IRC-Galleria

Mun ratsastuksenopettaja oli palannu lomareissultaan ja oli taas eilen pitämässä tunteja. Se piti niin mahtavan tunnin, et oon vieläkin ihan onnessani. Tuli taas tuhat ahaa-elämystä tunnin aikana. Kunpa muistais seuraavillakin tunneilla näitä asioita toteuttaa, niin moni asia sujuis varmaan luontevammin. Alla oli hevonen, joka oli vuosi sitten semmone eteenpäin soudettava versio. Nyt se on kasvattanu lihaksii ja kuntoo ja oli ihan erilainen. Semmonen ns. diesel se on vieläkin, et kestää lämmetä ja päästä vauhtiin, mut se sentään liikku lähestulkoon omalla moottorilla koko tunnin :)

Ope vaan selitti, että ratsastus on niinku loppumaton sipuli. Aina vaan on uusia kerroksia ja vähitellen niitä siinä sit kuoritaan. Ja kuulemma aika hienoa seurata ratsastajia, kun ne pikkuhiljaa sitä sipuliaan kuorii. Ja epäilemättä niin se onkin. Varmaan kiva huomata, miten palaset loksahtelee paikoilleen. Etenki sillon, ku jonkun asian sisäistäminen on ollu ison työn takana.

Mäkin nyt huomasin niin selkeesti, miten mun vartalo pysyy toiseen suuntaan suorana ja toiseen suuntaan ei. Oikeessa kierroksessa tahtoo kaarevilla urilla aina oikee olkapää ja nyrkki laskee alas, samalla menee oikee kylki kasaan. Se saa hepan vähän niinku kaatumaan vielä sisäänpäin. Jotenki vaistomaisesti oikee nyrkki lähtee vielä johtamaan ohjalla sinne oikeelle alas, vaik hevosen taivutuksen tai asetuksen kannalta parempi suunta sille nyrkille olis ylös ja jopa vähän vasemmalle.

Välillä on vaan niin vaikee pitää kaikki palikat kasassa. Kun keskittyy samaan aikaan istuntaan, pitämään keskivartalon lihakset ojennuksessa, pitämään pohkeet kiinni hevosessa, mutta kuitenkin reidet rentona ja lonkat auki, pitämään nyrkit oikeessa asennossa ja paikassa, pitämään katseen ylhäällä ja sit siinä samassa vielä alkaa suorittaa käännöstä, johon hevonen pitää valmistella, asettaa, taivuttaa... Jalat ja kädet pitää olla oikeilla paikoilla, itse pitäis pysyä suorana kaatumatta mihinkään suuntaan. Jotenkin vaan auttamatta joku asia jää siitä paletista ulkopuolelle, kun ei vaan pää pysty käsitteleen kaikkee. No, reenaamallahan se sieltä tulee. Nyt on vaan niin mahtavaa, kun ite hoksas jotain, mihin osaa jatkossa kiinnittää enempi huomiota ja on työkaluja korjata asiaa.

Jaa mää jotenki hurahtanu taas vai?! No ehkä vähä!

Mää täsä pohdin, et tuppaanko äidille kylään tänään. Pitäis varmaan vähän soitella ja kysellä, et mikä sillä on päivän ohjelma. Mulla ois iltasella kynsihuoltoki vielä ja P ois lähdössä vissiin Ruosniemeen suksimaan, niin ois kauheen kätevää, jos äiti ja isä vois kattoo Nepuu sen aikaa, kun mä oon siinä kynsihuollossa. P sais sillä aikaa käydä siel mäes ja sit oltas koko perhe tarpeeks ajoissa illalla kotona. Mut katotaan ny! Ois kyl aika käydä kylässä, ku viimeks käytii lavvantaina.

Siel on nii hieno ilmaki.

Alkaa jokseenkin raivostuttaa toi Puuvillan parkkipaikkahärdelli. Eilen ajelin tytön kans neuvolaan ja etin tuloksetta vapaata parkkipaikkaa. Terveysaseman pihassa on kaks riviä paikkoja asiakkaille. Ne on aina täynnä. Hammashoitolan puolella on sekalaisesti paikkoja ja nekin ammuttu täyteen. Siltapuistoon tehty väliaikaisparkkipaikka on aina tupaten täynnä. Samoin tienvierustat. Aikani siinä sitte pyörin ja kirosin ja katoin kelloo, et tulee muuten KIIRE. Oli sit pakko jättää auto kaupan pihaan, ja sielläkin oli vaan muutama hassu paikka vapaana. Sit turvakaukalo kantoo ja puoljuoksuu neuvvolaa. Hengästytti ja meinasin vetää muutamat lipatkin matkalla.

