IRC-Galleria

Jäi heposen juoksuttamiset eilen, kun oli niin kova tuuli. Se olis luultavasti lähteny lentoon siinä myräkässä, kun ei tuulesta yhtään tykkää. Eikä kyllä tykänny koirakaan, ku sen kans kävelyllä kävin. Kissalapsi katto mua loukkaantuneen näkösenä, kun avasin sille ikkunaa ulkotarhaan ja siellä kävi kunnon puhuri. Ei auttanu anteeks pyytämiset :D Oli meidän kottikärrytki lähteny lentoon autotallin seinustalta. En muista, et koskaan ennen olis silleen käyny. Sit aloin jo miettii, et paljonko rojuu siitä viereiseltä raksalta oikein lentää, mutta aamulla ei kyl näkyny pihassa mitään ylimäärästä.

Mulla olsi tänään suuhygienistikäynti. Sen piti olla alunperin kesäkuussa, mutta kun toi Porkan hammashoitola muuttaa Pohjois-Porin terkkariin, niin ei ne ookkaan siinä sit enää kesäkuussa. Sain onneks peruutusajan tälle päivälle. Mietinkin jo, et miten ikävää ois kuukauden päästä maata siinä tuolissa mahansa kans. Toivottavasti toimenpide on vähän siedettävämpi ku viimeks :) Ainakin on ikenet paremmas kunnossa nyt!

Huomenna ois ne firman kevätkekkerit. 8km kävelylenkki olikin vaihtunu vajaan 3km lenkiks ja mennään laavun sijaan lintutornille. Kyllä sen verran sit jaksaa hyvinki! Vaatteet vaan lienee pieni ongelma, on nimittäin luvattu +17 ja vähän sadetta. Jotain vedenpitävää tarttis varata mukaan ja kyllähän mulla niitä kuoria on, mutta kun mahtuvat vähän huanosti päälle. Pitää tänään varmaan varmuuden vuoks vielä sovitella kaikkia takkeja. Mun Norrøna menis muuten vielä, mut se lumilukon vastakappale vähän kiristää ikävästi. Columbian takki ei oo mahtunu enää moneen aikaan. Jäljelle jäis Halti. Peukut pystyyn!

Mä tarvisin vähän enempi lepoo. Viikonloppuna meni molemmat päivät kaikenlaista puuhatessa ja nyt oon sit aivan kuitti. Pitäs olla ainaki yks ihan pelkkä lepopäivä vaan. P lähtee tänään taas Norjaan. Onneks se tulee jo huomenna illalla kotiin.

Puuh. Oon ny kiltisti mittaillu verensokereita kotona ja ne arvot on tosi hyviä. Ei siis tosiaan nouse liian korkeelle. Äiti sen sijaan epäili, että jotain häiriötä insuliinintuotannossa mulla nyt varmaan väliaikaisesti on, kun ruuan jälkeen tulee heikotusta etenki aamuisin. Se arveli, että keho ei tajua tuottaa sitä insuliinia ajoissa ja sitten tuottaakin sitä yhtäkkiä liikaa kerralla. Verensokeri laskee ja sit heikottaa. Eli tästä lähin pitää muistaa kiikuttaa jotain mehupurkkeja tms. mukana, kun jossain asioilla pyörii. Lauantaina kaupungilla pyöries tuli kans sellanen hutera olo, et oli pakko mennä hetkeks penkille istuun. Onneks olin hoksannu ottaa tuoremehua mukaan pienessä pullossa, sillä olo helpotti kyllä muutamas minuutissa.

