IRC-Galleria

Niitä riittää. Täytyy varmaan alkaa joku säilöntäprojekti. Jos vaikka pakastais vähän raasteena ja viipaleina, niin vois myöhemmin käyttää leivontaan ja ruokiin. Mehuja ja hilloja ei meillä kulu, niin turha alkaa. Mummun varastosta tuotiin viimisiä hillopurkkeja ja mehupulloja ja niitä on vieläkin jäljellä hirveet määrät. Jos muutamat omenapaistokset ja piirakat sais leivottua, niin loppuja vois sitten tosiaan pakastaa ja syödä ihan tuoreeltaan. Kyllä kaneliomenat vaan onniin hyviä :)

Isä tulee huomenna hakemaan omppuja. Ja kummisedällekin niitä tyrkytin ja se lupas tulla kans omenavarkaisiin ja viedä myös mummulaan niitä. Hyvä, hyvä! Konttasin tos toissapäivänä kolmisen varttia omenapuiden alla ja keräsin maahan pudonneita hyvännäkösiä talteen. Pari ämpärillistä tuli kevyesti ja sain jääkaappiinkin kaks isoo kulhollista täyteen. Harmi vaan, että se puiden alunen näytti edelleen siltä niinku siel ei oltais koskaan käytykään...

Tän työpäivän ku viel jaksais niin olis hyvä. Iltasella oon lupautunu ratsastustunnille kaverin hevosen kans. Ihan kiva päästä jonkun valvovan silmän alle, mut toisaalta vähän jännittää :) Huomenna sitten Sappeelle ajamaan pyörällä alamäkiä. Se vasta jännittääki. En oo koskaan ees ajanu alamäkipyörällä. Tai oon, kierroksen P:n pyörällä omas pihas. Sinne vaan kaikkien miesten sekaan, tulee varmaan hieno päivä :D

Sunnuntaina ehkä sieneen!

Pyöräilin töihin. Oikeesti otti niin paljon päähän raahata tota hlvetin läppärikassia taas olalla, mutta eipä ollut vaihtoehtoja. P lähti Helsinkiin kuudelta ja mulla oli kone eilisen työreissun takia kotona. Eikä kai siinä mitään, jos ois se pelkkä läppärikassi, mutta kun oli myös reppu, johon olin pakannut vaihtovaatteet ja eväät. Sit kun vielä satoi, eikä voinut tietää, miten paljon matkalla sataa vaikka lähtiessä pisarteli aika maltillisesti, oli pakattava koko läppärilaukku muovikassiin, että kone säilyy kuivana. Näytti varmaan älykkäältä :) Onneks ei kotiin päin mennessä enää tarvii sitä laukkua kuljettaa.

Tänään aamulla oli testissä Tukholmasta ostamani softshell-housut. Oli aika mukavat! Kivan joustavat ja muutenkin mukavat päällä. Haltin pari vuotta sitten ostetti softshell-takki sen sijaan täytyis pestä sillä kuorivaatteiden hoitoaineella, se on alkanu vähän imee vettä itseensä. Ei se läpi kastu, mutta pisarat ei jää enää siihen kankaan pinnalle helmeilemään. Reppuparkaa säälin taas, kun se saa aina kaikki pyörästä lentävät kurat päälleen. Mistä mahtais saada jotain suojapussia siihen? Ehkä partsakaupasta.

Olin eilen Lahdessa. Lähdettiin ajamaan joskus puol seiskan aikaan. Olin nukkunu ihan sairaan huonosti edeltävän yön ja sit tietty olin ite kuskina. Oli kyllä aika tuskaa koittaa pysyä hereillä, kun miehet veti tyytyväisinä sikeitä melkein koko menomatkan :) Pirkkalassa sentään sain kupposen kahvia, niin silmät aukes vähän paremmin. Mut aika töttöröö olin, ku viiden aikaan pääsin takas kotiin. Pelailin Super Mario Bros 3:sta niin kauan, että käsi puutui ja sen seurauksena tuli Game Over :D Pääsin peräti nelosmaailmaan asti!

"In the early morning the musician opens his eyes and realizes that he is still alive.

But not only that: his instrument the double bass seems to have survived the crash. Fallen from the sky and still alive!
If only a stowaway had not used the double bass case as his hiding place... But where is the double bass? A desperate yet comical search begins, often crossing the boundaries between reality and imagination.

By combining the art of mime with the théâtre d’image and the théâtre d’objet, Neander an v. Bodecker developed their own specific theatre form."

