IRC-Galleria

Mun ratsastuksenopettaja oli palannu lomareissultaan ja oli taas eilen pitämässä tunteja. Se piti niin mahtavan tunnin, et oon vieläkin ihan onnessani. Tuli taas tuhat ahaa-elämystä tunnin aikana. Kunpa muistais seuraavillakin tunneilla näitä asioita toteuttaa, niin moni asia sujuis varmaan luontevammin. Alla oli hevonen, joka oli vuosi sitten semmone eteenpäin soudettava versio. Nyt se on kasvattanu lihaksii ja kuntoo ja oli ihan erilainen. Semmonen ns. diesel se on vieläkin, et kestää lämmetä ja päästä vauhtiin, mut se sentään liikku lähestulkoon omalla moottorilla koko tunnin :)

Ope vaan selitti, että ratsastus on niinku loppumaton sipuli. Aina vaan on uusia kerroksia ja vähitellen niitä siinä sit kuoritaan. Ja kuulemma aika hienoa seurata ratsastajia, kun ne pikkuhiljaa sitä sipuliaan kuorii. Ja epäilemättä niin se onkin. Varmaan kiva huomata, miten palaset loksahtelee paikoilleen. Etenki sillon, ku jonkun asian sisäistäminen on ollu ison työn takana.

Mäkin nyt huomasin niin selkeesti, miten mun vartalo pysyy toiseen suuntaan suorana ja toiseen suuntaan ei. Oikeessa kierroksessa tahtoo kaarevilla urilla aina oikee olkapää ja nyrkki laskee alas, samalla menee oikee kylki kasaan. Se saa hepan vähän niinku kaatumaan vielä sisäänpäin. Jotenki vaistomaisesti oikee nyrkki lähtee vielä johtamaan ohjalla sinne oikeelle alas, vaik hevosen taivutuksen tai asetuksen kannalta parempi suunta sille nyrkille olis ylös ja jopa vähän vasemmalle.

Välillä on vaan niin vaikee pitää kaikki palikat kasassa. Kun keskittyy samaan aikaan istuntaan, pitämään keskivartalon lihakset ojennuksessa, pitämään pohkeet kiinni hevosessa, mutta kuitenkin reidet rentona ja lonkat auki, pitämään nyrkit oikeessa asennossa ja paikassa, pitämään katseen ylhäällä ja sit siinä samassa vielä alkaa suorittaa käännöstä, johon hevonen pitää valmistella, asettaa, taivuttaa... Jalat ja kädet pitää olla oikeilla paikoilla, itse pitäis pysyä suorana kaatumatta mihinkään suuntaan. Jotenkin vaan auttamatta joku asia jää siitä paletista ulkopuolelle, kun ei vaan pää pysty käsitteleen kaikkee. No, reenaamallahan se sieltä tulee. Nyt on vaan niin mahtavaa, kun ite hoksas jotain, mihin osaa jatkossa kiinnittää enempi huomiota ja on työkaluja korjata asiaa.

Jaa mää jotenki hurahtanu taas vai?! No ehkä vähä!

Mää täsä pohdin, et tuppaanko äidille kylään tänään. Pitäis varmaan vähän soitella ja kysellä, et mikä sillä on päivän ohjelma. Mulla ois iltasella kynsihuoltoki vielä ja P ois lähdössä vissiin Ruosniemeen suksimaan, niin ois kauheen kätevää, jos äiti ja isä vois kattoo Nepuu sen aikaa, kun mä oon siinä kynsihuollossa. P sais sillä aikaa käydä siel mäes ja sit oltas koko perhe tarpeeks ajoissa illalla kotona. Mut katotaan ny! Ois kyl aika käydä kylässä, ku viimeks käytii lavvantaina.

Siel on nii hieno ilmaki.