IRC-Galleria

Hjuuuuu.

Kaks viikkoo lisää lepoo ja verikoe. Tulokset saa huamena.

Tänne mä nyt sit taas jouduin. Yritin heti aamulla soittaa itelleni uutta lääkäriaikaa, mut taas Lääkäritalossa oli koneet sekasin sähkökatkoksen takia, ja nyt vasta sain ajan varattua. Eikä sit tietenkään tälle päivälle enää ollu vapaata aikaa. Huomenna sitte. Ajattelin mankua verikokeeseen ja sen semmosta. Huomenna P lähtee Irlantiin ja mä joudun taas olemaan kotona ilman sitä :(

Nii. Se kolari. Olin shoppailemassa torstaina ja sit lopuks päätin vielä lähtee kattomaan niitä ratsastushousuja. Ajelin Itsenäisyydenkatua Kuninkaanhaalta keskustaan päin ja sitten siinä Varvinkadun kohdalla ajelee vasemmalta joku nuori tyttö suoraan eteen, kolmion takaa tietysti. Mitään ehtiny, ku vähän jarruttaa ja sit rysähti. Tyttösellä oli joku vanha Mitsu, joka ei kovin hyvin kestäny Audin käsittelyä. Saatiin kuitenkin ajettua autot siihen Varvinkadulle tien viereen ja alettiin selvitteleen tilannetta. Tyttöparka oli joku ongelmanuori ja asui jossain nuorisokodissa, ja tietysti oli ihan hädässä, et mitä hänen ohjaajansa asiasta sanoo. Mä sanoin sitten, että nou hätä, vahinkoja sattuu ja peltiä tässä vaan meni ruttuun. Siinä kadulla maalas joku mies aitaa ja se näki koko tilanteen ja tuli kans siihen selvittelemään asiaa. Mä otin puhelimen käteen ja mies sano mulle, et "älä ny mihinkää poliisille soita, ei tässä niitä tarvita". Olin kylläkin soittamassa P:lle, ja seki tuli sitten paikalle, kun kerta oli siinä lähellä töissä.

Audi oli ajokelvoton, koska sieltä tuli kaikki vedet pihalle. Tytön auto näytti muuten ihan ajokelposelta, mitä nyt oli vähän niinku banaanin mallinen ja eturenkaat haritti. P soitteli meidän ja sen tytön vakuutusyhtiöön ja se tyttö sai vahinkoilmotuksen tehtyy suoraan siinä puhelimessa. Me soitettiin hinausauto hakemaan Audi Automarkkuun tarkastettavaks ja korjaukseen, ja P järjesti samalla meille sit sijaisautonkin. Sit oli enää ongelmana se, miten se tyttö pääsee kotiin. Hinausauton kuljettaja siirsi sen Mitsun vähän sivummalle ja totes, että ei sillä ainakaan ajaa voi. Tytöllä ei ollu rahaa hinaukseen eikä mekään voitu sitte olla avuks muuten, ku soittaa parille tutulle ja kysellä olisko heillä traileria lainata sen auton kuljetukseen. No ei ollu. Tyttö tuumas, et hänellä on kai 20 euroo rahaa, et hän menee sit bussilla kotiin. Hän oli kyllä vähän reppana. Ja muistutti jotenki Jope Ruonansuuta, niin ikävää ku se onki :D

No, vajaa puol tuntia sijaisautopuhelusta oli auto valmiina tossa firman parkkipaikalla. Sillä me ny sit ajellaan. Tuliterä (ajettu 50tkm), musta A6, jossa on hiukan enempi vääntöä ku meidän omassa autossa. P on tietty ihan liekeissä siitä :) Automarkusta ei ole vielä kukaan ottanu yhteyttä, eli me ei tiedetä mikä meidän Audin tilanne oikein on. Toivottavasti se on korjattavissa.

