IRC-Galleria

Viikonloput menee aina niin nopeesti. Nyt yritettiin oikein tarkotuksella ottaa rennosti ja rauhallisesti, onnistuttiinki siinä aika hyvin. Ja silti aina tuntuu, et pari päivää hujahtaa ohi ihan tosta noin vaan eikä oo ehtiny edes levätä kunnolla. Puoliväkisin jouduttiin kyllä olemaan kotosalla, kun P tuli kipeeks, mut se oli toisaalta ihan hyödyllistäki. Nyt on nimittäin kutsut tulostettuna, melkein valmiina lähetettäväks. Kirjekuoret pitää vielä kirjottaa, osotteet on kerätty suht hyvällä menestyksellä.

Oon tos miettiny kaveriasioitani taas. Kun oli tän yhden ystävän kans tää riitatilanne. Oikeestaan se on päällä vieläkin, luulisin, kun ei olla tapauksen jälkeen oltu puheissa lainkaan. Musta tuntuu, et varmaan pitäis selvittää asia. En vaan tiedä, miten sen sitten ottais puheeks. Voi olla aika hankalaa, kun ihminen on sitä mieltä, että jos oon häntä loukannut, hänellä ei oo tarvetta enää olla mun kanssani tekemisissä. Mulla on nyt ollu aikaa pohtii tätä asiaa ja mä en vaan vieläkään, valitettavasti, kykene ymmärtämään tätä logiikkaa. Ei se vaan mene noin. Keskenään läheiset ihmiset nyt vaan väistämättä loukkaa toisiaan, ja siitä joko riidellään (sekä jälkeenpäin sovitaan) tai sitten asiat ohitetaan kohteliaasti olemalla hiljaa. Miten voi ajatella, että kaverilla ei koskaan ole tarvetta loukata? Tai no, ei kai tarvetta ole, mutta kun vuosikausia tunnetaan, varmaan joudutaan joskus törmäyskurssille. Ja kuka sua sitten loukkaa, ellei se läheisin ihminen? Ei kukaan tuntematon tuu sulle sanomaan sun huonoista puolistas, arvostele sua tai hermostu johonkin sellasiin pikkuasioihin, jotka vaan ne läheisimmät ihmiset huomaa. Läheisissä ihmissuhteissa nimenomaan tulee riitoja ja loukkantumisia, ja varmaan pitkälti siitä syystä, että osapuolet tuntee toisensa hyvin. Siinä on myös se pohja päästä asiasta eteenpäin, laittaa riita poikki ja voita väliin, jatkaa taas kavereina.

Montako kertaa mäkin olisin antanut lapikasta kaverille, jos olisin ajatellut, että okei, se loukkasi mua, se ei ilmeisesti halua olla mun kaveri. Kyllä mua ja mun elämänratkasujani on yksi jos toinenkin joskus arvostellut ja olen siitä loukkaantunut, mutta ei ole kyllä käynyt mielessäkään sellaset ajatukset, että ne ihmiset ei vois olla mun ystäviä, koska ne loukkaa mua. Ja olisinko nyt tässä, menossa naimisiin, jos harjottaisin samaa logiikkaa parisuhteessa. Että ovesta pihalle vaan, kun menee sukset ristiin. Eihän sillä pitäis olla tarvetta loukata mua, koska me ollaan yhdessä! Vaan kun ne loukkaamiset ei aina ole tahallisia. Väärinymmärryksiäkin tapahtuu. Niistä voidaan keskustella ja sitten ne unohdetaan. Mä olen sitä mieltä, että ihmissuhteiden ylläpitämiseksi pitää nähdä vaivaa. Vihkipapin kanssa just keskusteltiin asiasta. Nykyään tuntuu olevan vallalla se luulo ja käyttäytymismalli, että suhteessa on jotain vikaa, jos se ei toimi sujuvasti koko ajan ja sitten ekan karikon tullessa ajatellaan, että jaaha, vaihdetaan seuraavaan, jos se vaikka olis parempi. Ei nähdä ja tajuta sitä, että niitä karikkoja tulee ihan kaikkien kanssa, ennemmin tai myöhemmin. Niistä vaan kuuluu selviytyä tavalla tai toisella. Toki tässäkin on vedettävä rajat johonkin, ihan kaikesta ei kai voi mitenkään selvitytyä, mutta näistä arjen peruskärhämistä nyt ainakin.

