IRC-Galleria

Koht on jo viikonloppu. Tää saikkuviikko on menny ihan sikanopeesti ja mua oikeestaan nyt jo ahdistaa ajatus siitä, et pitää mennä maanantaina töihin. Jee.

Mää ajoin tänään kolarin. Ei kyl ollu mun vika. Mut kertoilen siit myöhemmin. Sen verran vaan, et meil on ny sijaisauto, joka on vähä uudempi ja hienompi ja nopeempi ja komeempi ku oma, joten meillä varmaan kiistellään nyt sit siitä kumpi saa ajaa. En tiä kauan toi auto meillä sit on, riippuu siitä, mitä vaurioita Audi kärsi ja kauanko kestää korjata.

Juu ja sit ostin uudet ratsastushousut ja vaikka kuinka monet tallilla kehu niitä vuolaasti. Enkä mää edes sanonu, että ne on uudet.

Semmonen päivä.

Aamusti lähdin P:n kanssa juoksemaan ennen seittemää. Sit kaheksan aikoihin läksin koiran kans lenkille. Sen jälkeen suihkun kautta keittiöhommiin. Tyhjäsin tiskarin ja aloin leipoo. Tein yhen pellillisen sellasta ihan perusomppupiirakkaa ja sitte irtopohjavuokaan sellasen murotaikinapohjasen kermaviilikuorrutteisen omppupiirakan. Täällä tuoksu niiiii hyvältä. Kunnes äsken sitte oli koira keksiny paskantaa eteisen matolle, ku olin 20min pois kotoo :D Arvelinki, et sil saattas olla vatsavaivaa, kun se on syöny ihan hillittömästi ruohoa tänään. Tuol se ny sit taas pulputtaa. Pitäisköhän vaivautuu tekemään vielä omenapaistos, että sais taas mukavan tuoksun kämppään? :D

Huomenna 2x tallikeikka. Siin se päivä sit melkei meneeki.

P.S. Mun naama on kaventunu!

Sain viikon sairaslomaa.

Lääkäri tarjos mielialalääkkeitäkin, mut en halunnu. Aikamoinen kynnys olis alkaa jotain pillereitä napsimaan. Se käski levätä kunnolla ja miettiä, miten priorisoisin töissä kaikki asiat, et mun olis helpompi työskennellä. Ja sano, että heti takasin sitten, jos tuntuu ettei olo ala helpottaa.

Tekstit: http://www.introspekt.fi/artikkelit/stressi.html

Haitallisen stressin oireita ovat esimerkiksi:
• kireys, jännittyneisyys, lyhytpinnaisuus !!
• unihäiriöt
• oman terveyden ja harrastusten laiminlyönti
• liikunnan väheneminen
• lisääntynyt alkoholinkäyttö
• mielialamuutokset, näköalattomuus !!
• motivaation puute !!

Työuupumuksen oireita ovat esimerkiksi:
• voimakasasteinen väsymys !!
• kyyniseksi muuttunut asenne työhön !!
• heikentynyt ammatillinen itsetunto !!

Pysähdy miettimään omaa stressiastettasi, jos tunnistat itseäsi kuvaaviksi useat seuraavista väittämistä:

• En oikein kykene tuntemaan aitoa läheisyyttä kanssaihmisiini. !!
• Jokin asia on muuttunut elämässäni äärimmäisen tärkeäksi - lähes pakkomielteeksi.
• Haluan hinnalla millä hyvänsä pitää kiinni mielipiteistäni.
• En salli itselleni epäonnistumista. !!
• Kyllästyn aiempaa helpommin ja tunnen tehtäväni yksitoikkoisiksi. !!
• Tavoittelen jatkuvasti rajua suorittamista seuraavaa kiihotusta.
• Otan itseni vakavammin kuin aikaisemmin. !!
• Minun on vaikea nauraa itselleni. !!
• Haavoitun, jos muut laskevat minusta leikkiä. !!
• Tunnen epäonnistuvani ihmisenä, kun koen takaiskun työssäni. !!

Avun saamisen kanavia ovat esimerkiksi:
• Läheiset ihmiset
• Työtoverit
• Esimies
• Luottamusmies
• Työterveyshuolto
• Mielenterveyden ammatti-ihmiset

Kävin tänää työterveyshoitajalla ihan muiden asioiden puitteissa, mut samalla pyysin, et se mittais vyötärönympäryksen ja punnitsis mut, et vois verrata tuloksia alkuvuodesta mitattuihin. Paino ei ollu pudonnu ku viitisen kiloo, mut vyötäröltä oli 5cm kadonnu johonki. Vaik kai se silti taitaa olla sillai 1kg=1cm. No, enivei, ihan hyvä. Se hoitajaki hurras innoissaan.

