IRC-Galleria

Lukasin tossa Satakunnan Kansan tekstaripalstan ja siellä joku kirjoitti, miten oli saanut joltain lapsilta huutelua osakseen, kun oli pyöräillyt pyöräilykypärä päässä.

Täytyy kyllä sanoa, että mua on alkanu ihmettää tää pyöräilykypäräjuttu. Oli tietty itekin vähän vaikee tottua siihen päähineeseen, kun ei ole oikeastaan koskaan sellasta käyttänyt. Ratsastuskypärä ja laskettelukypärä menee päähän paljon automaattisemmin. Mut onko se sit joku naurun asia, jos käyttää pyöräilykypärää? Veikkaan, että mua ei ainakaan siinä hetkessä naurata yhtään, jos ilman kypärää kaadun ja lyön pääni katukivetykseen.

Hommasin kypäräni pari vuotta sitten ja oon yrittänyt sen ahkerasti pitää päässä pyöräillessä. Tunnustan silti polkevani joskus ilmankin kypärää, esimerkiks niinkin typerän asian kuin hiusten takia. Jos oon menossa siisteissä vaatteissa ja laittautuneena mummon synttäreille, en halua sotkea hiuksia kypärällä. Toisaalta kypärä taas aiheuttaa mussa sellasen "nyt muuten ajetaan pyörällä" -reaktion, jolloin ajan aika lujaa ja intensiivisesti. Jos sellasta vauhtia sotkottaisin mummolaan, olis niin hiki perille päästessä, ettei kehtais siellä näytteytyä ollenkaan. Tyhmää, ehkä, mutta näin se vaan menee.

Se mikä mua eniten ihmetyttää on lapset ja niiden vanhemmat pyöräillen liikenteessä. Lapsi polkee yleensä kypärä päässä (ja parhaassa tapauksessa se on väärin asennettuna, jolloin se roikkuu jossain takaraivolla eikä auta mitään), vanhemmat taas ei. Miksi? Miksei sille lapselle näytetä esimerkkiä? En ihmettele, jos hangoittelee kypäränkäyttöä vastaan. Muistan mainiosti mukulana sen, miten ärsytti, kun oli pakko laittaa kypärä päähän, vaikka äiti ja isä oli aina ilman kypärää. Ja tilaisuuden tullen se kypärä aina otettiin pois ja kuljetettiin pyöränsarvessa.

Onneks näin aikuisena on vähän viisaampi ja voi pistää sen kypärän päähän häpeilemättä sitä. Mahtaisko nuorisokin suostuvaisemmin suhtautua kypäriin, jos niitä näkis liikenteessä enemmän? Ja jos omat vanhemmatkin niitä esimerkinomaisesti käyttäis? Jos kaikilla kavereillakin olis kypärä, ei varmaan tulis edes mieleen olla ilman.

Heh, tänään neljällä mun tuntemalla ihmisellä on synttärit. Kaks niistä on työkavereita :D Viime vuonna oli hassu tilanne, kun eka toinen toi kakkua ja sit toinen jäätelöä ja kaikki oli hetken aikaa hiukan ihmeissään, kunnes sit selkis, että kaks synttärisankaria samalle päivälle. Suosittu päivä siis!

Kesällä onkin synttäreiden suhteen hiljasempaa, ainakin työpaikalla. Syksyllä tulee taas hiukan ruuhkaa. Voi että, syksyllä täytän 27. Jotenkaan en uskonut, että sellanenkin päivä joskus tulee :D Tai siis jollain tapaa sitä vaan niin jumittui "parikymppiseksi", että tuntuu vaikeelta käsittää, että "kolmekymppinen" on jo lähempänä! No, väistämättähän sekin tapahtuu, mutta näköjään vaatii vähän sopeutumista! Kyllä mulla on jo nyt ollu jotain kriisiä havaittavissa, mutta näin kesää kohti mennessä on taas helpottanut. Syksyllä uus aallonpohja sitten taas :D

Ehkä se mikä-lie-migreeni-olikaan enteili vaan tätä kamalaa flunssaa. Tiistaina tuli jo kurkku kipeeks, keskiviikkona olo huononi entisestään ja nenä alko vuotaa. Torstain ja perjantain makasinkin sitten ihan kuittina kotona, jatkuvasti niistäen. Lämpööki oli vähän. Lauantaina sama niistoprojekti jatkui edelleen ja mun nenä oli oikeesti niiiiiiiin kipee, vaikka rasvasin sitä Bepanthenilla ihan koko ajan. Käytin Otrivinin ohjetta uhmaten sitä nenäsumutetta reilusti yli 2-3 kertaa päivässä, kun muuten ei vaan happi kulkenu. Limakalvot siitä vaan kuivuu, mut ihan sama, jos se kerta auttaa hengittämään.

