IRC-Galleria

P.S. Mun naama on kaventunu!

Sain viikon sairaslomaa.

Lääkäri tarjos mielialalääkkeitäkin, mut en halunnu. Aikamoinen kynnys olis alkaa jotain pillereitä napsimaan. Se käski levätä kunnolla ja miettiä, miten priorisoisin töissä kaikki asiat, et mun olis helpompi työskennellä. Ja sano, että heti takasin sitten, jos tuntuu ettei olo ala helpottaa.

Tekstit: http://www.introspekt.fi/artikkelit/stressi.html

Haitallisen stressin oireita ovat esimerkiksi:
• kireys, jännittyneisyys, lyhytpinnaisuus !!
• unihäiriöt
• oman terveyden ja harrastusten laiminlyönti
• liikunnan väheneminen
• lisääntynyt alkoholinkäyttö
• mielialamuutokset, näköalattomuus !!
• motivaation puute !!

Työuupumuksen oireita ovat esimerkiksi:
• voimakasasteinen väsymys !!
• kyyniseksi muuttunut asenne työhön !!
• heikentynyt ammatillinen itsetunto !!

Pysähdy miettimään omaa stressiastettasi, jos tunnistat itseäsi kuvaaviksi useat seuraavista väittämistä:

• En oikein kykene tuntemaan aitoa läheisyyttä kanssaihmisiini. !!
• Jokin asia on muuttunut elämässäni äärimmäisen tärkeäksi - lähes pakkomielteeksi.
• Haluan hinnalla millä hyvänsä pitää kiinni mielipiteistäni.
• En salli itselleni epäonnistumista. !!
• Kyllästyn aiempaa helpommin ja tunnen tehtäväni yksitoikkoisiksi. !!
• Tavoittelen jatkuvasti rajua suorittamista seuraavaa kiihotusta.
• Otan itseni vakavammin kuin aikaisemmin. !!
• Minun on vaikea nauraa itselleni. !!
• Haavoitun, jos muut laskevat minusta leikkiä. !!
• Tunnen epäonnistuvani ihmisenä, kun koen takaiskun työssäni. !!

Avun saamisen kanavia ovat esimerkiksi:
• Läheiset ihmiset
• Työtoverit
• Esimies
• Luottamusmies
• Työterveyshuolto
• Mielenterveyden ammatti-ihmiset

Kävin tänää työterveyshoitajalla ihan muiden asioiden puitteissa, mut samalla pyysin, et se mittais vyötärönympäryksen ja punnitsis mut, et vois verrata tuloksia alkuvuodesta mitattuihin. Paino ei ollu pudonnu ku viitisen kiloo, mut vyötäröltä oli 5cm kadonnu johonki. Vaik kai se silti taitaa olla sillai 1kg=1cm. No, enivei, ihan hyvä. Se hoitajaki hurras innoissaan.

Sitte, ku olin lähdössä jo pois, se kysy, et mitenkäs töissä muuten menee. Oli ihan pakko alkaa avautuu. Valitin uupumusta, kiinnostuksen puutetta, saamattomuutta ja huonoa omatuntoa, kun työt ei suju. Hoitaja totes, että kuulostan alakuloselta, ja et se ei oo normaalia, kun samaa on jatkunu jo keväästä asti. Tilanne on siis se, että mulla on nykyään viikonloput aina valmiiks pilalla, kun tiedän, et maanantaina pitää taas mennä töihin. Työpäivät kuluu johonkin ihmeelliseen neppailuun. Tiedän, et pitäis suoriutua tehtävistä ja päästä niissä eteenpäin, mut keskittymiskyky on jotakuinkin nolla, ja siks tuntuu, etten tajua mistään mitään enkä saa koskaan mitään valmista. Huono omatunto siitä, etten tee tulosta, mut silti kätöset kieltäytyy tekemästä mitään. Jokaisen työpäivän jälkeen oon aivan kuitti ja haluaisin vaan nukkua. Lenkille ja tallille lähteminen on usein tahmeeta, vaikka sit on ihan hyvä fiilis, ku on saanu lähdettyä. Kotityöt ei maita, vaatii ponnisteluja pelkkä pyykkikoneen täyttäminen ja päälle laittaminen. Nukun kuitenki ihan hyvin, eikä mun mieltä paina erityisesti mikään. Kesäloma tai tää aktiivisempi liikkuminen ja ulkoilu ei oo tuonu yhtään boostia tähän. Hiukan ahdistavaa. Ja tänään taas istuin täsä työpisteellä pala kurkussa ja kyyneleet silmissä, ku katoin noita työjuttujani ja totesin, et en mä tajuu, enkä osaa. Enkä jaksa.

Torstaina pääsenki sit työterveyslääkärille. Että sillee.

Onneks ei sit tän paskempi aamu. Voi stana.