Mä pyysin anteeksi sanomisiani ja sillä hyvä. Toinen ei reagoi siihen mitenkään, koska anteeksi antaminen on turhaa. Mitä mun pitäis sitten tästä päätellä? Että välit on poikki? En voi kutsua häihin yhtä mun pitkäaikaisimmista kavereista, koska se ei harrasta anteeksi antamista? Todellakin tekis mieli antaa asian olla ja antaa sen mähistä omassa kiukussaan, mutta mä en halua valua sellaselle tasolle. Ollaan kuitenkin jo pitkälti yli yläasteiän, ja siellä nää tällaset tapaukset ehkä oli normaalia arkipäivää. Enkä mä oikeesti edes halua antaa asian olla, en pysty. Oon tässä vaan monta viikkoa jo miettiny, miten etenisin tästä tilanteesta. Välillä vituttaa aika rankasti koko juttu, mutta niin kai ihmissuhteet joskus tekee. Elämä on!

Kyllä mä jossain kohtaa ratkasun keksin.

Meinasin tulla kirjottamaan tänne jotain ja yhtäkkiä mulla ei ollutkaan enää mitään asiaa.

Flunssa ja toista päivää kotona. Tää on kyllä tylsää. Mitään ei jaksa tehdä, mut pelkkä oleminenkin on niin älyttömän tylsää. Oli mikä oli, niin huomenna meen kyllä töihin.

P lähti Brysseliin päiväks. Taksi haki sen täältä ennen puolta kuutta aamulla ja kotiin se tulee joskus puolenyön jälkeen. Se lähetteli tossa viestiä, että sai koneessa sentään noin puolet matkasta nukuttua. Se on ihan hyvä, koska sillä on muuten niin hirveen pitkä päivä, ja yöunetki varmaan jäi hiukan lyhyeks. Samoin ku minäkin, se ei osaa nukkua, jos aamulla on aikanen herätys ja joku erikoisempi meno.

Käytiin papin puheilla maanantaina. Pakko sanoo, et ei varmaan ois parempaa vihkipappii missään.

Yhyy. Loma loppu, työ kutsuu taas huomenna. Motivaatio on kateissa jälleen - tai peräti edelleen - mut ei auta mikään. Kai hommat vaan sit lähtee rullaamaan... On kyllä kiva mennä töihin tällasella "voi paska"-asenteella, silleen yleensä kaikki sujuu alusta asti hyvin. Not :D

On ollu rentouttavaa. Reissussaki oltiin. En jaksa ny hirmusesti tarinoida, kun on kaikkee muuta touhua tässä, mut nyt on blingbling haettu kotiin, kengät ja hiuskoru hankittu, pukua sovitettu (on ehkä hienoin) ja mä oon laihtunu ja kaventunu vaikka kuinka paljon! Toistamiseen piti puvusta nipistää joitaki senttejä. Ei huono!

Kävin tänään ratsastamassa. Oli niiiiin ihana, keväinen ilma. Olin melko onnessani kun sain Pipon kanssa olla rauhassa kentällä ja touhuilla. Meillä meni ihan kivasti, Pipo vaikutti niin tyytyväiseltä, loppuverkassa pärski ja ojensi kaulaa piiiitkälle alas ja eteen. Ah :) Alkuun sen keskittymiskyky oli kyllä aivan herpaantunut, ku toinen ori oli vetämässä lapsia pulkassa yhdellä pellolla. Lopulta se ei onneks enää jaksanu välittää siitäkään ja oli niin hieno!

P teki jotain ruokaa. Ei se varmaan tiedä oikein itekään, että mitä. Hyvät lukijat, näin kuuluu hyödyntää ruoka-aineiden hyvin sekalaista tarjontaa: kaikki sekaisin ja uuniin :D Taidan mennä maistamaan <3

Ostinpa itelleni kauan hankintalistalla olleen pyöräilykypärän Intersportin alesta. Piti ostaa lasten kokoa, kun aikuisten kypärät oli liian isoja. Mut nyt on sitte asialliset varusteet mummiksella kaahailuun :) Luistimia etsin myös, muttei ollu sopivia kokoja mieluisista malleista. Kissoille ostettiin kasa ruokaa ja uus lelu, johon saa kissanminttua sisälle. Se oli hitti. Elvis kieri sen hiiren kanssa lattialla useita minuutteja ja hiero sitä nenäänsä. Kissalapsi oli väkivaltasempi ja koitti nyhtää hiirulaisen rikki päästäkseen käsiksi kissanminttuun :) Kissalapsi pyydysti tänään myös perhosta täällä. En tiedä miten meillä oli sellanen sisällä, mut kissalapsi oli innoissaan ja miukuen selitti, että tuolla se nyt menee <3 Hän just käpertyi P:n syliin nukkumaan. Elvis nukkuu tapansa mukaan eteisen matolla, ja koira "omalla" sohvallaan.