Eilen alko riittää enää parin tunnin välein niistäminen. Olo oli muutenki selvästi virkeempi. Käytiin jopa keskustassa syömässä jätskit ja kävelemässä pieni lenkki käviksellä koiran kans. Sen jälkeen väsytti kuitenkin sen verran, että piti ihan vaan levätä puol tuntii. Mut eiköhän tää tästä ala helpottaa jo. Hiukan yskittää, mut ei pahasti, joten peukut pystyyn, et parin päivän päästä olo on jo ihan terve.

Paistelin eilen lettuja pitkästä aikaa. Olipahan aika miellyttävää paistaa uudella Swiss Diamondilla :) Tuli kauniita lättyjä, eikä ne tarttunu kiinni pannuun. Vanhasta pannusta oli joskus pinnote niin huonona, et lettujen paistaminen oli oikeestaan mahdotonta. Sen kerran jälkeen en sit oo lettuja paistanutkaan, meni niin hermot :D Mutta tämän jälkeen ehkä vois taas tehdä sitä säännöllisesti, kun se kerran sujui niin hyvin. En mä paljoo tän lenssun takii maistanu, mutta kyllä letut hyviä oli kermavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla.

Tuli katsottua taas yks leffa, jonka voi listata suosikkien joukkoon. Volver - Paluu. Aihepiiriltään melko synkkä, mutta ihanan värikäs elokuva ja hahmot oli hyviä. Ja mikä parasta, leffa oli espanjaksi! Penelope Cruz <3

Ai niin. Sain P:ltä yllätyshääpäivälahjan :´) Pinkin iPod Shufflen tekstillä "Rakkaimmalleni =)"

Eilen aamupäivällä töissä tuli vasempaan silmään yhtäkkiä sellanen mielenkiintonen sahalaitakuvio. Se suureni ja pieneni ja haittas aika huomattavasti töiden tekoa. Lopulta se väreily teki vielä huonon olonki, kaikki oli vähän sumeeta ja heiluvaa. Se meni vajaassa tunnissa ohi, mut päänsärky ja heikotus jäi. Puolilta päivin päätin lähtee kotiin huilaamaan, kun ei näytön tuijottamisesta tullu yhtään mitään. Söin vähän, otin Buranaa ja menin pitkäkseni sohvalle. Aattelin, et äkkii se ohi menee, mut olin vähän pökerryksis vielä illallaki. Ensinnäki nukuin koko iltapäivän ja sit oli vielä jotenkin hutera olo illalla. Sen kyl arvelen johtuneen siitä, etten ollu oikein syöny kunnolla.

Oli jo eilen aamulla sellanen olo, et piti ottaa heti heräämisen jälkeen 600mg Buranaa. En tiä millanen päänsärky olis ollu päivällä ilman sitä. Äidillä ja siskolla on migreeniä, ja ainakin äidillä se kohtaus vaikuttaa näkökykyyn ja tulee just tollasta sahalaitaa. Kai mullakin sit jotain sellasta oli, suht lievänä vaan. Ei oo ennen ollu mitään migreeniin viittaavaa, mutta eiliset oireet hiukan vaikutti kyl siltä. Onneks toi huilaaminen helpotti. Toivottavasti ei tuu ihan heti uudestaan!