No, se reissu meni muuten iha mukavasti. Saatiin taas kauheet kasat kaikenlaisia papereita mukaan, en oo ehtiny niitä vielä tarkemmin tutkia. Kaikki on kunnossa kyllä, mutta iho-ongelmia Nepulla on edelleen. Ohjeeks saatiin vaan perusrasvausta ahkerasti ja jos jotenki radikaalisti tilanne pahenee niin sitte lääkäriin. Seuraava neuvolalääkäri on parin kuukauden päästä. Nyt on yhdellä rasvalla pysyny suht hyvänä - tai no, eihän se kovin paha oo ollutkaan, mutta enivei.

Olin eilen tokaa kertaa ratsastustunnilla ja se meni niin pyllylleen että! En tiä mikä mättäs, mut kauheeta se oli :D Sanoin kyl sille sijaisopelle, et mul on ollu vuosi taukoo ja sillee, et voi olla, et ei ihan suju. En sit sen enempää selitelly, et miks oon ollu tauolla. Monta kertaa se sitte vaa ohjeisti, että "Jännitä keskivartalon lihaksia, jännitä, jännitä!" ja mä vaan mielessäni mietin, että no @!#$, kun ei pysty enempää :D Kyllä sen huomaa, että ei oo ihan täysin vielä palautunu siitä huolimatta, et oon kotosallaki hiljakseen reenaillu. Niin sitkeesti silti yritin, et unohdin hengittää ja sit alko pistää kylkee ihan törkeesti.

Eilen illalla tuli kurkku kipeeks. Jotain tautii tähän ny kaipasinki. Heräilin yöllä siihen kurkkukipuun ja sit Nepu nukku aika levottomasti ja päästi välillä jotain parkuja sängystä ja mä nousin sitä rauhottelemaan. Oli kevyt väsy seiskalta, ku piti herätä. Nyt on nenäki vähän tukkonen, mut jospa nyt ei mitään kauheeta lenssuu iskis.

Kissat muuten kävi eilen rokotuksilla. Molemmat pakeni aamulla saunaan, ku näki kuljetuskopat :D Elvis valitti suureen ääneen koko 5min automatkan ja oli ihan loukkaantunu, ku hänet pakotettiin lääkärissä ulos kopasta. Kissalapsi oli tapansa mukaan vähän reippaampi, tosin se tuumas, että homma on valmis, ku sydänäänet oli kuunneltu. Meinas luikahtaa koppaansa ennen rokotusta jo. Lääkäriäkin vähän huvitti tilanne. No, koko kauheus oli silti ohi alle 10 minuutissa ja me oltiin kotimatkalla. Pientä mökötystä oli ilmassa, mut aamupalan jälkeen tilanne helpotti jännästi :)

Mul on ihan uutta ajanvietettä täs aamuisin, ku Nepu nukkuu. Istun keittiön pöydän ääres ja kattelen pihlajassa ruokailevia lintuja. Se on vähän ku telkkarii kattos. Samalla oon vähän opetellu taas tunnistaan lintuja, kun mun lintutietämys on rajottunu about tali- ja sinitiaisiin sekä varpusiin. Tos meidän pihlajassa tuntuu pyörivän paljon myös viherpeippoja ja urpiaisia. Ja vähänkö ne urpiaiset on söpöjä <3

Tänään aamulla tossa puun juurella kävi aikamoinen kuhina ja yks äksy urpiainen hätisteli muita lintuja pois siemenapajiltaan :D Siellä ne töötevinä hyppeli keräämässä maahan pudonneita auringonkukansiemeniä. Nyt näkyy ruokailuhetki olevan ohi ja puussa kököttää monta pörröstä pientä lintua. Jotenki ihan hirveen hellyyttävää. Nyt harakka tuli keräämään jämiä maasta ja sai osakseen tiukkoja katseita usealta puunoksalta. Meillä käy tos päivittäin yks fasaanikukkokin ruokailemassa. Heku on muutaman kerran yrittäny sitä hätyyttää käydessään tos pihalla :D

Vihdoinkin sain sen tehtyy! Siivosin vaatekaappini tänään. Se oli aika tehokas rupeama, kun piti toimia suht nopeesti siks, että tytöllä alko päiväuniaika lähestyä. Siinä sit pino pinolta lajittelin "pidän, en pidä" ja sain kaks kassillista pois laitettavaa kerätyks. Vahva jes! Sain samalla muutenkin siistittyä kaapin sisältöä ja järjestystä, nyt on taas huomattavasti kivemman näköstä.

