisaalta sen ei niin ole väliä, mutta helpottashan se elämää, kun sais unohtaa noi koulupähkäilyt. Ja saisin enempi palkkaa =)

Jaajuu. Sisko saapuu Lontoosta Suomeen tällä viikolla <3