IRC-Galleria

Ostin tänään uuden kynnysmaton. Siinä on kaks kissaa. Se on hieno!

”Eläimistä tuli susia,
millä liikaa häntää,
millä iso murheellinen pää.
Vähän vähältä ne alkoivat sopeutua,
kävivät maisemaan taloksi,
saivät täpliä, somistuivat,
joku lensi.
Kissa,
kissa yksin
ilmaantui valmiina
ja ylpeänä:
se oli heti syntyään täydellinen,
kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.

Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,
käärme saisi mielellään siivet,
koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,
insinööri soisi
olevansa runoilija
kärpänen kokee lentävänsä
kuin pääskynen,
runoilija
yrittää matkia kärpästä,
mutta kissa
haluaa olla vain kissa
ja yhtä kissaa se on
hännästä viiksiin,
harmaasta aavistuksesta elävään
hiireen,
yön pimeydestä kultaisiin silmiin.

Ei ole sen veroista ykseyttä,
ei kuu eikä kukka
ole rakennettu
niin hyvin:
se on niin yksi kappale
kuin aurinko tai topaasi
ja sen joustava ääriviiva
on siro ja luja
kuin laivan keula.
Sen keltaisista silmistä
jää yksi ainut viiru
johon lentävät yön kolikot.

Oi pikkuinen
keisari
ilman keisarikuntaa,
isänmaaton valloittaja,
salongin pieni tiikeri,
eroottisten taivaskattojen
lemmensulttaani,
sinä komennat myrskyssä
rakkauden tuulta
kun liikut
ja painat maata vasten
neljä herkkää jalkaa,
nuuhkit,
epäilet kaikkea
mitä maa kantaa päällään,
sillä kaikki on saastaista
kissan tahrattomalle käpälälle.

Oi huoneiston joutilas peto,
yön röyhkeä käpälänjälki,
laiska, jäntevä
ja etäinen,
syöverinsyvä kolli,
asumusten salainen poliisi,
jonkin kadonneen sametin
tunnusmerkki,
varmaankaan et ole lajina arvoitus,
kaiketi et ole mysteerio,
kaikki sinut tuntevat; kuulut
ihan tavallisimpaan talonväkeen,
kaiketi kaikki luulevat niin,
kaikki luulevat olevansa
kissansa isäntiä,
omistajia, kissan enoja,
kavereita, virkaveljiä,
oppilaita tai ystäviä.

Minä en.
Minä luulen toisin.
Minä en tunne kissaa.
Minulle on tuttua monenmoinen,
elämä ja sen arkipelaagi,
meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede,
naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,
pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen
välinpitämättömyyteen,
sen silmissä on kultaiset numerot.”

Jotta säilyttäisi todellisen suhteellisuudentajun omasta tärkeydestään, jokaisella pitäisi olla koira palvomassa häntä ja kissa, joka jättäisi hänet huomiotta.
- Dereke Bruce

Koirat tulevat kun niitä kutsutaan; kissat ottavat viestin vastaan ja palaavat asiaan.
- Mary Bly

Koirilla on omistajia, kissoilla on henkilökuntaa.
- Tuntematon

Kissa, kissa yksin ilmaantui valmiina ja ylpeänä. Se oli heti syntyään täydellinen, kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi....
- Pablo Neruda

Kissat osaavat matemaattisen tarkasti arvioida juuri sen paikan, missä istuessaan ne ovat eniten tiellä.
- Pam Brown

Tavallisia kissoja ei ole olemassa.
- Colette

Kissa sallii sinun nukkuvan vuoteessasi. Sen reunalla.
- Samantha Armstrong

Anna lapsen, koiranpennun tai kissanpennun kohdata äkillinen vaara; lapsi etsii vaistomaisesti apua, koiranpentu ryömii säälittävän alistuneena ... kissanpentu jännittää pikkuruisen ruumiinsa hurjaan vastustukseen.
- Saki

Kaikki on mahdollista sille, joka osaa kehrätä

Jos eläimet osaisivat puhua, koira olisi laverteleva suorapuheinen kaveri, mutta kissalla olisi harvinainen lahja olla koskaan sanomatta liikaa.
- Mark Twain

Jo aikaisessa vaiheessa huomattiin, että aina kun oli töitä tehtävänä, kissaa ei löytynyt mistään.
- George Orwell

Jos haluat talon parhaan paikan, sinun täytyy ensin siirtää kissa.