Oli tolle siivoukselle syykin. Tai no, oon suunnitellu sitä jo syksystä asti, mut ei oo vaan sitä inspistä iskeny. Mut eilen sain mun vaatetilaukseni Zalandolta ja tarttis vähän niitä riepuja laitella kaappiin. Mä sit ajattelin, et mitään en kaappiin pistä ennen ku oon käyny sen läpi. Ja tänään vaan jotenkin iski sormiin semmone syyhy.

Ei se mittää! Mä oon ollu muutenki suht tehokas. Ollaan ulkoiltu, kolattu pihaa ja touhuttu kaikkee muuta mukavaa. Huomenna pitäis varmaan siivota. Illalla mun vanhemmat tuleekin muutamaks tunniks vahtiin tyttöä, kun me mennään kaverin valmistujaisjuhlissa käymään :) Äiti on varmaan niin onnessaan, ku se saa syöttää Nepulle iltapuuron.

Meijän Nepu. Meil oli tos sosetalkoot ja hän oli ihan intona patakintaasta. Se oli kätösissä vielä iltapesulle mennessäki :D Me tehtii pari pussillista kukkakaalisosetta, pussilline kesäkurpitsasosetta ja pussilline porkkanasosetta. Harjotukset jatkuu varmaa täs lähipäivinä, ku pitäs viel bataattii ja parsakaalii tehrä. Typsykkä makoili puuhamatollaan tos keittiön lattialla, seuraili touhuja ja hoki "hmmmäää, ämmää, hämmää, hmmmäää, mmmmääää" :)

Eilen oltiin vauvakirkossa ja Nepu oli ihan tohkeissaan. Tykkäs kovasti siitä musiikista ja seuraili tosi tarkkaan ihmisiä. Kummisedän sylissä vaan meinas tulla itku, kun vierastuttaa ja sit kai vähän hämmensi, ku yhtäkkiä syli vaihtu. Voi toist. Lopuks popsittiin kirkkososeita hyvällä halulla. Oli iha kiva reissu. Mä otin sielt vähän esitteitä mukaan, et jos vaik jossain perhekerhos käväsis, ku ei meil päivisin juur muuta oo ku aikaa. Semmoset vähä rytmittäis viikkoja.

Huomenna mulla on eka ratsastustunti about vuoteen. Vähä mua jännittää jo! Mut enköhän mä siit selvii. Tekee ainaki jumittavalle selälle hyvää. Sen siit saa, ku istuksii päivät pitkät lattial!

Mua muute ärsyttää, kun mun läppärin tappihiiri irtoo aina sillon tällön. Töis josku siivoja vissiin siivonnu vähä villisti, ku hiiri oli kieriny pitkin pöytiä ja sen jälkeen se on tasasin väliajoin lähteny irti. Tuli vaan mieleen, ku äsken se pyöri tos näppiksellä...

Vois sitä aamua hullumminkin viettää! Aamupuuro lautasella ja kattelen keittiön ikkunasta, kun tossa meidän pihlajassa kuhisee lintuja ruokailemassa :) Nepu onkin jo ekoilla päiväunillaan. Toisaalta, hän heräs jo seiskan pintaan. Me noustiin ylös vasta vähän ennen kahdeksaa, mutta hän katteli mobilea innoissaan ja touhusi kaikenlaista siellä sängyssään, sit tehtiin kaikki aamutoimet vielä päälle. Kai sitä sit alkaaki väsyttää, kun popsii kauheen lautasellisen puuroa aamupalaks.

Mulla olis tänään ohjelmassa lakanoiden vaihto. Oon yleensä tehny sen heti aamulla, mut tänään vähän poikkes aikataulut normaalista. Kunhan toi pieni tuolta herää, niin pääsen kerään lakanat pois sängyistä ja tuulettamaan tyynyt ja peitot. Pyyhkeet menee kans vaihtoon tänään. Muuten ei tarviikaan siivota, kun se tehtiin jo aiemmin tällä viikolla. Ihan kiva, viikonloppuna ei mitään semmosta hommaa :) Sit iltapäivällä mennään hakemaan P töistä ja lähdetään yhdessä kauppaan.