Olin eilen Porin Teatterin pienellä näyttämöllä katsomassa samoja saksalaisia miimejä kuin viime vuonna. Siis huhhuh! Kyllä kannatti käydä. Se oli vaan jotain niiiiiin hienoa. Toisin kuin se viime vuotinen esitys, tää kertoi kokonaisen tarinan ja oli tosi erilainen. Lavasteena toimi lähes pelkästään iso "kontrabassokotelo", joka muuntui esityksen edetessä mm. puhelinkopiksi, kylpyammeeksi, veneeksi ja pianoksi. Kaikista lumoavinta oli oikeasti sellainen iso rapiseva muovi, joka oli "vettä". Sinertävässä valossa se oli tosi hypnoottinen, sitä olis voinu katsoa vaikka miten kauan.

Muutenkin tosi jännää, miten esityksen alussa tuntuu niin oudolta, kun siinä ei puhuta. Eikä ollut kovinkaan paljon musiikkiakaan. Siinä on jotenkin vähän vaivautunut olo, että miks ne ei sano mitään! Mutta kun se tarina pääsee kunnolla liikkeelle... Huhu, sitä jaksais katsoa ihan koko illan. Oon niin onnellinen, että pääsin katsomaan sen esityksen!

http://www.youtube.com/watch?v=1dCn8Clmi14

FB:n seinälle oli eilen tullut yli 40 onnitteluviestiä. Näin ne vasta tänään aamulla, kun laivassa aamiaisella ollessa surffasin kännykällä. Jotenkin onnistuin ihan täysin eilen unohtamaan koko synttäripäivän, kun oli niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa, kuten esimerkiks, että minkä värisen Norrønan fleecen ostais tai että raaskisko tuhlata saman merkin kunnollisiin softshell-housuihin. Tai että minkä värisen laskutakin ja kummoset housut sitä ens kaudeks hankkis. Ihana ystäväni oli sitten kuitenkin leiponut synttäreideni kunniaksi omenapiiraan ja keitti mainiot kahvit, kun mentiin käymään kylässä, ei päässyt totuus unohtumaan :)

Lähdettiin laivalla Turusta siis lauantai-iltana klo 20:55. Laiva oli perillä Tukholmassa 6:30 paikallista aikaa. Eli melko aikasin. Istuksittiin terminaalissa jonkin aikaa, tutkiskeltiin karttoja ja paikkoja, joihin haluttais mennä käymään ja tehtiin muutenkin toimintasuunnitelmaa päivälle. Sit lähdettiin kävelemään satamasta Slussenille, siitä Gamla Staniin ja sen läpi sitten kohti keskustaa. Tietysti kaikki paikat oli vielä kiinni, mutta oli tosi virkistävää kävellä ihan hiljaisilla kaduilla ja katsella paikkoja. Lopulta löydettiin yhteen kivaan kahvilaan, jossa syötiin vähän aamiaista ja istuskeltiin ihan kaikessa rauhassa. Kun kahvilasta lähdettiin, alotettiin shoppailukierros, jonka päätteeksi sitten iltapäivällä mentiin syömään sushit.

Alkoi jo siinä ennen kolmea tuntua se muutamien tuntien kävely jaloissa. Mutta urheesti käveltiin keskustasta Södermalmille kaverin luo. Siellä onneks saatiin melkein kaks tuntia lepuuttaa jalkoja, ja oli tietysti muutenkin niiiin kiva jutella ja viettää aikaa yhdessä. Ystävä vielä lähti miehensä kanssa saatille, kun meidän piti lähteä takas satamaan :)

Laivassa iskikin sit väsy aika äkkiä, kello oli jo 20:00, kun se lähti kohti Turkua. Kerkesin ottaa pienet torkut hytissä ennen ku vääntäydyin suihkuun. Suihkuttelun jälkeen lähettiin tekemään ne pakolliset ostokset taxfreesta ja käytiin syömässä pientä iltapalaa. Ei tarvinnu odottaa unta kovinkaan kauaa, kun päästiin maate. Laiva oli Turun satamassa 7:30. Kerittiin syödä aamiainen buffetissa ja sit vaan mahdollisimman nopeesti ulos laivasta, auto alle ja kohti kotia. Olipa varsinaisia teiden sankareita liikenteessä taas koko matkan Turusta Poriin :D Enivei, me pyörähdettiin sen verran kotona, että otettiin mun läppäri kyytiin ja jätettiin kassit eteiseen. Piti saman tien lähtee töihin. Ei kauheesti myöhästytty, kello oli 9:44, kun kirjasin meidät sisään.