Meil soi eilen ovikello viiden aikaan. Menin avaamaan ja siel oli joku työmies. Kysyi multa, että "Kai te tiedätte, että tästä katkastaan vesi tunnin päästä?". No ei tiedetty. Olisko pitänyt tietää? Hyvä, että kävi sanomassa, sain otettua jääkaappiin juomavettä ja ämpäreihin vettä vessan vetämistä varten. Hmm. Sen verran pihalla olin, etten tajunnu kysyä, koska se katko mahtaa loppua. Ei ollu mitään lappua tai muuta ilmotusta tullu asiasta. Oltiinkin ihmetelty mitä siinä naapurin kohdalla oikein kaivetaan... Ne kaivo yötä myöten, kauhee kolina ja pauke kävi vielä puolen yön jälkeenki. Ja aamulla taas hommat jatku. Mut aamulla sentään tuli taas vettä kraanasta :)

Päivä alkoi vähän väsyneenä, kun eilisen matsin takia vähän valvottiin. P ehkä hiukan pakosta, mutta who cares :D

Aamu on harmaa ja sateinen, mutta fiilis kyllä kaikin puolin silti hyvä. Eilen oli hieno päivä ja toi Suomen MM-kulta ikään kuin kruunas sen. Ja tänään sit toinen hääpäivä. Aika tuntuu juoksevan vauhdilla. Kaks vuotta sitten tähän aikaan istuin kampaajalla rullat päässä eikä jännittänyt yhtään :) Oli kaunis keväinen päivä, lämmintä ja aurinkoista, ja mä matkalla kirkkoon kirjottelin Facebookiin, että oon menossa tunnin päästä naimisiin.

Ei meillä tänään kyllä mitään sen kummempia "juhlallisuuksia" varmaan oo. Ajateltiin sitten Rukalla vähän juhlistaa tätä kaksivuotista sotaa jotenkin :) Tai jos jotain pientä tänään tehään, niin se on varmaan tyyliin yhteiset päikkärit :D

Vähän ollu tunteikas päivä tänään. Oltiin kummisedän 50-vuotissyntympäivälounaalla Ravintola Reposaaressa.

Eilen haettiin lahja Tampereelta, kun oltiin matkalla Lahteen. Käytiin ostamassa Camusta Jimmy Pettersonin kirja "Skiing around the world" (http://www.skiingaroundtheworld.net/). Iltasella sitten istuttiin monta tuntia P:n kanssa tossa keittiön lattialla paketoimassa lahjaa ja askartelemassa synttärikorttia. Lahjapaperia meillä ei ollut, joten paketoitiin kirja hopeanhohtoisella ylijäämätapetilla. Kätevää uusiokäyttöä, sitä paitsi se kirja oli niin iso ja painava, että huonolla tuurilla tavallinen lahjapaperi olis hajonnut paketoidessa. Lahjanaruna käytettiin hääkutsuissa koristeena ollutta hopeanmustaa nauhaa. Kätevää uusiokäyttöä sekin. Kirjaan tietysti kirjoitettiin omistuskirjoitus, jota mietittiin pitkät tovit. Tove Jansson auttoi meitä siinä, löytyi aiheeseen sopiva lainaus, jonka kylkeen sitten vielä itsekin vähän sanailtiin.

Ja sit tuntui jotenkin, että ostettu kortti ei vaan sovi, joten kaivoin arkistoistani yhden kivan kuvan Marxin veljeksistä (se on vähän niinku mun ja kummisedän yhteinen juttu, ja kummisetä on mut kyseisten herrasmiesten elokuviin aikanaan tutustuttanut) ja liimasin sen hopeiselle kartongille, jollasille pari vuotta sitten tulostettiin hääkutsuja. Kylläpäs me kierrätettiin ahkerasti! Kortin takapuolelle sitten mietittiin kuumeisesti jotain sopivaa tekstiä. Onnitteluvärssyistä ja runoista kaikki oli jotenkin vähän mauttomia, ja haikeamielisiä, joten ne hylättiin heti alkuunsa. Lopulta sitten löysin pitkät pätkät lainauksia Marxin veljesten leffoista. Valitsin hieman lyhennellyn pätkän elokuvasta A Day at the Races. Siinä Chicon hahmo myi salaa vedonlyöntivihjeitä sisältäviä kirjoja jäätelökärrystä laukkaradalla ja Grouchon hahmo joutuu harmillisesti tämän huijaamaksi. Kirjateema sopi oivallisesti meidän lahjaan.

"Come get your ice cream! Come get you tootsie-frootsie ice cream!"
"...Here's the book, it's a dollar."
"Here's a ten, and shoot the change"
"I don't have change, I'd have to give you nine more books."