Tänään kävi vieraitakin. Huomenna tulee kans. Aika leppoisaa :)

Nyt kuunnellaan vähän Elvistä sohvalla <3

Miten voiki tuntua näin tympeeltä. Väsyttää, joka paikkaa kolottaa. Niinku silmäluometkin painais kiloja. Hartiat ihan kivikovat ja särkee. Ja tietysti just tällasena päivänä, kun pitäis vielä jaksaa oikeesti ajatella ja tehdä asioita. Onneks tarvii pinnistää enää tämä päivä, koska sitten alkaa viikon loma. Mä kyllä aion levätä niin paljon ku vaan suinkin ehdin. Pari päivää menee reissussa, mutta muuten on varmaan aika rauhallista. Ainakin toivon niin. Mua ahdistaa jo valmiiks, kun pitäis vielä tänään illalla jaksaa lähtee tallille ja musta tuntuu nytkin, että just ja just jaksan vesilasia nostaa. Siis vaikka haluan mennä niin toisaalta mieluummin jäisin jonnekin matkanvarrelle vaan lepäämään. Olin eilen tunnin jälkeen vaan niin kertakaikkisen loppu, et syöminenki kävi ihan työstä. Ehkä tässä on kertyny vähän univelkaaki. En jaksais yhtään mitään.

...

No en mä kyllä jaksa edes kirjottaa enempää.

Olin eilen korvaavalla ratsastustunnilla, ja oon ihan perjantaifiiliksissä. Aika sääli, et tänään on kuitenki vasta torstai. Ja tänään on myös ratsastustunti. Eilinen meni niin pieleen ku vaan voi mennä, en tiedä, miten se olikin niin vaikeeta. Jos tänään onnistuis hiukan paremmin. Tai jos vaikka vaan ite olis kartalla niin vois olla kivempaa. Eilen kyllä lähinnä hävetti.

Mä muuten ajattelin ostaa uudet luistimet! Vanhat on niin aikansa eläneet ja hyvin palvelleet, että ehkä ne voi päästää jo lepoon. Ens viikolla on talviloma, joten vois jopa ehtii sinne luistelemaan jonain päivänä :)

Lily Allenin uus piisi on muuten aika kiva!

Viikon päästä saadaan tietää, ollaanko me esteettömiä. Saatiin seurakuntatoimistosta yllärilahjaks myös Juha Muilun kirja "Voiko tuon kanssa elää?" :)

Töissä on ihan sairaan kylmä. Mä en käsitä. Lämpömittari näyttää kyllä 22 astetta, ja sen pitäis olla ihan hyvä lämpötila, mutta silti täällä vaan palelee. Enkä oo edes ainut kylmissään oleva henkilö täällä. Oon aamusta asti istunu kaulahuivi kaulassa, neulebolero pitkähihasen paidan päällä ja villaset tossukat jalassa. Siitä huolimatta sormet ja varpaat palelee ja muutenkin viluttaa. Noista ikkunoista on pakko vetää. Ne on pari vuotta sitte vaihdettu. Enää ei verhot lepata vedon takia niin ku vanhojen ikkunoiden aikaan, mut jotain mätää tässä täytyy olla.

Meidän toimistoo ollaan laajentamassa. Arkkitehti teki suunnitelman ja siihen oli tyytyväisiä kaikki muut paitsi rva toimitusjohtaja. Sehän nyt arvattiin. Jos joka tapauksessa pitää remontoida, että saadaan tietylle määrälle ihmisiä sopivat työtilat, uudet neukkarit, kunnon keittiö ja sosiaalitilat ynnä muut, miksei samalla sitten laittais oikeesti koko toimistoa kuntoon, kun se on oikeesti ehostuksen tarpeessa. Vaan kun ei tätä vanhaa osaa tarvis kuulemma mitenkään muuttaa... EIPÄ. Täällä on todella kököt työhuonejaot eikä muutenkaan mitään logiikkaa koko pohjapiirustuksessa. Sokkeloa ja huonot ratkasut. Tietysti tommoset työt maksaa paljon, mutta jos remontti on satavarmasti tulossa, miksei sitä vois hoitaa kerralla kuntoon. Saatais hyvät ja toimivat työtilat, jotka menis täällä seuraavat 20 vuotta. En tiä sit. Kai se on kivempi pihistellä. Maailman tilanne on tietysti sellanen, että on hyvä miettii tarkkaan näitä asioita, mutta kun kukaan ei halua tehdä töitä täällä kauheessa sekasotkussa, kun osa tiloista on remontoitu ja osa ei, ja kaikki on levällään. Tää nyt oli silti jo arvattavissa, että ainut, joka tässä voi jarruksi alkaa on rva toimitusjohtaja. Kaikkee tätä on suunniteltu ilmeisesti vähän sillä mielellä, et "olis kiva, mut ei sellasta kuitenkaan saada". Olis kyllä kiva, et ihmisillä olis kunnolliset huoneet, vaikka useampi työskenteliski samassa huoneessa. Pitäis olla kunnollisen kokoset työpöydät ja muut, ja muutenkin parannellut työhuonejärjestelyt, että työteho ei olis tätä luokkaa, mitä se esimerkiks tälläkin hetkellä on.