Kissat oli tietysti kotona ovella vastassa, mut he selvästi ymmärsi, et nyt ei oo just aikaa seurustella. Tervehdin molempia vaan nopeesti. Illemmalla sit rapsutellaan! Nyt on hiukan semmonen tokkurainen olo, kun on parit vähän huonot ynnä lyhyet yöunet takana ja eilinen päivä oli pitkä, mutta vetäsin sammiollisen kahvia heti töihin päästyäni niin oon pysyny ihan tolkuissani!

Norrøna Flagship Storeen tuhlasin 2698 kruunua eli n. 300e. Myyjän kertoessa hintaa, olin hetken ihan kysymysmerkkinä, kunnes tosiaan hoksasin, että se puhuu kruunuista... Kummin vaan, toivottavasti ei ihan heti tarvii ostaa uusia ulkoiluhousuja! Tylsästi Gina Tricotista löysin t-paidan ja huivin. T-paidan ostin siks, kun oli jotenkin niin lähmänen olo kaiken aamukävelyn jälkeen eikä ollu sopivaa vaihtopaitaa mukana. Huivi oli muuten vaan söpö. Laivoilta ostin Snö of Swedenin kaulakorun ja korvikset, vähän karkkia itelle ja työkavereille sekä pullon Hazelnut Baileysia.

Ensi kerralla, kun matkustan Tukholmaan, haluan mennä joihinkin museoihin! Ainakin modernin taiteen museoon sekä valokuvamuseoon. Ja sit vois vaikka pyöräillä ympäri kaupunkia! Tää oli vaan tällanen shoppailureissu, mut kyllä siitä kaupungista löytyis vaikka mitä kiintoistaa, mm. kummituskävelyjä ja muuta hienoa.

Ei kukaan omppuja tarvis? Meiltä sais hakee. Eilen siivottiin omenapuiden alusia KAKSI TUNTIA. Niitä omenoita on putoillu maahan ihan mielettömiä määriä. Valkeakuulaat vielä lommoontuu niin helposti, että suurin osa niistä oli roskiskamaa. Harmi sinänsä. No, puu on edelleen aika täynnä kuitenkin, joten ehken tunne surua siitä, että melkein kymmenkunta säkillistä omppuja menee kaatopaikalle. Yhteen säkkiin kerättiin ok-kuntosia omenia, että työkaveri saa viedä niitä peuroille.

Kaneliomput on vielä enimmäkseen raakoja ja kyllä käy sitä puuparkaa aika sääliks. Oksat roikkuu maata pitkin, ihme että se yleensäkään on pysyny koossa ratkeematta mistään kohtaa. Vaikka aika kovaa taakkaa se valkeakuulaspuukin kantaa. Niitä ei oo varmaan koskaan karsittu, etenkään sitä kanelia. Me ollaan vähän koitettu napsia, mutta noita täytys leikellä tosi rankalla kädellä. Nyt puhuttiinkin, että pakko karsia seuraavaks tosi reilusti, vaikka sit seuraavana vuonna ei tulis ompun omppua. On nimittäin nurmikonleikkuu ym. melko mahdotonta siellä omenapuiden läheisyydessä.

Ulkoilutettiin kissojaki eilen. En tiä miks ruoho oli niiden mielestä jotenki erityisen hyvää, mut sitä rouskutettiin suurella innolla. Ja tänään aamulla sit siivottiin oksennusta khh:sta :D

Lauantaina oli mielenkiintoinen päivä. Olin ratsastuskoululla katsomassa Kari Vepsän maastakäsittelyklinikkaa. Neljä hevosta, joilla kaikilla oli vähän erilaisia ongelmia, ja niitä sitten käsiteltiin pyöröaitauksessa maastakäsin. Oli ratsastuskoulun poni, joka kuskasi pikkutyttöjä taluttaessa. Sitten oli nuori ratsunalku, jolla oli tapana rynniä porteista ym. Oli hevonen, joka epämiellyttävän tilanteen sattuessa poistui aina paikalta. Ja yksi, joka ei suostunut trailerin kyytiin.

Harmittaa, kun en ekan hevosen kohdalla hoksannut kuvata videota kännykällä. Siinä Vepsä selitti niin hyvin niitä tekniikoitaan. Ja poni vielä reagoi kivasti niihin harjotuksiin. Vepsällä oli kahdeksan perustyökalua, joilla se alotti jokasen hevosen kanssa. Ihan alkuun hevonen sai juosta ja tutkia pyöröaitauksessa. Sitten sitä vähän juoksutettiin, että se rentoutui, minkä jälkeen sit laitettiin päähän naruriimu ja köysi. Sit opeteltiin perustyökalut: peruutus, luoksetulo, kääntyminen ym. Ja vasta, kun ne alkoi toimia hyvin, siirryttiin itse ongelmien käsittelyyn.