Sit lauantaina meinas rysähtää ton laina-auton kanssa. Ajeltiin Meri-Porista keskustaan ja tultiin pikatieltä ramppia alas Kespan kohdalle. Käännyttiin vasemmalle, ja mopoauto ajoi Kespan pihasta suoraan eteen. Seuraavissa liikennevaloissa pojat näytti sit erittäin aikuismaisesti keskaria ja avasivat ikkunan huudellakseen jotain. Me pysäytettiin ne siinä poliisilaitoksen ja Sittarin välissä (ahdistettiin ne ilkeästi liikenteenjakajan eteen :D) ja avattiin ikkuna, koska niillä ilmeisesti oli asiaa. P sanoi ihan tyynen rauhallisesti, että se on kuulkaas pojat niin, että Kespa on piha-alue ja sieltä poistuessa on väistämisvelvollisuus. Ja pojat mopoauton kyydissä huusi kilpaa "Opettele nyt vittu ajamaan vitun idiootti, saatanan Jorma!". Voin kertoo, et hiukan sieppas. Mut olihan siellä ny pakko huudella, kun oli kaveriki kyydissä, muuten olis voinu nolottaa.

Satuttiin Vähälinnankadulla poliisien kanssa samoihin valoihin ja kysyttiin niiltä, että eikös me olla tässä asiassa ihan oikeaessa, ja oltiinhan me :D Positiivista tässä on se, että jos se poitsu monesti poistuu Kespalta noin, se ehkä oppii kantapään kautta, että siinä kuuluu väistää muita...

Koht on jo viikonloppu. Tää saikkuviikko on menny ihan sikanopeesti ja mua oikeestaan nyt jo ahdistaa ajatus siitä, et pitää mennä maanantaina töihin. Jee.

Mää ajoin tänään kolarin. Ei kyl ollu mun vika. Mut kertoilen siit myöhemmin. Sen verran vaan, et meil on ny sijaisauto, joka on vähä uudempi ja hienompi ja nopeempi ja komeempi ku oma, joten meillä varmaan kiistellään nyt sit siitä kumpi saa ajaa. En tiä kauan toi auto meillä sit on, riippuu siitä, mitä vaurioita Audi kärsi ja kauanko kestää korjata.

Juu ja sit ostin uudet ratsastushousut ja vaikka kuinka monet tallilla kehu niitä vuolaasti. Enkä mää edes sanonu, että ne on uudet.

Semmonen päivä.

Aamusti lähdin P:n kanssa juoksemaan ennen seittemää. Sit kaheksan aikoihin läksin koiran kans lenkille. Sen jälkeen suihkun kautta keittiöhommiin. Tyhjäsin tiskarin ja aloin leipoo. Tein yhen pellillisen sellasta ihan perusomppupiirakkaa ja sitte irtopohjavuokaan sellasen murotaikinapohjasen kermaviilikuorrutteisen omppupiirakan. Täällä tuoksu niiiii hyvältä. Kunnes äsken sitte oli koira keksiny paskantaa eteisen matolle, ku olin 20min pois kotoo :D Arvelinki, et sil saattas olla vatsavaivaa, kun se on syöny ihan hillittömästi ruohoa tänään. Tuol se ny sit taas pulputtaa. Pitäisköhän vaivautuu tekemään vielä omenapaistos, että sais taas mukavan tuoksun kämppään? :D

Huomenna 2x tallikeikka. Siin se päivä sit melkei meneeki.

P.S. Mun naama on kaventunu!

Sain viikon sairaslomaa.

Lääkäri tarjos mielialalääkkeitäkin, mut en halunnu. Aikamoinen kynnys olis alkaa jotain pillereitä napsimaan. Se käski levätä kunnolla ja miettiä, miten priorisoisin töissä kaikki asiat, et mun olis helpompi työskennellä. Ja sano, että heti takasin sitten, jos tuntuu ettei olo ala helpottaa.

Tekstit: http://www.introspekt.fi/artikkelit/stressi.html

Haitallisen stressin oireita ovat esimerkiksi:
• kireys, jännittyneisyys, lyhytpinnaisuus !!
• unihäiriöt
• oman terveyden ja harrastusten laiminlyönti
• liikunnan väheneminen
• lisääntynyt alkoholinkäyttö
• mielialamuutokset, näköalattomuus !!
• motivaation puute !!