Sitte, ku olin lähdössä jo pois, se kysy, et mitenkäs töissä muuten menee. Oli ihan pakko alkaa avautuu. Valitin uupumusta, kiinnostuksen puutetta, saamattomuutta ja huonoa omatuntoa, kun työt ei suju. Hoitaja totes, että kuulostan alakuloselta, ja et se ei oo normaalia, kun samaa on jatkunu jo keväästä asti. Tilanne on siis se, että mulla on nykyään viikonloput aina valmiiks pilalla, kun tiedän, et maanantaina pitää taas mennä töihin. Työpäivät kuluu johonkin ihmeelliseen neppailuun. Tiedän, et pitäis suoriutua tehtävistä ja päästä niissä eteenpäin, mut keskittymiskyky on jotakuinkin nolla, ja siks tuntuu, etten tajua mistään mitään enkä saa koskaan mitään valmista. Huono omatunto siitä, etten tee tulosta, mut silti kätöset kieltäytyy tekemästä mitään. Jokaisen työpäivän jälkeen oon aivan kuitti ja haluaisin vaan nukkua. Lenkille ja tallille lähteminen on usein tahmeeta, vaikka sit on ihan hyvä fiilis, ku on saanu lähdettyä. Kotityöt ei maita, vaatii ponnisteluja pelkkä pyykkikoneen täyttäminen ja päälle laittaminen. Nukun kuitenki ihan hyvin, eikä mun mieltä paina erityisesti mikään. Kesäloma tai tää aktiivisempi liikkuminen ja ulkoilu ei oo tuonu yhtään boostia tähän. Hiukan ahdistavaa. Ja tänään taas istuin täsä työpisteellä pala kurkussa ja kyyneleet silmissä, ku katoin noita työjuttujani ja totesin, et en mä tajuu, enkä osaa. Enkä jaksa.

Torstaina pääsenki sit työterveyslääkärille. Että sillee.

Onneks ei sit tän paskempi aamu. Voi stana.

"kiinnosti kisa historia siksi että myyjältä löytyisi silmää tuoda kisa hevonen kenttään"

Kissalapsi vaikuttaa nyt rauhallisemmalta, on varmaan korvien ja tassujen kutina rauhottunu. Se on paljon seurallisempikin taas, eikä lainkaan niin äksy ku tos joku aika sitte. Jee <3

Pidin eilen oikein kunnon lepopäivän. Nukuin päiväunet enkä käyny edes lenkillä. Olo helpotti aika paljon. Viime yön sain vielä kaiken kukkuraks nukuttua tosi hyvin, ni ei enää ketuta koko maailma :) Ja tästä voi taas sit liikuntaviikko alkaa. Tänään ratsastus, huomenna lenkki, torstaina ratsastus ja loppuviikon päivinä lenkki.

Siskoki tulee Suomeen perjantaina, muutamaks päiväks vaan, mummua kattomaan. Mut kiva nähdä sitäki. Toivottavasti olis hyvää säätä, niin vois vaikka pitää grillikauden päätöskemut :)

Hajoominen jatkuu.

Mua vituttaa a) työ, b) työ, c) entinen idiootti kaveri ja d) työ.

Ostin itelleni viikonloppuna juoksukamoja. Kunnon juoksuhousut ja pitkähihasen paidan syksyä varten, se menee ratsastaessakin hyvin. Ne tuli testattua jo, ja olivat kyllä tosi hyvät. Ja P:ltä sain etukäteen synttärilahjaks kirjan, jota oon jo pitkään halunnu, mut en oo vaan syystä tai toisesta tullu ostaneeks. Lukemista odottaa siis Kyra Kyrklund ja ratsastuksen taito.

Mä vaan toivon, että tää loputon vitutus menee kohta ohi. Nimittäin tätä rataa mua lakkaa kiinnostamasta taas ihan kaikki, enkä mä sellasta halua. Perjantaina jo pomolle sanoin, että ei tästä tuu mitään näin. Mä haluaisin, et mulla olis töissä kivaa, silleen ku ennenkin oli. Tää projekti vaan syö niin helvetisti. Puoltoista vuotta samaa paskaa, eikä se valmistu. Tekemättömät työt ei ehdi valmistua, kun lisää tulee koko ajan. Ja aina saa kaiken tehdä vähintään kolmeen kertaan.

Pipoa on ihan hirvee ikävä, ja haluaisin mennä sitä katsomaan. Menisin vaikka ratsastamaankin. Mut en taida pystyä. Tietysti tätäki asiaa piti pohdiskella keskellä yötä. Nyt väsyttää. Ja on paska olo. Ihan hyvin menee.