Tekstinpätkän lisäksi laitettiin korttiin tietysti onnittelut. Tuli hirveän hyvä mieli, kun sekä kortti että lahja tuntuivat niin onnistuneilta. Oli kiva antaa ne päivänsankarille. Silti kummisedän reaktio yllätti. Hän laitto paketin syrjään ja alkoi lukea korttia. Ensin hän pyöritteli päätään ja hymyili kortille, mutta peitti sitten silmänsä käsillään enkä enää tiennyt oliko kyse itkusta vai naurusta vai molemmista. Vähän kaikki siinä hämmentyi ja meidän äiti kysyi, että mitä siinä kortissa nyt oikein lukee. Kummisetä vaan pudisteli päätään ja hymyili kyyneleet silmissä eikä oikein saanut sanaa suustaan. Äiti esitti kysymyksensä toiseen kertaan ja siihen kummisetä sitten vastasi, että "Tää on vähän tällanen sisäpiirijuttu", johon mä totesin, että näin vois kyllä sanoa. Kyllä siinä itelläkin silmänurkka kostui, kun huomas, miten noin pieni juttu tavoitti toisen sydämen :´)

Ollu ihan mielettömän hyvä olo koko päivän. Ja samalla jotenkin tosi haikea! En oo nähnyt kummisetää noin herkistyneenä koskaan, en edes meidän häissä, vaikka siellä yks jos toinenkin vähän kyynelehti. Myöhemmin kummisetä avas vielä paketinkin ja naureskeli meidän omistuskirjotukselle. Kirja oli muutenkin ilmeisen mieleinen, koska hän olis selannu sitä vaikka miten kauan eikä olis millään malttanut odottaa kotiin asti. Että melkein niinku lapsen innolla :) Ehkä parhaiten onnistunut lahjahankinta koskaan ja ihan parhain fiilis lahjan antamisen jälkeen.

Synttäreiltä tullessa käytiin vielä pikapikaa Leineperin ruukissa markkinoilla. Oltiin sen verran myöhään liikkeellä, että sieltä oli kojuja jo siivottu paljon pois, mutta ehti siellä sentään vähän katella ympärilleen. Löysin sieltä yhdestä kojusta aivan ihania koruja, jotka oli tehty lusikoista varsia ja pesiä hyväksi käyttäen. Ei ollu rahaa mukana, joten en voinu ostaa mitään, mutta niitä saa Porin Taito Shopista ainakin, ja netistäkin pystyy tilaamaan. Kannattaa tutustua Add Dramaan!

Vaatteiden osto voi joskus olla tosi hankalaa. Mulla oli tosi kovat kriteerit haluamalleni vaatekappaleelle:

- ohut kangas
- huppu tai korkeahko kaulus
- vetskarilliset taskut
- PINKKI (tai hätätilas turkoosi) väri
- edullinen hinta

Kyl meinaan sai penkoo ennen ku löyty sopiva. Aattelin, et 40e on maksimi semmosesta paidasta, jonka pistän päälle tallille. Paskastuu se siellä kumminki, ja alkaa haista hevoselle. Mut tarvi saada fleeceä ohuempi vetskaritaskullinen paita, koska alkaa softshelli olla jo hiukan turhan lämmin. Aika uskomaton määrä kivoja huppareita ja muita paitoja, joissa on taskut ilman vetoketjua! Huh, no, onneks Rukka pelasti ja oli valmistanut kriteereihin sopivan paidan. Torstaillakin oli yks kiva, mut se oli niiiiiiiin väärän värinen :D

Samalla reissulla löysin myös pinkit ratsastussukat, jotka otin matkaan, kun omistan tällä hetkellä vaan yhdet kesäkelille sopivat. Niitä ihan ohuita saapassukkia pitäis jostain vielä käydä ostamassa parit. Viime vuotisiin tuli justiinsa reikä.

P on ollu ylitöis ny vaikka miten monena päivänä. Sil on hermo kohtis kireellä. Millai toista ny sit miellyttäis, ku mikään ei kelpaa. Jotenki haluis olla avuks, mut silti tuntuu, et on vaan toisen jalois ja lähinnä ärsytyksenä. Kai se siit kohta helppaa. Lauantaina pääsee vähän tuulettumaan, ku on Lahdessa Surf&Kite -messut :) Ja sunnuntaina EHKÄ kummisedän synttärit. Minust olis kiva, jos juhlista ilmotettas vähän aiemmin, ku pari päivää etukäteen, et tietäis vähän jotenki valmistautua. Nimim. Ei oo vieläkään sitä mekkoo. Tai mitään muutakaan.