Huomenna P varmaan lähteekin jonnekin suksimaan, kun pari edellistä viikonloppua meni ohi siks, et eka se oli ite kipee ja sit mä olin kipee. Mä varmaan sitten lähden jonnekin kyläilykierrokselle. Tai jotain. Sunnuntaina olis vauvakirkko!

Eilen tapahtu jotain aika hämmentävää. Mun mummu soitti mulle ja kysy, että mitä kuuluu! Se on oikeesti ihmeellistä. Ei mun tai meidän asiat oo häntä ennen kiinnostanu kovinkaan paljoa. Tai jos onkin, niin ei hän silti koskaan oo oikein mitään kyselly. Muistan muutamiakin kertoja, kun oon ollu meidän perheestä ainoa, joka on jossain mummun tai tuffan synttärikahvilla käyny ja multa on kyselty ehkä vähän siskon kuulumisia tai jotain. Mut ei koskaan omia. Olin ehkä aika otettu ja kiitin kovasti soitosta :) Ehkäpä mummua harmitti, kun ei nähty viime sunnuntaina sukulaislapsen synttäreillä. Me ei uskallettu lähteä sinne, koska mulla oli just ollu mahatautia ja kuumetta.

Hieno mahapöpö. Ihmettelin persjantaina, ku aamupäivästä asti oli kumma olo ruokatorves. Kahden jälkee lensiki oksennus aika kivas kaares. Onneks se yks oksennuskerta riitti, se on ihan riittävän kamalaa joka kerta. Alkuillasta nousiki sit iha kunnon kuume ja mä makasin taju kankaalla vaan sohvalla. P lähti vähän kesken päivän töistä, et pääsi hoiteleen tyttöö, en olis pystyny sen kans touhuun enää juuri mitään. Lavvantaina sit kuume oli laskenu, mut olo vielä vähä kehno. Nyt on jo melko ok, mut oon ruokaillu varovasti, ku alkaa heti närästää.

Kattelin täs sivusilmäl Supernannyy. Siin oli isä, joka syötti 3-vuotiasta poikaansa, pesi sen hampaat ja kävi aina pyyhkimässä sen prseenki. Oikeesti hei! Varmaa ton ikäset lapset haluis ja osais tehdä ite. Sit isä vaan selitti, et ei hän haluis menettää vauvaansa... riiiight.

Kävin muute viime tiistaina hammaslääkäris. Toi Porkan hammshoitola lopetti ja siirty Puuvillaan. Mul oli uus hammaslääkäritäti, mut hammashoitaja oli sama ku aiemminki. Se on sit ärsyttävä akka. Siis miten ees voi ihminen kuulostaa koko ajan siltä, niinku se ttuilis päin naamaa? Ihan sama, mitä sille sanoo, ni takas tulee jonkin asteista vinoilua. Keskusteltiin esim. hampaiden lankaamisesta ja sanoin, et se on musta raivostuttavaa puuhaa, kun on ahtaat hammasvälit eikä se lanka pysy käsis, vaik millai yrittäs. "Et oo sit pistäny sitä lenkil? Mitä vaikeeta siinä muka on? Hei se ei oo mitenkää hankalaa." No joo, en ollu keksiny sitoo lankaa lenkille, mut kokeilin sit kotona eikä toi stanan EASY GLIDE todellakaan pysy solmittuna.

Joskus aikaa sitte se vinoili mulle puudutusaineen vaikutuksesta. Kun sanoin, et ei se oo vaikuttanu, et tuntuu roplaus liikaa. Se tökkäs mua sormella naamaa (eri puolelle ku missä puudutus oli) ja kysy, et "Sattuuks tää?". Ei. "No nii justii, sää tunnet ton, mut ei se mitää satu". Aha. No, sit hammas paikattii ja vihlo mukavasti, koska se puudutusaine - jota muuten laitettiin kahdesti - ei vaan vaikuttanu kunnolla. Se alko vaikuttaa siinä kohtaa, ku paikkaus oli tehty ja nousin siit tuolist seisomaa ja lähin liikkeel. Et hv.

Noni, tuli oikee hienoo ajatuksenvirtaa taas!

En meinannu saada unta enää tos puol kuuden jälkeen. En tiedä miks. No, tyttöki päätti sit herätä varttii yli kahdeksan. Kai nää silmät täst kohta aukee...