Tänään oon menossa iltasella käymään tallilla. Lupasin juoksuttaa kaverin heppaa. Katotaan ny kuin se sujuu :) En taida ihan säännölliseks tavaks ottaa, mutta on se ny kiva päästä vähän rapsutteleen heposta <3

Kävin eilen tallilla nuuhkimas hevosii <3

Oon vetkutellu noiden Kelan papereiden kanssa, ku en vaan oo jaksanu värkätä. Tänään sit kävin tilitoimistos pyytääs vähän palkkatietoja tota hakemusta varten ja vieläki jäi vähän epäselvää. Mutta kunhan huomenna saan työnantajalta allekirjotuksen tohon yhteen liitteeseen, niin sitten kiikutan paperin Kelan postiloodaan ja toivon, että ne ei ihan kauheesti tartte lisätietoja.

Olin kyl muuten täyttäny jo ton hakemuksen kokonaan, mutta sitten siihen tarvittiinkin vielä ilmoitus työnantajan maksamasta palkasta, kun saan äitiysloman ekoilta kolmelta kuukaudelta normaalin palkan. Ja sit heräs kysymys, että onko tulot noussu vuodesta 2010 sen verran, että etuutta voitais maksaa tämän hetkisten työtulojen perusteella.

Mitä enempi lukee noita Kelan lippulappuja niin sen sekavammaks menee. Just P:n kans mietittiin, et vois liittää tohon mukaan vielä lomakkeen korjausehdotuksetkin :D

Liian lyhyet ja huonosti nukutut yöunet takana. Silmät iiiihan ristissä. P lähti aamulla kuudelta ajaa Helsinkiin ja mä nousin puol seiskan jälkeen, ku ei oikein tullu kunnolla enää uni silmään. Koira on ollu öisin tosi levoton, se kuljeskelee ympäriinsä, vaihtaa paikkaa pedistään sohvalle ja sohvalta takas petiin ja käy makkarissa ihmettelemässä. Epäilen, että aikainen auringonnousu vaikuttaa asiaan. Muistan yksin asuessa, että kissat oli joka kevät ihan sekasin näihin aikoihin, ku alko olla neljän jälkeen jo vähän valosaa. Se sit aina muutamas viikos tasaantu, kun ne tajus, et mä en herää, vaikka ne mänttäis kuinka.

P on jo iltasin valmiiks ihan stressissä siitä, että saako se nukuttua. Ei varmaan helpota sitä nukahtamista ja nukkumista yhtään :( Se herää koiran rapisteluihin paljon herkemmin ku minä, mutta sitte taas mä herään siihen, ku se sähisee koiralle ja huokailee ja kääntyilee ja vääntyilee. Vaikka heräilen mä muutenkin pitkin yötä, mutta ihan eri syistä. Mul on aina joko vessahätä, pohkeet krampissa, huono asento tai sitte lonkkia särkee ja pitää alkaa kaivaa tukityynyä jostain jalkopäästä, kun oon potkinu sen veke. Ollaan aika pirteitä aamusi :D Ja koira on aina sillai IHANAAAAA, TE HERÄSITTE JO!!!

Edellisiltana olin pienis raivareis, ku luin sen saamani verensokerimittarin ohjekirjaa enkä tajunnut ohjeita. Rähjäsin vaan, että ihan paska mittari eikä sitä voi käyttää. P taputteli mua päähän ja sano, et annas ku mää katon... :D No, kyl se siit sit saatiin kuntoon ja otinkin mittarin töihin mukaan eilen. Vähän oli alkuun se sormen rei'ittäminen haasteellista, kun ei tienny miten paljon sitä lansettia pitää painaa sormea vasten, että tulee kunnon reikä. Sain pistellä muutaman ylimääräsenki reiän, kun ei niistä meinannu tulla pisaraakaan verta :D No, lounaan ja päivällisen jälkeen oli jo homma ihan hyvin hanskas, et kyl se hyvin hoituu! Eiliset arvot oli oikein hyvät ja huomenna mittaillaan taas.