"kiinnosti kisa historia siksi että myyjältä löytyisi silmää tuoda kisa hevonen kenttään"

Kissalapsi vaikuttaa nyt rauhallisemmalta, on varmaan korvien ja tassujen kutina rauhottunu. Se on paljon seurallisempikin taas, eikä lainkaan niin äksy ku tos joku aika sitte. Jee <3

Pidin eilen oikein kunnon lepopäivän. Nukuin päiväunet enkä käyny edes lenkillä. Olo helpotti aika paljon. Viime yön sain vielä kaiken kukkuraks nukuttua tosi hyvin, ni ei enää ketuta koko maailma :) Ja tästä voi taas sit liikuntaviikko alkaa. Tänään ratsastus, huomenna lenkki, torstaina ratsastus ja loppuviikon päivinä lenkki.

Siskoki tulee Suomeen perjantaina, muutamaks päiväks vaan, mummua kattomaan. Mut kiva nähdä sitäki. Toivottavasti olis hyvää säätä, niin vois vaikka pitää grillikauden päätöskemut :)

Hajoominen jatkuu.

Mua vituttaa a) työ, b) työ, c) entinen idiootti kaveri ja d) työ.

Ostin itelleni viikonloppuna juoksukamoja. Kunnon juoksuhousut ja pitkähihasen paidan syksyä varten, se menee ratsastaessakin hyvin. Ne tuli testattua jo, ja olivat kyllä tosi hyvät. Ja P:ltä sain etukäteen synttärilahjaks kirjan, jota oon jo pitkään halunnu, mut en oo vaan syystä tai toisesta tullu ostaneeks. Lukemista odottaa siis Kyra Kyrklund ja ratsastuksen taito.

Mä vaan toivon, että tää loputon vitutus menee kohta ohi. Nimittäin tätä rataa mua lakkaa kiinnostamasta taas ihan kaikki, enkä mä sellasta halua. Perjantaina jo pomolle sanoin, että ei tästä tuu mitään näin. Mä haluaisin, et mulla olis töissä kivaa, silleen ku ennenkin oli. Tää projekti vaan syö niin helvetisti. Puoltoista vuotta samaa paskaa, eikä se valmistu. Tekemättömät työt ei ehdi valmistua, kun lisää tulee koko ajan. Ja aina saa kaiken tehdä vähintään kolmeen kertaan.

Pipoa on ihan hirvee ikävä, ja haluaisin mennä sitä katsomaan. Menisin vaikka ratsastamaankin. Mut en taida pystyä. Tietysti tätäki asiaa piti pohdiskella keskellä yötä. Nyt väsyttää. Ja on paska olo. Ihan hyvin menee.

Mä en jaksa enkä mä halua. Ähyhyy.
Miks ei vois olla jo iltapäivä? Tai vaikka seuraava kesäloma? Mä hajoon tähän tyhmään projektiin.

Kissa kävi lääkärisetällä, ja sai kortisonipiikin ja jonkun toisen piikin (en saanu selvää, ku koitin tavata lääkärin käsialaa kissan terveystietokortista :)), ja lisäks sitte Stronghold-loishäätökuurin. Korvapunkkia veikkas, vaikkei korvissa mitään näkyny sekä totes, että tollanen kutinavaiva on aika normaali leikattujen poikakissojen hormoniepätasapainon aiheuttama juttu. Ekan Stronghold-annoksen kissalapsi sai jo. Seuraava annetaan kahden viikon päästä ja viiminen siitä kahden viikon päästä. Jos sen jälkeen ei kutina helpota, pitää ottaa verikokeet. Kissalasta vähän ärsytti, kun lääkärisetä piteli, mut hän oli kiltisti <3 Ilme oli vaan niin mainio, kun nostin kopan pöydälle ja avasin luukun. Sieltä kyräiltiin kulmien alta, karvat pörrössä perimmäiseen nurkkaan peruuttaneena.

Kakkuki onnistu eilen aikalailla hyvi! Kakkupohjan kanssa oli vähä ongelmaa, ku ilmeisesti mun vuokani oli hivenen pieni sille taikinamäärälle ja se meinas tulla uunissa yli. No, ei se mitään haitannu, mut sit osa siitä kakusta jäi vuokaan kiinni, vaikka olin korppujauhottanu hyvin ja irrotellu vuokaa kumoomisen jälkeen. Ei se silti haitannu sitten, ku muotoilin sitä mallii muutenki pyöreemmäks, et oli helpompi levittää se sokerikreemi. Täytteeseen tuli Bailey'siä, tummaa suklaata, mascarponea ja kermavaahtoa. Kostuttelin kakun maito/Bailey's-sekotuksella. Sit se marsipaaniki oli yllättävän kätevä laittaa, ihan siisti tuli! Vähän ehkä vino, mut se ny on piäntä. Seuraava kakku sit onnistuu kokonaan hianosti :) Toi pitää vielä koristella, kunhan pääsen töistä kotiin.

Bongasin ihan kiintoisan linkin http://www.pori.fi/vav/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html
Vaikutti ihan peliltä toi juoksuohjelma!