Olin tiistain ratsastamassa. Kyl nyt on tullu kesä. Kentällä hiekka pölys, hyttysiä oli ihan sikana ja tuli aivan järkky hiki. No niin tuli kyllä hevoselleki :D Se oli parka korvista häntään aivan litimärkä. Toisaalta, ei kai se mikään ihme ole, se teki niin ahkerasti hyvää työtä! Kiva polle.

Mut sitä uutta ratsastuskypärääni odottelen edelleen. Sen piti tän viikon lopulla saapua postiin. Nyt alkais olla jo tän viikon loppu, että hopihopi! En malttais odottaa! Ja ne saappaat pitäis roudaa taas suutariin, kun niistä pitää korjata neppareita. Tänään tultiin autolla töihin ja unohdin ottaa ne saappaat mukaan, vaikka olin sitä suunnitellu. Tällä menolla en saa niit ikinä otettuu käytöön.

Tänään taas heppastelua!

Työviikko melkein puolessa jo! Huhhuh. Oli aika vauhdikas viikonloppu taas. Teatteria, äitienpäivävierailuja, ulkoilua, hiukan lepoa ja sit vähän työreissua. Lauantaina käytiin P:n vanhempien luona ja sunnuntaina mun. Ei voinu mitenkään ehtiä sunnuntaina molempiin paikkoihin, koska mun piti lähtee alkuillasta reissuun.

Oli kyllä oikeesti kohtismälsää lähtee sunnuntai-iltana kuuden aikaan ajamaan kohti Lahtea. Onneks oli sentään lämmintä ja valosaa. Siellä oltiin sitte kymmenen aikaan, niin ei juuri muuta tarvinnu, ku vaihtaa yöpaita päälle ja alkaa yrittää unta. Maanantaipäivä menikin sit palavereissa, joskin alkuperäsestä suunnitelmasta poiketen meillä oli tunti ylimäärästä aikaa keskellä päivää ja se vietettiin torilla istuskellen ja aurinkoa ottaen. Että mikäs siinä, 23 astetta lämmintä ja aurinko paistoi :) Tsemppas mukavasti seuraavaa palaveriakin. Lounassuunnitelmat sen sijaan meni hiukan mönkään, kun oltais haluttu sushia, mut eka sushibaari oli maanantaina suljettu ja toinen aukes liian myöhään. No, ens kerralla uus yritys!

Hauskaa huomata, että toreilla hengailee ilmeisesti aina sellasia stereotyyppisiä torilla hengailijoita. Niinku joku mummujen oma pikkukerho yhdessä pöydässä ja sodasta puhuvien setien ryhmä toisessa :)

Ehdin tosiaan käydä teatterissakin. Tarkemmin ottaen Rakastajat-teatterissa. Käytiin katsomassa näytelmä Paperittomat.

"Euroopassa elää ja työskentelee Suomen väkiluvun verran siirtolaisia, joilta puuttuu pysyvä oleskelulupa. Heidän joukossaan on rauhaa etsiviä turvapaikanhakijoita, mutta myös rakkauden tai opiskelupaikan perässä Eurooppaan tulleita. Paperittomat kertoo näiden ihmisten elämästä ja siitä, miltä tuntuu elää lainsuojattomana."

Suosittelen! Jos vaan on vielä mahdollisuus päästä tuo katsomaan, niin kannattaa mennä. Se oli hieno näytelmä, yllätyin tosi positiivisesti, kun en oikein tiennyt mitä odottaa. Tosin, koska Rakastajat-teatteri olis jotain huonoa esittänytkään? Kolme näyttelijää, rekvisiittana kolme matkalaukun kokosta puulaatikkoa ja kolmen paperittoman tarina. Aihepiiri on tietysti ehkä hiukan ankea ja ahdistavakin, mutta näytelmään mahtui kyllä hauskojakin hetkiä. Ja se oli mukaansa tempaava, mielenkiintoinen esitys, eikä mikään perinteinen suomalainen ranteet auki -henkinen, paatoksellinen, jäykistelevä ja tuskallisen ylipitkä viritelmä.