Eilen oli tullu Me&I-pakettikin postiin. Siis mä en kest, ku ne vauvanvaatteet oli niiiiin söpöt! Ja kyllä ne mun tilaamat housut ja pipoki oli just semmoset ku piti ja sitten kaupanpäällistopin laitoin heti tänään päälle, ku se oli niin kivan näkönen :) Kaikesta tästä riemastuneena jaksoin siivota ja järjestää meidän keittiön laatikoita vähän uuteen uskoon ja sit käytiin sen päälle vielä koiran kans kävelylläki. Jumpat jäi tekemättä, mut jos tänään sit!

Meil olis firman kevätkekkerit ens keskiviikkona. Ohjelmassa olis mm. kävelyretki Isonevalla. 8km. Ensin 4km laavulle, siellä tauko ja sitte samat 4km takas. Mä vaan mietin, että miten mä pysyn siellä kaikkien perässä. Ei oo kyse siitä, ettenkö jaksais kävellä, mutta kun kroppa on vähän alkanu antaa semmosia merkkejä, et pitää hidastaa vauhtii vaikken kovin lujaa kävele muutenkaan. Ja tohon matkaan on taukoineen varattu jotain 2,5h, mikä on musta aika vähän, kun meit on n. 20hlön porukka lähössä.

Ei ihme, että on vähän ollu heikohko olo. Sydän jyskyttäny, päässä humissu, vähän huimannu jne. Hb oli 107. Että tää rouva marssii nyt sit hetipian apteekkiin ostamaan purkkirautaa. Sit saan tehdä sokeriseurantaa kotona. Lystikäst.

Mut tietteks, et mä en jaksais tehdä yhtään mitään. Mun tekis mieli vaan nukkuu. Tai ainaki maata. Työt ei huvita ollenkaan ja muutenki väsyttää. Kotonaki olis vaikka mitä tekemistä, mut kun EI JAKSAIS. Toisaalta silti mieluummin häärisin kotona, ku siel pääsee tarvittaes huilaamaan. Töis ei paljoo tarvii lepäillä kesken kaiken ja sit tähän hälinään vaan palaa käpy. Eikä sil, et mun hermot olis jotenki VÄHÄ KIREEL.

Aloitin aamun kuuntelemalla tätä:



Ja vappuki on "juhlittu". Koiraki kävi vähän vapputorilla eile. Puolet ajasta sitä piti kyllä kanniskella sylissä, kun väkee oli niin paljon. Kyl sillä aika jännää taas oli, mutta hyvin se pärjäs :)

Ja nyt mää istun tässä työpisteelläni ja nautin hiljasuudesta. Mölyapinat tästä ympäriltä lähti koko päiväks koulutukseen :D Oli muuten niin hienoo tulla tähän aamulla 7:40 ja todeta, että ei stana, täällä ne jo huutaa. Ensin kolme henkilöö, sit seuraan liitty neljäs ja lopulta vielä viides ja kaikki yritti huutaa toistensa päälle. Ei mun hermo kestä semmosta tohon aikaan aamusta todellakaan. Siirryin aamukahville tohon taukotilaan ja sit kohta ne mölisijät tuli siihen. Mult niin katkes pinna. Nii, että oliko pakko nyt siirtyy siihen huutamaan sitten? Eikö voi pysyä siellä yhdessä nurkassa mölyämässä, jumalauta! T: Hormonihirviö.

Joo-o. Tässä hiljasuudessa pystyis jopa tekeen töitä, mutta mä en nyt oikein tiedä, mitä mun pitäis tehdä. Oon taas kerran ollu niin tehokas, että tehtävälista on käyny aika tyhjäks...

Hörppäsin äsken aamukahvin ja nyt pumppu hakkaa aika villisti. Täytyy sanoo, et on mul joskus parempiki olo ollu. Oliskohan hb taas laskenu, ku näin tykyttää... Samaa oli tos helmi-maaliskuun vaihteessa ainaki, kun oli hb jonkin verran laskenu. Se on pysyny tähän asti kyl poissa, kun oon koittanu tarkkaan kattoo, et saisin rautaa vähän sieltä sun täältä, mut voi olla, et pitää kohta hakee jotai purkkirautaa lisäks.