Me ollaa P:n kans katottu NetFlixistä Arrested Developmentia (Sukuvika). Se on nii hulvaton :D Katoin sitä satunnaisesti joskus Maikkarilta, mut sillon en vielä tajunnu miten älytön se koko sarja on. Sit oon yksikseni katellu L-koodia. Aloin just 4. kauden. Mä niin surin, kun Dana kuoli, se oli niin mainio hahmo!

Sit oli hupaisaa, ku eilen pyörähdin psätissä illalla, kuten usein tapana on. Kaverin mielestä oon kauheen minäkeskeinen. Ei se mitää, ehkä oonki! Mut mun muistaakseni en oo tän ihmisen kans ollu tekemisissä kohta viiteen vuoteen, koska hän ei pysty. Et mistä lie hankkinu tietoo nykytilanteest! Taidan olla enempi vaan vauvakeskeinen :D

Nii-i. Kirjottelin tossa joku aika sitten siitä, et meil oli äidin kans riita ton tytön syömisistä. Kun sen mielestä annan liian vähän ruokaa. No, tänään neuvolassa sitten juteltiin noita ruokailuista ja siitä, miten tyttö kasvaa ja kaikki on ihan kunnossa. Pituuskäyrä on tasottunu, painokäyrä hyvä, mutta hiukan oli laskenut, varmaankin lähinnä siks, että nyt tyttö touhuaa jo niin paljon.

Kerroin ruokamääristä ja ruokailurytmeistä ja ainakin neuvolantädin mielestä kaikki kuulosti sopivalta eikä tosiaan kasvussa tai kehityksessä oo mitään hämminkiä. Kertoilin sit äidille näitä kuulumisia ja musta tuntuu, et se ei vieläkään usko, että Nepu saa tarpeeksi ruokaa. Se vaan huokaili "Nii-i...", ku juttelin näitä asioita. Kai se takertu sitten tohon laskeneeseen painoon tällä kertaa tai jotain. Emmä tiä. Pääosin tyttö nyt tietysti saa ravinnokseen maitoa, mut lisäks se syö kahdesti päivässä soseita. Jos se sais ruokaa liian vähän, niin se varmaan nukkus huonosti, ei jaksais touhuilla ja olis kärttynen. Mutta ainakin neuvolantädin mukaan päivittäinen ravinnontarve täyttyy hyvin, kun kerran yöt tyttö nukkuu niin, että vasta aamuyöstä herää yhden kerran syömään ja päivät on ilonen ja touhukas.

No, joka tapaukses me käytiin sitte vielä neuvolan jälkeen kaupungilla pyörähtämässä. Eka piipahdettiin lastentarvikekirppiksellä. En oikein tiedä, mitä sieltä olis tarvinnu, mut kunhan kateltiin :) Sitte käytiin kahvilassa ja ruokakaupassa. Kyl sitä siinä sitte pienelle ihmiselle taas oliki hommaa. Huomenna sitte mennään kaverin luo kyläilemään.

Mä vähän haaveilen, et v-loppuna joutais lähtee suksien kans mäkeen. En oo Rukan reissun jälkeen edes hönkässy suksia kohti, joten kyl jo olis aika taas. Ei täst muute mittää tuu!

Sain vihdoin varattuu itelleni ratsastustunnit! Kuun vaihteessa pääsen taas heposteleen :) Sit vaan jännäämään, et pysyyks siä seläs lainkaan enää. Tai et miten rapakunnos on muuten! Mut ihan mainioo enivei, ku on melkein vuosi ollu taukoo.

Tein Nepulle eilen palsternakkasosetta. Tänään tarjoilin sitä bataatin kera ja hyvin näytti uppoovan. Toistaseks on lähes kaikki menny hyvällä halulla. Parsakaali oli ainoo, joka aiheutti yökötyksen tunteita ja kakomista :D Kokeillaan sitä sitte myöhemmin uusiks. Suurinta herkkuu tähän asti on ollu päärynäsose, ku oon vaan tuoretta päärynää soseuttanu.

P tilas meille uuden jonku sauvasekotinhärvelin, missä on vaikka mitä kaikkia lisätoimintoja. Ihan jes, onnistuu sitte leivontahommissaki keksien murskaamiset ja suklaan rouhimiset ja vaikka mitkä pikkusen nopeemmin, ku ei tarvii omin pikku kätösin ähertää.