Työuupumuksen oireita ovat esimerkiksi:
• voimakasasteinen väsymys !!
• kyyniseksi muuttunut asenne työhön !!
• heikentynyt ammatillinen itsetunto !!

Pysähdy miettimään omaa stressiastettasi, jos tunnistat itseäsi kuvaaviksi useat seuraavista väittämistä:

• En oikein kykene tuntemaan aitoa läheisyyttä kanssaihmisiini. !!
• Jokin asia on muuttunut elämässäni äärimmäisen tärkeäksi - lähes pakkomielteeksi.
• Haluan hinnalla millä hyvänsä pitää kiinni mielipiteistäni.
• En salli itselleni epäonnistumista. !!
• Kyllästyn aiempaa helpommin ja tunnen tehtäväni yksitoikkoisiksi. !!
• Tavoittelen jatkuvasti rajua suorittamista seuraavaa kiihotusta.
• Otan itseni vakavammin kuin aikaisemmin. !!
• Minun on vaikea nauraa itselleni. !!
• Haavoitun, jos muut laskevat minusta leikkiä. !!
• Tunnen epäonnistuvani ihmisenä, kun koen takaiskun työssäni. !!

Avun saamisen kanavia ovat esimerkiksi:
• Läheiset ihmiset
• Työtoverit
• Esimies
• Luottamusmies
• Työterveyshuolto
• Mielenterveyden ammatti-ihmiset

Kävin tänää työterveyshoitajalla ihan muiden asioiden puitteissa, mut samalla pyysin, et se mittais vyötärönympäryksen ja punnitsis mut, et vois verrata tuloksia alkuvuodesta mitattuihin. Paino ei ollu pudonnu ku viitisen kiloo, mut vyötäröltä oli 5cm kadonnu johonki. Vaik kai se silti taitaa olla sillai 1kg=1cm. No, enivei, ihan hyvä. Se hoitajaki hurras innoissaan.

Sitte, ku olin lähdössä jo pois, se kysy, et mitenkäs töissä muuten menee. Oli ihan pakko alkaa avautuu. Valitin uupumusta, kiinnostuksen puutetta, saamattomuutta ja huonoa omatuntoa, kun työt ei suju. Hoitaja totes, että kuulostan alakuloselta, ja et se ei oo normaalia, kun samaa on jatkunu jo keväästä asti. Tilanne on siis se, että mulla on nykyään viikonloput aina valmiiks pilalla, kun tiedän, et maanantaina pitää taas mennä töihin. Työpäivät kuluu johonkin ihmeelliseen neppailuun. Tiedän, et pitäis suoriutua tehtävistä ja päästä niissä eteenpäin, mut keskittymiskyky on jotakuinkin nolla, ja siks tuntuu, etten tajua mistään mitään enkä saa koskaan mitään valmista. Huono omatunto siitä, etten tee tulosta, mut silti kätöset kieltäytyy tekemästä mitään. Jokaisen työpäivän jälkeen oon aivan kuitti ja haluaisin vaan nukkua. Lenkille ja tallille lähteminen on usein tahmeeta, vaikka sit on ihan hyvä fiilis, ku on saanu lähdettyä. Kotityöt ei maita, vaatii ponnisteluja pelkkä pyykkikoneen täyttäminen ja päälle laittaminen. Nukun kuitenki ihan hyvin, eikä mun mieltä paina erityisesti mikään. Kesäloma tai tää aktiivisempi liikkuminen ja ulkoilu ei oo tuonu yhtään boostia tähän. Hiukan ahdistavaa. Ja tänään taas istuin täsä työpisteellä pala kurkussa ja kyyneleet silmissä, ku katoin noita työjuttujani ja totesin, et en mä tajuu, enkä osaa. Enkä jaksa.

Torstaina pääsenki sit työterveyslääkärille. Että sillee.

Onneks ei sit tän paskempi aamu. Voi stana.

"kiinnosti kisa historia siksi että myyjältä löytyisi silmää tuoda kisa hevonen kenttään"