Kissoilla on oma mielipiteensä ihmisistä. Kissa ei puhu paljon, mutta vähästäkin voi päätellä tarpeeksi ollakseen haluamatta kuulla koko asiaa.
- Jerome K. Jerome

Kissaa ei mikään puheenaihe kiinnosta niin kuin se itse.
- Risto Rasa

Kävin eilen saunassa. Ajattelin vaan mennä reippaasti, kun ratsastustunnista jäi niin hyvä mieli, et se jotenkin loivensi sitä ikävää tunnetta saunaan menemisestä. Vähän särki sydäntä, mut ajattelin, et menen kuitenkin, kun se tekee aina ratsastustunnin jälkeen hyvää. Aika hiljaseks se veti, alko kaikki samat ajatukset taas mylläämään päässä. Mut ei onneks mitenkään ahdistanu tai muuten tullu huono olo. Sain ihan hyvin saunottua niin kauan ku saunon yleensäkin. Jospa joulusaunaan pääsis jo paremmalla mielellä.

Mua askarruttaa, kun mun yks vanha kuva-cd on jossain hukkateillä. Siellä on kissoista kuvia. Ja tiedän, että siellä olis Mannestaki jotain ihania kuvia. Mun pitäis löytää ne, että voisin teetättää jostakin kuvista suurennokset. Ajattelin antaa kehystetyn kuvan siskolle Glasgowiin vietäväks ja itelle haluan kuvan kirjahyllyyn. Edellisistäkin kissoista on kuvia kehyksissä, nyt ne vaan lojuu vielä muuton jäljiltä jossain laatikoissa.

Huomenna on kampaaja heti aamulla. Sen jälkeen meen hakemaan Varaa päivä -korttien askartelua varten vähän lisää tarvikkeita. Ehkä mennään myös käymään mun vanhempien luona. On koko viikonloppu vapaa, niin voi tehdä vaikka mitä. Ei oo tallipäiviä eikä muuta semmosta "pakollista". Olis hienoa, jos ehdittäis ja jaksettais tehdä vähän pihahommiakin, ku olis niitä pihakiviä vielä roudaamatta. Ja jouluvaloja pitäis laittaa ulos. Käytiin eilen ostamassa kaikenlaisia valoja kauheet määrät. Sisälle saatiin jo kaikki laitettua, mut pimeellä on ulos vähän hankala laittaa. Olis niin kiva, kun sais nättejä valoja pihaan, siellä on nyt niin ankeen pimeetä, vaik meil onki pihavalot päällä.

Onnistuinpas niissä Varaa päivä -korteissa! Pitäs käydä vielä jostain ostamassa sinistä silkkinauhaa. Tai jotain muuta nättiä sinistä nauhaa.

Joulukorttejaki tein taas viis. Jos loput sitte viikonloppuna.

On tää oleminen ihan siedettävää, kunhan pitää itsensä kiireisenä. Maanantaina kävin moikkaamassa äitiä ja eilen olin ratsastamassa. Joulukorttien askartelu ja hääjärjestelyiden eteenpäin tyrkkiminen on pitäny mukavasti ajatukset poissa Mannesta. Tai ei se haittaa, että ajattelen Mannea, mut se, kun näkee mielessään koko ajan niitä läpikäytyjä tapahtumia. Hiljasina hetkinä mieleen tulvii kaikenlaisia Mannekuvia, enimmäkseen tolta sairasteluajalta. Muistan selkeesti sen ilmeitä ja asentoja, ja tiettyjä tilanteita. Aika ahdistavaa, kun toi alkaa aina nukkumaan mennessä. Maanantai-iltana itkeskelin sänkyyn päästyäni aika pitkään, niin kauan, että väsyin ja nukahdin. Onneks muuten meni yö ihan rauhallisesti kuitenkin. Oon saanu ihan hyvin nukutuks kyllä, kunhan vaan ensin nukahdan. Viime yö meni paremmin. Tuntuu ihan hullulta, että reagoin näin lemmikin menetykseen. Kaveri lohdutteli mua sanomalla, et jos hän jotain eroprosessinsa aikana oppi niin sen, että oma suru on jokaiselle todellinen ja se voi olla just niin suuri kuin se on, ei sitä tarvii miettiä eikä hävetä. Suren niin kauan ku suren, ja sillä sipuli. Tänään on taas parempi päivä.