Olin äidin kans eilen vaatekutsuilla. Elämäni ekan kerran. Firman nettisivujen perusteella mentiin äidin kans molemmat lievästi sanottuna epäluulosina paikalle, mutta kerrankin yllätyttiin erittäin positiivisesti! Mä löysin itelleni kivat trikoiset caprimittaset kesähousut ja sit ihanan pinkin pipon, mis on SAMMAKKO. Ja sit beibille tilasin kivan retrohenkisen peiton. Äiti osteli vauvanvaatteita 120 eurolla (mm. ruskean pipon, jossa on myös SAMMAKKO) :D No, löysi se sentään itelleenkin jotain.

Sit me rillattiin P:n kans eilen ekan kerran tänä keväänä. Kyl se maistu sit niiiiiin hyvältä :) Huomenna käydäänki varmaan vapputorilla aamupäivällä ja sit lähetään anoppilaan kyläilemään. Ei olla heitä nähty pääsiäisen jälkeen lainkaan. Mä vähän mietin, josko tänään ehtis leipoo pienen vappuherkun. Olis lähestulkoon kaikki aineksetkin valmiina kaapissa. Vaik terkkari kyl käski olla syömättä liikaa tippaleipiä vappuna, et ei mee sokerirasitukset pyllylleen :D

Tänään kaupas joku pikkupoika huusi mulle, että "Näytät muuten aika paksulta!". Nice... No, kiitin kumminki kehuista.

Eilen oli mun ja äidin yhteiset korukutsut ja oon niiiiin tyytyväinen, kun äiti tuli niistä niin onnelliseks :) Vieraita oli paljon ja äiti löysi itelleen kauheen kasan uusia koruja. Ja musta tuntu, että vieraatkin tykkäs ja löysi kaikenlaista mieluisaa. Mikäs sen parempaa! Esittelijä oli tosiaan eri kuin aikaisemmilla kerroilla ja oli huomattavasti parempi kuin tää edellinen... Yritti avustaa jokaista ja kyseli mielipiteitä koruista ja ehdotteli eri vaihtoehtoja. Oli siis joka tavalla aktiivinen, mutta ei liian tyrkyttävä kuitenkaan. Ainoo vaan, että se puhu kauheen lujaa :D

Itekin löysin sitten kivat korut sen kaiken sovittamisen ja pähkäilyn jälkeen. Siinä pöydässä oli niin paljon ihania koruja, mutta kauheen monessa oli joku "mutta...". Mut kyl se päätös siinä sitten selkis, kun oli tarpeeks kauan vaan peilannu :D Nyt on taas pari uutta Fridaa: valkoinen helmikaulakoru pienellä kirkkaalla kristalliamuletilla ja sit kirsikkakvartsirannekoru. Siitä haikailin eka kaulakoruversiota, joka oli myös pöydässä, mutta sovittaessa sitten totesin, et ei käy mun ihonväriin tohon kaulalle. Rannekoru näytti sit taas kädessä ihan erilaiselta ja siitä tykkäsin kovasti :) Sisko löysi ihanan pitkän kaulakorun keväisissä pastelliväreissä ja äiti osti aika dramaattista mustaa kuten tyyliin sopii.

Sit tuli höpöteltyä kaikkee vauva-asiaakin ja sekin oli ihan mukavaa! Yhden lapsuudenystävän äiti kyllä silti kyseli vähän omituisiakin asioita. Olin hetken ihan O.O, kun se yhtäkkiä huusi huoneen toiselta puolelta, että onko P tulossa mukaan synnytykseen. Mikä kysymys tommonenki nyt oikeesti on? Ei varmaan oo kenenkään muun asia :D Kas, ettei kysyny oliko vauva vahinko vai toivottu. Olis ollu ihan yhtä älykäs kysymys.