Hevoset oli tosi vastaanottavaisia, jopa ne, jotka oli vähän nihkeempiä alkuun. Oli ihan mahtavaa katsoo ihmistä, joka niin selkeesti tiesi mitä se tekee ja nähdä, miten nopeesti eläin sellaseen reagoi. Vepsällä oli mukana myös erilaisia siedätystyökaluja muovipussiviuhkasta lehtipuhaltimeen ja se sai hevoset ihan rauhalliseksi niiden asioiden lähellä. Se oli kyllä aika uskomaton tyyppi :) Esiintyi luontevasti, oli helppo kuunnella. Ei paasannut eikä tyrkyttänyt asiaansa, vaan ikään kuin kertoili niistä silleen ohimennen. Menen katsomaan kyllä toistekin, jos mahdollisuus tulee!

No minä ainakin! Voi elämä. Piti eilen lähtee maastolenkille P:n kanssa. Mietittiin reitti valmiiks ja lähettiin jokirannan polulle ajamaan. Ollaan yleensä menty Kaarisillalle päin, mutta nyt lähdettiin eri suuntaan. Se polku kulki paikoin niin lähellä sitä joen reunaa, että mua jännitti ajaa ja sitten varmaan sen seurauksena sähelsin jossain mutkassa sen verran, että pyörä lähti kaatumaan. Sinne mä sit putosin, metrin verran alas mutaseen veteen ja pyörä tuli melkein perässä. Toinen kenkä putos kyydistä, kaikki vaatteet kastui, sitä kuravettä meni suuhun (ja hampaissa narskui vielä pari tuntii tapahtuman jälkeen), kengissä oli mutaa ja hanskat täynnä liejua. Kännykkäkin oli tietysti housujen taskussa, mutta se selvis uintikeikasta onneks hengissä.

Ja tosiaan lenkkiä oli ajettu alle 10min. Mähän lähdin raivareissani kotiin ja jouduin suihkussa uittaan kaikki vaatteet kenkiä myöden, kun joka paikassa oli mutaa. P lähti jatkamaan sit lenkkiä yksin ja mä lähin koisun kans kävelylle, kun piti laannuttaa se pikku äksidentistä aiheutunut ketutus. Tulin sentään testanneeks iPhoneen lataamani askelmittari ja pyörä"lenkillä" ehdin hetken kokeilla SportsTrackeria, mutta sen kans pitää ottaa toinen yrkkä jonain muuna päivänä.

Löysin muutenkin tos yks päivä vaikka mitä kiintoisia sovelluksia noiden parin edellä mainitun lisäksi, ja latasin niitä luurin täyteen :D Viiniopas, sieniopas, eat.fi ja wake-up light. Viimeisintä en oo vielä testannu, vaikuttaa kuitenkin aika erikoiselta systeemiltä!

Sisko lähti eilen takas Leedsiin. Yhyy. Me vietettiin kiva sisarusilta tiistaina, niin tuntu vielä ikävämmältä se lähtö. Pitäis voida tehdä kaikkee tollasta USEAMMIN. Siskon poikaystävälle, joka on aivan mieletön Muumi-fani, lähetettiin lahjaks Moomins Cookbook: An Introduction to Finnish Cuisine :)

“Now you can prepare a feast – Moomin-style!”

Aika ahkerasti on herkuteltu. Siis ihan koko viikonloppu. Jotenki ihan ähky olo vieläki. Perjantaina mun perhe oli meillä kylässä, laitettiin raclettegrilli tulille ja istuttiin tuntikaupaulla pöydän vieressä syömässä. Lauantaina isällä oli synttärit ja äiti oli kutsunut sukulaiset syömään, joten sit syötiin puol päivää siellä. Ja eilen käytiin Tampereella chilifesteillä ja syötiin ihan pitkän kaavan mukaan Gringos Locosissa. Pojat halus jotain chilistä :)

Käytiin sit maistelemassa ja ostamassa chilejä kotiinkin. Mä en maistanu ku punasta jalapenoa. Ei meinaan kauheesti houkuttanu maistella habaneroa (tulisuus 0-10 asteikolla 10) tai naga morichia (tulisuus 10+++), kun seurailin niitä ihmisiä, jotka maisteli... Naamat punotti, silmistä valu kyyneleitä, hikeä pyyhittiin otsalta, yskittiin ja köhittiin, pideltiin kättä suun edessä, tuuletettiin kieltä, puuskutettiin ja sit juotiin jogurttia tai maitoa päälle, sit sama rumba alusta. Yhen tyypin näin pistävän suuhunsa ihan kunnon palan tota naga morichia ja sillä ei kyl ilmekään värähtäny. Se vaan jatko matkaa seuraavaan kojuun. Outoa. Ne chilit, mitä me tuotiin kotiin, oli kyllä tulisuudeltaan sitä luokkaa, et niitä viitsii jossain käyttääkin. Ne meni pakkaseen odottamaan käyttöä.