Jaajuu. Ja eilen kotimatkalla, välillä Kiikoinen-Pori, meinas rysähtää sit pahemman kerran. Kyl joku suojelusenkeli tais olkapäällä istua, kun säikähdyksellä selvittiin. Ajeltiin ihan tavallisesti kohti Poria, rajotusten mukaan, edessä eikä takana ollu ketään. Kohta sitten vastaan tulee arviolta 6-8 auton jono. Yhtäkkiä, täysin puskista, yks auto lähtee sieltä ohittamaan, niin viime hetkellä, että meinas tulla nokkakolari. Ehdin hädin tuskin tehdä väistöliikkeen pientareen puolelle, sain hiukan jarrutettua, mut vauhtia oli silti niin paljon, että auto jäi heittelehtimään ja piti korjata sitä liikettä ihan tosissaan. Ei jääny kyllä kovin monesta metristä törmäys kiinni. Ja siinä sit ajettiin kolme autoa rinnatusten, kun tää yks teiden sankari ei päässytkään takas omalle kaistalleen. En tiiä montako senttiä jäi peilien väliin varaa.

Voin kertoa, et sydän pomppas kurkkuun aika lujaa, kun tajus, että on pakko toimii HETI, mut ei voi kääntää niin paljoo pientareelle, et menee hiekalle, koska sit oltais luultavasti viety muovitolpat mukanamme ja päädytty melko kovassa vauhdissa sinne pöpelikköön. Toivon totisesti, että se ohittelijasankari sai vielä pahemman sydärin ku minä. Ei oo koskaan ennen tollasta tilannetta ollu, eikä edes liki. Jos vaan olisin katellu maisemia tai vaikka lukenu tekstareita puhelimesta, mitä esim. mun pomo harrastaa, niin törmäys olis ollu väistämätön. Fiilis oli lähinnä epäuskonen, kun tajus sen auton tulevan suoraan kohti. Vähän aikaa kyllä pumppu hakkas ja kädet tärisi. Onneks ei ollu siitä enää pitkä matka kotiin.

Täs on hienoja kuvia http://kuvaton.com/browse/17845/photo_art.jpg

Sit oon ehkä tyytyväisin pitkään aikaan, kun ostin itelleni REPUN. Vihdoinkin. Oon miettiny sellasta jo iät ja ajat, ja nyt, kun ollaan pyöräilty töihin niin oon entistä enemmän kaivannu reppua eväiden ja tavaroiden kuljettamiseen. Menin reippaana Scandinavian Outoor Storen sivuille tutkimaan valikoimaa, löysin kiintoisan ja työpäivän jälkeen marssin Partiokauppaan ostamaan sen. Sitä paitsi sain 90 euron repun 70 eurolla :)

Meil tuli töissä vähän vääntöä kesälomista. Ne pitäis saada tänään hyväksyttyä, mut esim. meille oli ehdotettu loman pätkäsemistä kahteen kahden viikon jaksoon. Ja mä en kyllä missään nimessä haluais katkasta kesälomaa, se pilaa koko loman. Mieluummin siirrän ajankohtaa vaikka myöhemmäks, mutta en halua pätkälomaa. Eikä P:kään. Katotaan ny kuin täs käy. Ois ihan tärkeetä saada pitää lomat myös samaan aikaan.

Jesjes! 2.6. starttaa auto kohti Rukaa. Ja sukset mukana :D

Lisäks hoksasin, että siellähän on ASTE brandstore, josta saa mm. Kari Traan ja Peak Performancen vaatteita. Ja Norr&oslash;naa. Wohoo! Mä säästän vähän rahaa ja shoppailen siellä :) Varaa on ehkä kahteen paitaan niillä hinnoilla, mut ihan sama :D

Mul on tänään fysioterapia. Varasin sen muutama viikko sitte ja aloin tos joku aika takaperin miettii, et olikohan se sittenkään tarpeellista. Mut torstain ratsastusäksidentin jälkeen ei ehkä pöllömpi idea kuitenkaan... Vieläkin nimittäin kiristelee aika ikävästi. Kunnei vaan liian lujaa runno, niin hyvä. Huomenna tarttis kuitenkin taas kiivetä konin kyytiin.

Sitte ois tulossa kummisedän viiskymppiset ja mä tarttisin niihin uuden mekon. Ei vaatekriisiä muuten, mutta kaikki kaapissa olevat on liian suuria. Tai no, kai senkin voi kriisiks laskee, mut se on kuiteski ihan positiivinen kriisi sitte. Ratsulassa ois Toripäivät ja mulla on kuponki, että sinne sitten vaan!