Varasin itelleni kampaajan lauantaiaamuks. Sit kerkiin käydä Tiimarissa ostoksilla, jos askartelutarvikkeista sattuu loppumaan joku kesken. Ajattelin nimittäin tänään askarrella taas joulukortteja, jos sais seuraavat viis tehtyä. Ja pitäis kokeilla sitä Varaa päivä -korttiakin. Sain uuden idean, jota pitää testata. Täytyis nekin kuitenki saada samaan aikaan valmiiks ku noi joulukortitki. Protoihin on menny kartonkia jo jonkin verran, et sitä varmaan pitäis hankkii lisää. Ja postimerkkejä pitää ostaa. Yritän keritä piipahtaan ennen joulua vielä Eurokankaassaki. On tässä puuhaa...

Mut huomenna on hanpaslääkäri.

No ei menny kauheen hyvin.

Ahdisti illalla niin, ettei meinannu tulla unikaan. Tietenkään ei voi odottaa, että olo tasaantuis viikossa, mut on koko ajan niin painostava olo, kun ne samat ajatukset ei tahdo antaa hetken rauhaa.

Manne on tänään ollu mielessä koko päivän. Puhuttiin P:n vanhempien kanssa tänään asiasta aika paljon. Aika haikee mieli on. Ja vieläkin menen varoen kodinhoitohuoneeseen, ikään ku silleen, etten häiritsis Mannen oloa siellä. Koitan suoriutua pakollisista kodinhoitohuonekäynneistä mahdollisimman nopeesti. Autosta löyty tänään pyyhe, joka oli Mannen lämmikkeenä kuljetuskopassa. Just eilen vietiin kuljetuskoppa varastoon tosta kuistilta, ku muutenkin siivottiin.

Mulle on tulossa nuha. En käyny edes ratsastamassa, kun on ollu koko päivän ihan tukkonen olo. Jos tiistaina. Katotaan.

Eilen oli silti ihan mukava ilta. Kiitos kavereille <3

En voinu mennä saunaan. Vaivoin pystyin käymään suihkus. Sitäki ennen itkin varmaan 20 minuuttia pesuhuoneessa. Selviydyin siitä kyllä, mut ei se kivaa ollu. Jotenki vaan odotin näkeväni Mannen makoilemassa saunan nurkassa tai pesuhuoneen oven vieressä. Jonain iltana olin näkevinäni sen eteisen matolla köllöttämässä.

Aika raskaalta tuntuu, kun käyn päivän aikana kymmeniä kertoja päässäni läpi ne viime viikonlopun tapahtumat ja maanantain eläinlääkärikäynnin. Kaikki miten ollaan oltu ja mitä ollaan tehty. Miltä kissa on näyttäny ja mitä oon ite ajatellu. Se eläinlääkärikäynti on pahin. Ja sitä pyörittelen mielessä vähän väliä. Käyn mielessäni läpi hetket Mannen koppaan pakkaamisesta siihen, kun lääkäri nostaa sen siitä pöydältä ja vie jonnekin pois. Työt takkuilee edelleen, kun en oikein saa keskityttyä. Kotona taas koitan keskittyy tekemään vaan jotain, etten jää kauheesti kelailemaan asioita. Eilen leikin kissojen kanssa. Elvis halus leikkiä hippaa ja kissalapselle heittelin semmosta karvapalloo. Ne näytti nii onnellisilta.