Koht on taas Lainsuojattomatkin \o/ Varasin viime viikolla liput 7.9. keskiviikolle Porin Teatteriin kattoon Visual Theater von Bodecker & Neanderin showta Out of the Blue :) P on valitettavasti Norjassa, mut otan sit yhen työkaverin mukaan. Sit saman viikon lopulla olis Anniksella Umka.Lv ja nukketeatteria, mut vielä ei tiedetä oltasko sinne menossa. Saattaa olla, et otetaankin suunta Tukholmaan sinä viikonloppuna!

Oon taas yhtä kokemusta rikkaampi. Sen tarkemmin selostamatta mun navassa oli vähän jotain vikaa ja kävin siitä lääkärissä useempaan kertaan. Lopulta pääsin ihotautilääkärin vastaanotolle, jossa ongelma hoidettiin laserilla. Eli mun napaa poltettiin laserilla. Se oli jännittävää se! Lääkäri tuumaili vain, että eipä oo koskaan ennen kenenkään napaa edes puuduttanut. Hm. No se siit!

Kävi yks harmillinen takaisku. Tilasin itelleni Blue Tomatosta Foxin boardshortsit kokoo L, koska noi merkit on poikkeuksetta aika pientä kokoo. No ne tuli ja kävi ilmi, et ne oli sit jenkkikokoo 7 eli PIENET. Rrrgh. No P sitte otti ja soitti sinne firmaan ja sieltä sit viestitettiin eilen, että niis on ollu virheelliset kokomerkinnät... eikä oo enää sitä L-kokoa edes jäljellä. Kätevintä tästä tekee se, että se firma on jossain Itävallassa tms. Ne hoiti kyllä asian hyvin ja meiltä noudetaan noi väärän kokoset housut ja toimitetaan toiset erilaiset sitte tilalle. Ehtii vaan varmaan tulla kunnon syksy ennen ku edes saan ne Billabongini sieltä. Bikinit onneks oli oikeeta kokoo. Mut pitää niitäki vähä värkätä, taidan viedä jolleki kraatarille, joka saa ommella narujen tilalle jotku hakaset.

Mitenköhän tästä loman jälkeisestä motivaatiopulasta pääsis eroon? Ideoita kellään?

Mihin ihmeeseen kaikki viikonloput katoaa? Ahdistavaa. Jotenki tuntuu, et aina on vaan maanantai.

Olin perjantaina myöhään töissä. Tai no "myöhään", mut tein tunnin ylimäärästä. P oli ollu reissussa päivä, niin me sovittiin sitte, että se tulee mua vastaan, ku pääsen lähtee ja sit mennään johonki syömään. Me käytiin sit Gallessa herkuttelemassa, olipahan aika mukava alotus viikonlopulle :)

Eilen oltiin koko perheen voimin Yyterissä. Oli äiti, isä ja siskokin siis mukana. Kaikki kokeili vähä SUPilla melomista ja sit syötiin eväitä ja otettiin aurinkoo. Vähänkö oli mukavaa. Kunpa kesä ei ihan vielä loppuis, että vois vielä viettää tollasia ihania päiviä rannalla! Vesi oli +17 asteista, eli ei kovinkaan kylmää. Toivottavasti se ei kovin pian jäähdy niin viileeks, ettei huvita enää mennä uimaan. Koirakin on niin nauttinu koirarannalla käynneistä, että ihan surettaa, kun kylmät ilmat tulee väistämättä ja sit se reppana palelee pukemisesta huolimatta.

Huomaa kyllä, et mulle alkaa hiipii jo se syysahdistus. Syyskuusta jouluun on mulle aina niin tuskaa ja tuntuu, et se tuska pahenee vaan vuosi vuodelta. Olkoonkin, että talvi on kiva ja pääsee rinteeseen ja lumi on ihanaa, mutta se pimeys on vaan jotain semmosta, mitä mun pää ei tahdo kestää. Ei niinku millään. Joku selviytymiskeino pitäis kehittää, mutta mikäköhän sekin sit olis...